Mitä hyötyä on uskontotieteiden opiskelusta yhteiskunnalle?

Rehellisesti ei mitään, itsekin pari kurssia olen käynyt ( yliopistolla )

Jotakuinkin kaikki yhteiskuntajärjestykset perustuvat jollekin uskonnolle ja uskonto on yksi niistä voimista, jotka pitävät yhteiskuntaa koossa. Lue vaikka sosiologian klassikkoja. Tai minkä tahansa median uutisia tämän hetken Euroopasta. Niinpä uskontotiede ja uskonnoista jotain ymmärtäminen on aika tärkeä tieteenala meidän kaikkien turvallisuudelle ja hyvinvoinnille,

Vierailija kirjoitti:

Onko oikein, että ns. ei yhteiskunnalle hyödyllisiin tieteisiin uhrataan varoja, kun yliopistojen talous on vaikeuksissa, eikö olisi tärkeämpää satsata rajoitetut varat tieteisiin, joista on konkreettista hyötyä yhteiskunnalle ja jotka ovat yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeitä. Mielipiteitä ja ajatuksia olisi mielenkiintoista kuulla.

Joo. Uskontoja voisi soveltuvin osin käsitellä esimerkiksi historian, valtiotieteen ja sotatieteen opinnoissa. Älytöntä kouluttaa veronmaksajien rahoilla poppamiehiä.

Tuleeko uskontotieteitä opiskelluista pappeja?

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko uskontotieteitä opiskelluista pappeja?

Ei tule. Uskontotieteistä tulee uskontojen tutkijoita. Pappeja tulee teologiasta.

No osasta tulee esimerkiksi opettajia. Jos haluat tietää, miksi uskonnonopetus on hyödyllinen ja järkevä sijoituskohde, voit tutustua uuteen opetussuunnitelmaan. Lisäksi uskontotieteilijöistä on hyötyä monikulttuurisuuteen ja esim. maahanmuuttoon liittyvissä työtehtävissä. Luultavasti uskontotieteilijän asiantuntemuksesta on niissä hommissa enemmän hyötyä kuin vaikkapa kemistin tai dippainssin.

En tunne yhtäkään uskontotieteitä opiskellutta joka istuisi kännissä Aleksis Kiven patsaan juuressa ja lähettelisi huoruusuhkauksia pastori Toiviaiselle. Eli ainakin se hyöty.

Uskontoja ei tutkittaisi, jos ei olisi uskontotieteilijöitä.

Uskontotieteestä olisi hyötyä, jos sitä hyödynnettäisiin. Ymmärtäisi paremmin, mitä liikkuu niiden pääkopassa, jotka tekevät uskontojensa nimissä hirveyksiä. 

Yleisemminkin humanistisista tieteistä olisi hyötyä, jos osattaisiin käyttää. Ei se riitä, että inssi toteuttaa hienon teknisen vermeen vientituotteeksi. Humanisti tai yhteiskuntatieteilijä tarvitaan haistelemaan, mikä nyt olisi in eli mikä menisi kaupaksi, tai jopa luomaan trendejä, sitten brändäämään se juttu ja lopuksi vielä myymään sen pohjalta kehitetty juttu.

Ruotsissa tuo toimii paremmin, niillä on vientituotteena paljon enemmän kaikenlaista kuluttajakamaa, kun ymmärtävät toimia noin. 

En ymmärrä, mitä konkreettista hyötyä yhteiskunnalle on teköyrjön valmistuksesta. Nyt kun talous on vaikeuksissa, niin eiköhän viedä tekoyrjön valmistustyöntekijät saunan taakse.

Kyllä uskontotieteen ymmärrän, onhan se merkittävä yhteiskunnallinen ja maailmanlaajuinen ilmiö. Miksi sitä ei tutkittaisi, auttaaha se hahmottamaan olemassaolevia asioita.

Sen sijaan en lainkaan ymmärrä jotakin tähtitieteen taikka assyrologian opiskelua suomalaisissa yliopistoissa. Niistä ei koidu meille mitään hyvää.

Eikö uskontotiede ja teologia ole kuitenkin käytännössä sama asia? Vai voiko näitä opiskella täysin toisistaan erillisinä?

Jotain tutkimusta tietysti voi olla uskonnon sarallakin, mutta kyllä kirkkojen pitäisi kouluttaa ihan omin varoin omat pappinsa.

Touhu on joksenkin yhtä järkevää kuin että yliopistossa opetettaisiin joulupukkitiedettä. Joulupukin mytologiassa on kyllä tutkittavaa, mutta tarviiko sen olla oma tieteenalansa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö uskontotiede ja teologia ole kuitenkin käytännössä sama asia? Vai voiko näitä opiskella täysin toisistaan erillisinä?

Jotain tutkimusta tietysti voi olla uskonnon sarallakin, mutta kyllä kirkkojen pitäisi kouluttaa ihan omin varoin omat pappinsa.

Touhu on joksenkin yhtä järkevää kuin että yliopistossa opetettaisiin joulupukkitiedettä. Joulupukin mytologiassa on kyllä tutkittavaa, mutta tarviiko sen olla oma tieteenalansa?

Ennen vanhaan kai teologisessa oli niitäkin, jotka uskoivat raamatun sanaan,ja uskontotieteellisessä ei. Nykyisin ei taida olla kummassakaan.

Eräs artikkeli Seurakuntalainen lehdestä:

Tiede söi uskon Jumalaan

Seurakuntalainen

Teologian tohtori, pastori Kari Kuula kertoo Savon Sanomien verkkosivuilla kadottaneensa teologiaa opiskellessaan uskonsa Jumalaan.

”Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä. Sekin on pelkkää ihmisten uskomusta ja puuhaa, hän kirjoittaa.

Kuulan mukaan Jumalaa ei oteta teologisessa tutkimuksessa lainkaan lukuun.

– Kadotin uskoni Jumalaan. Se ei tapahtunut hetkessä vaan vähän kerrallaan. Syynä oma tyhmyys. Opiskelin satasella ja ahmin ikinälkäisenä kirjoja, koska itselleni rakkaisiin uskonkysymyksiin oli avautunut uusi ja innostava näkökulma, historiallinen, analyyttinen, järkiselityksiä hakeva tutkimus, Kuula tilittää.

Teologian osa-alueet pelaavat Kuulan mukaan samoilla säännöillä kuin muutkin tieteet.

– Tutkittava asia sijoitetaan kaikille avoimeen, yleisesti tiedettyyn ja tunnustettuun viitekehykseen, josta käsin sitä selitetään. Niinpä Jumalaa ei oteta lainkaan lukuun teologisessa tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, ettei Jumalaa itseään voi tutkia eikä hänestä saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa yhteistä tietoa.

Kuula kirjoittaa, ettei teologisen metodin ”jumalattomuudessa” ei ole ”mitään arveluttavaa”.

– Tiede vain on sellaista. Vaikka tajusin tämän teorian tasolla, vuosikausien seurustelu raamatuntutkimuksen parissa kanssa muutti sisäisiä ajatteluratoja. Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä.

- Jälkeenpäin tajusin tyhmyyteni. Olin katsonut Raamattua tieteen kapeasta näkökulmasta kuvitellen, että niin avautuu koko totuus uskonnon olemuksesta. Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii ihmisten toimintaa ja aatteita, jotka uskonnollinen ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos usko ei riitä ihan tähän, puhutaan vaikka jumalaoletuksesta.

– Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa.

Ei ole uskontotieteitä vaan uskontotiede. Jos puhutaan yliopistosta Suomessa.

En tunne sen paremmin teologista tiedekuntaa kuin uskontotiedettäkään, mutta enemmän minua ihmetyttää ensiksimainitun asema. Siinähän ollaan uskovinaan johonkin satuun. Uskontotiede taas tutkii ja tarkastelee - käsittääkseni - ilmiötä nimeltä uskonnot.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskontotieteen ymmärrän, onhan se merkittävä yhteiskunnallinen ja maailmanlaajuinen ilmiö. Miksi sitä ei tutkittaisi, auttaaha se hahmottamaan olemassaolevia asioita.

Sen sijaan en lainkaan ymmärrä jotakin tähtitieteen taikka assyrologian opiskelua suomalaisissa yliopistoissa. Niistä ei koidu meille mitään hyvää.

Tähtitiede kuuluu luonnontieteisiin, koska sehän tutkii luontoa. Olisi jotenkin hullua tutkia vain osaa universumista, osaa ei. Tähtitiede on myös osa ilmastontutkimusta, ja sen tärkeyden jokainen ymmärtää. Jos taas ajatellaan avaruuslentoja, tähtitiede on sekä edesauttanut niitä sekä ollut niiden motiivina. Tähtitiede ei ole ainoastaan vaikuttanut ihmisen maailmankuvaan, vaan siitä on seurannut avaruuslentojen yms. kautta moniakin konkreettisia asioita, jotka vaikuttavat meidän jokaisen elämään, esim. teflon-paistinpannut, kännykät, tietokoneet, aurinkokennot, magneettikuvannus, GPS-järjestelmät ja niille perustuvat sovellukset kuten GoolgeMaps, jne.

Assyriologia taas tutkii ihmisen menneisyyttä hedelmällisen puolikuun alueella, etenkin Kaksoivirtainmaassa. Tämä on ihmiskulttuurin kehityksen yksi merkittävimmistä alueista ellei merkittävin, etenkin länsimaisen kulttuurin näkökulmata. Siellä kehittyivät ensimmäisen maanviljelysyhteisöt, kirjoitustaito, muusta puhumattakaan. Helsingin yliopistossa assyriologian tutkimusta on opetettu toista sataa vuotta ja opetus sekä tutkimus on nykyään maailmalla huipputasoa. Monet suomalaistutkijat ovat kansainvälisesti tunnettuja, mm. Simo Parpola, joka on esittänyt että muinainen sumerin kieli olisi sukua suomalais-ugrilaisille kielille.

Onhan niitä typerämpiäkin tutkimuskohteita kuin uskonnot, jotka kuitenkin vieläkin vaikuttavat merkittävästi lukuisten ihmisten elämään ja arvovalintoihin. 

Sen sijaan en ymmärrä miksi pappeja pitää kouluttaa yliopistossa.