Työhaastattelun jälkeiset fiilikset
Jumaliste mikä luuserifiilis. Tuntuu, että haastattelu meni ihan poskelleen vaikka olin mielestäni kuinka hyvin valmistautunut. Hakijoita oli 11 ja kolme haastateltiin, joten hakemuksen pohjalta olin hyvissä asemissa. Oli kuitenkin tunne, että olen väärässä paikassa ja nyt yritän vain päästä eroon tästä epämiellyttävästä olosta.
En ole työtön, vaan voin huomenna jatkaa töitä entiseen tapaan, joten tilanne on siinä mielessä ok.
Minkälainen olo muilla on ollut vastaavissa tilanteissa ja oletko saanut paikan, vaikka haastattelu olisi tuntunut epäonnistuvan?
Kommentit (6)
Haastateltava ei aina näe tilannetta realistisesti. Olen joskus ilmoittanut hakijalle ettei hän tullut valituksi ja kävi ilmi, että hän oli pitänyt valintaansa todennäköisenä. Itse olin haastattelijana sitä mieltä että hyvä tyyppi, mutta töysin väärä ko. tehtävään.
Minäkin mielestäni epäonnistuin ja olin muka lukevinaan rivien välistä, että joku muu oli parempi. Sain silti sen työn.
Kiitos kommenteista. Minua ei välttämättä niinkään harmita se, etten saisi ko. työtä, vaan oma huonouteni. Kiva, jos haastattelijoille ei välttämättä jäänyt sellainen mielikuva.
Hakijoita 11? Olin juuri haastattelussa jossa hakijoita 80, sitä ennen liki 200. En tosin tullut valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Hakijoita 11? Olin juuri haastattelussa jossa hakijoita 80, sitä ennen liki 200. En tosin tullut valituksi.
Joo, kyseessä oli ei-niin-yleisen alan erityisasiantuntijan tehtävä, joihin ei tule kymmenittäin hakemuksia. Osaamisalueita oli kolme, joista itselläni hallussa kaksi (kolmannesta ei työkokemusta, vain teoria hallussa opintojen kautta) ja tietääkseni toisilla haastateltavilla saman verran, tosin mahdollisesti eri komboilla.
En näkisi tilannetta noin. Haastatteluissa etsitään ryhmään sopivaa henkilöä, joka voi olla juuri sinä.
Onnea matkaan!