Sukupuolenvaihdosleikkauksen voi saada 18-vuotiaana. Onko ikä mielestänne sopiva?

Ei, rajaa pitäisi alentaa ainakin hormonihoitojen osalta. Se on muuten sukupuolenkorjaus.

Sukupuolenkorjauksen saa 18 vuotiaana mutta vasektomian vasta 30 vuotiaana?????

Musta ok. 18 on täysikäinen ja prosessi on muutenkin pitkä.

Nuorten itsemurhat on laskeneet merkittävästi länsimaissa kun viimeisten vuosien aikana on puhuttu avoimesti ja paljon sukupuoliidentiteetistä ja seksuaalisesta suuntautumisesta, transihmisistä yms.

Näin ajattelen heterona kolmen nuoren äitinä.

Voi sitä vaihtaa vielä takaisinkin.

Ja se on muuten vartalon muokkaamista, ei siinä sukupuolta pysty vaihtaa eikä korjaa.

Ihan hyvä pointti nuo muut ikärajat.

Ei pitäis leikellä ollenkaan.

Uskoisin, että sukupuolen vaihtajat on asiaa miettineet jo vuosia ennen 18v, joten ihan ok. Käsittääkseni pitää käydä asiasta keskustelemassa monia kertoja ennen lopullista päätöstä ja siellä varmasti lopullinen päätös suuntaan tai toiseen varmistuu.

Ehdottomasti pitäisi nostaa. Eivätkö ihmiset oikeasti tiedä näitä tapauksia, jossa lapsen on annettu vaihtaa sukupuoltaan nuorena, sitten tämä aikuisuudessa halunnut palata normaaliin mikä taas johtanut itsemurhaan. 

Ei mikään psykologi tai psykiatri ole Jumala ja kykene 100% sanomaan onko lapsi oikeasti sitä mieltä että haluaa vaihtaa sukupuolensa ja pysyy tässä päätöksessä koko loppuelämänsä vai ei. Lapsen mieli muuttuu niin nopeasti ja ympäristö myös vaikuttaa todella syvästi. 

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että sukupuolen vaihtajat on asiaa miettineet jo vuosia ennen 18v, joten ihan ok. Käsittääkseni pitää käydä asiasta keskustelemassa monia kertoja ennen lopullista päätöstä ja siellä varmasti lopullinen päätös suuntaan tai toiseen varmistuu.

Ihmisen aivot kasvavat 25v asti. Minäkin halusin 18v vuotiana olla vaikka mitä ja luulin olevani lesbo. Ympäristö vaikuttaa näissä tapauksissa niin paljon ja hormonihoito on kuitenkin asia, mikä vaikuttaa ihmisen kehoon koko heidän loppuelämänsä, esim naiseksi muuntautuvat eivät voi ikinä saada lapsia. 

Tällä hetkellä psykologia ei ole kehittynyt niin pitkälle, että voitaisiin luokitella onko kyse oikeasti siitä, että haluaa vaihtaa sukupuoltaan vai onko vaihtamisen syy jokin muu (esim mitä on tullut esille, on että jotkut ovat luulleet että sukupuolessa X heidät hyväksyttäisiin paremmin tai heidän tilanteensa olisi parempi. Näin ei käynyt). Myös niiden, jotka ovat vaihtaneet sukupuolta on itsemurhatilastot korkealla. Selvästi hoidot eivät ole oikeita tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pitäisi nostaa. Eivätkö ihmiset oikeasti tiedä näitä tapauksia, jossa lapsen on annettu vaihtaa sukupuoltaan nuorena, sitten tämä aikuisuudessa halunnut palata normaaliin mikä taas johtanut itsemurhaan. 

Ei mikään psykologi tai psykiatri ole Jumala ja kykene 100% sanomaan onko lapsi oikeasti sitä mieltä että haluaa vaihtaa sukupuolensa ja pysyy tässä päätöksessä koko loppuelämänsä vai ei. Lapsen mieli muuttuu niin nopeasti ja ympäristö myös vaikuttaa todella syvästi. 

Sitten pitäisi olla lapsen teollakin ikäraja ettei vain mieli muutu, tai naimisiin menollakin. Mitä jos hankkii lapsen ja katuukin sitten muutaman vuoden päästä ja tappaa lapsen tai itsensä ? Pitäisi ikärajoittaa kaikki ettei vain tulisi katuman päälle tai jättää kokonaan tekemättä, eipähän tarvitsisi katua mitään tekemisiä

Vaikka Cris ei olekkaan sukupuolen vaihtaja, mutta pidän häntä hyvänä esimerkkinä, koska hänhän oli ennen:

https://i.ytimg.com/vi/dVbCiCZgymU/maxresdefault.jpg

Ja nykyään näyttää tältä

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Chris_Crocker…

Eli pukeutui kuten nainen ja eli niinkuin nainen ja oli hyvin naisellinen, mutta katsos kun kasvoi aikuiseksi niin muuttui. Tämän takia liian nuorelle ei saisi antaa hormoneja tai leikkauksia. 

Hormonihoitojen kohdalla voisi alentaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pitäisi nostaa. Eivätkö ihmiset oikeasti tiedä näitä tapauksia, jossa lapsen on annettu vaihtaa sukupuoltaan nuorena, sitten tämä aikuisuudessa halunnut palata normaaliin mikä taas johtanut itsemurhaan. 

Ei mikään psykologi tai psykiatri ole Jumala ja kykene 100% sanomaan onko lapsi oikeasti sitä mieltä että haluaa vaihtaa sukupuolensa ja pysyy tässä päätöksessä koko loppuelämänsä vai ei. Lapsen mieli muuttuu niin nopeasti ja ympäristö myös vaikuttaa todella syvästi. 

Sitten pitäisi olla lapsen teollakin ikäraja ettei vain mieli muutu, tai naimisiin menollakin. Mitä jos hankkii lapsen ja katuukin sitten muutaman vuoden päästä ja tappaa lapsen tai itsensä ? Pitäisi ikärajoittaa kaikki ettei vain tulisi katuman päälle tai jättää kokonaan tekemättä, eipähän tarvitsisi katua mitään tekemisiä

Aika törkeää, että vertaat naimisiin menoa esim. sukupuolileukkaukseen ja hormonien antoon. Katsos toinen on sellainen, jonka voi peruuttaa ja toinen on. Naimisissa voi erota ja mennä omilleen, jos haluat vanhempana takaisin vaikka mieheksi, niin mitä.. Et tule ikinä olemaan normaali enään. Miksi se olisi niin huono asia, että annettaisiin lasten ensiksi kasvaa aikuisiksi ja antaa heidän aivojen kehittyä ennen kuin tehdään mitään mitä ei saa tekemättömäksi? Aivot kun kehittyvät vielä 25v asti. 

Mielestäni niiden ei pitäisi puhua sukupuolenkorjausprosessista

joilla ei omaa kokemusta ja oikeaa tietoa asiasta. Toki saa puhua mutta olisi hyvä jos olisi oikeasti perehtynyt asiaan ja ei ole ennakkoluuloinen.

Usein tulee valittavasti vastaan

sitä että moni ihminen puhuu täällä ja muuallakin arjessa transsukupuolisuudesta

sellaisena asiana että aivan kuin se olisi jokin valloilla olevan muotijutun seuraamista ja että sosiaalisella kasvuympäristöllä olisi vaikutusta henkilön transsukupuolisuuteen.

Minä olen transsukupuolinen ja ikää on nyt 28 vuotta ja kas kumma ei minun ole tarvinnut odottaa sterilisaatiota siihen saakka että olen 30 vuotias.

Tämän hetkinen hormonihoito hoitaa asian. Ennen hoidon aloitusta kysyttiin

haluanko tallentaa sukusoluja mutta kieltäydyin koska olen aina tiennyt etten halua jälkeläisiä.

Nyt elelen "tosielämän vaihetta" Jossain vaiheessa tulee sitten mahdollisuus orkiektomiaan eli kivesten poistoon jos niin haluan. Tämä mahdollisuus tulee sitten varmaan vuoden tai kahden päästä.

Samalla sitten aukeaa mahdollisuus sukupuolenkorjaukseen mutta suomessa siihenkin tarvitsee ensin "uuden" sukupuolen vahvistamisen virallisesti ja HUSin että TAYSin psykiatrien lausunnon. Eikä tuonkaan jälkeen tuo ole mikään läpi huuto juttu jos henkilön fyysinen kunto katsotaan sellaiseksi että leikkaus voi olla kohtalokas. Niin ja eivät kaikki edes käy mitään leikkauksia läpi.

Niin ja turha toisten ihmisten puhua että ei tuo kyllä tiedä mitä tekee ja mikä hän on.

Ne henkilöt ketkä suomessa saavat transsukupuolisuuden diagnoosin F64.0 kyllä todellakin tietävät mitä ovat. Tämän varmistaa ensinnäkin hyvin tarkka seulonta ja tutkimusjakso joka sisältää psykologisia testejä ja joka kestää ainakin sen vuoden.

Ja jos otetaan huomioon se fakta että sukuelinkirurgian läpikäyneistä 90% on tyytyväisiä päätökseensä niin eiköhän se kerro jo jotain. Katumusprosentti on hyvin pieni ja marginaalinen näissä asioissa. Sama koskee myös koko prosessin läpikäyntiä joka on jokaisella juuri sellainen kuin itse haluaa sen olevan. Ketään ei pakoteta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että sukupuolen vaihtajat on asiaa miettineet jo vuosia ennen 18v, joten ihan ok. Käsittääkseni pitää käydä asiasta keskustelemassa monia kertoja ennen lopullista päätöstä ja siellä varmasti lopullinen päätös suuntaan tai toiseen varmistuu.

Jostain lehdestä luin tutkimuksesta, joka oli tehty sukupuoltaan korjanneiden keskuudessa, ja sen mukaan suuri enemmistö olisi toivonut jälkikäteen, että asiasta olisi keskusteltu etukäteen paljon pidempään ja pakotettu miettimään asiaa vielä syvällisemmin.

Tällä perusteella siis sanoisin, että 18 v on kisan alhainen ikäraja.

uskoisi että tuohon kuuluu niin paljon tutkimuksia, että kaikki epävarmat karsiutuu matkalla ja ne jotka ovat varmoja asiasta, niin käyvät hoitot läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni niiden ei pitäisi puhua sukupuolenkorjausprosessista

joilla ei omaa kokemusta ja oikeaa tietoa asiasta. Toki saa puhua mutta olisi hyvä jos olisi oikeasti perehtynyt asiaan ja ei ole ennakkoluuloinen.

Usein tulee valittavasti vastaan

sitä että moni ihminen puhuu täällä ja muuallakin arjessa transsukupuolisuudesta

sellaisena asiana että aivan kuin se olisi jokin valloilla olevan muotijutun seuraamista ja että sosiaalisella kasvuympäristöllä olisi vaikutusta henkilön transsukupuolisuuteen.

Minä olen transsukupuolinen ja ikää on nyt 28 vuotta ja kas kumma ei minun ole tarvinnut odottaa sterilisaatiota siihen saakka että olen 30 vuotias.

Tämän hetkinen hormonihoito hoitaa asian. Ennen hoidon aloitusta kysyttiin

haluanko tallentaa sukusoluja mutta kieltäydyin koska olen aina tiennyt etten halua jälkeläisiä.

Nyt elelen "tosielämän vaihetta" Jossain vaiheessa tulee sitten mahdollisuus orkiektomiaan eli kivesten poistoon jos niin haluan. Tämä mahdollisuus tulee sitten varmaan vuoden tai kahden päästä.

Samalla sitten aukeaa mahdollisuus sukupuolenkorjaukseen mutta suomessa siihenkin tarvitsee ensin "uuden" sukupuolen vahvistamisen virallisesti ja HUSin että TAYSin psykiatrien lausunnon. Eikä tuonkaan jälkeen tuo ole mikään läpi huuto juttu jos henkilön fyysinen kunto katsotaan sellaiseksi että leikkaus voi olla kohtalokas. Niin ja eivät kaikki edes käy mitään leikkauksia läpi.

Niin ja turha toisten ihmisten puhua että ei tuo kyllä tiedä mitä tekee ja mikä hän on.

Ne henkilöt ketkä suomessa saavat transsukupuolisuuden diagnoosin F64.0 kyllä todellakin tietävät mitä ovat. Tämän varmistaa ensinnäkin hyvin tarkka seulonta ja tutkimusjakso joka sisältää psykologisia testejä ja joka kestää ainakin sen vuoden.

Ja jos otetaan huomioon se fakta että sukuelinkirurgian läpikäyneistä 90% on tyytyväisiä päätökseensä niin eiköhän se kerro jo jotain. Katumusprosentti on hyvin pieni ja marginaalinen näissä asioissa. Sama koskee myös koko prosessin läpikäyntiä joka on jokaisella juuri sellainen kuin itse haluaa sen olevan. Ketään ei pakoteta mihinkään.

En usko, että monet täällä puhuisivat siitä, etteikö transsukupuoliset tietäisi mitä he tekisivät. Minä itse tuen tottakai jokaista joka oikeasti on jo hyvin pitkään ollut sitä mieltä, että he ovat väärässä kehossa. En kuitenkaan tue sitä, että hormoneja aletaan syöttämään liian nuorena (vaikuttaa niin paljon aivojen ja kehon kehitykseen) ja sukupuolenkorjausleikkaus annettaisiin ennen kuin aivotkaan ovat lopettaneet kehittymistä. Nuoria pitäisi ensiksi auttaa muilla keinoin ennen kuin mitään lopullista päätöstä tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Musta ok. 18 on täysikäinen ja prosessi on muutenkin pitkä.

Nuorten itsemurhat on laskeneet merkittävästi länsimaissa kun viimeisten vuosien aikana on puhuttu avoimesti ja paljon sukupuoliidentiteetistä ja seksuaalisesta suuntautumisesta, transihmisistä yms.

Näin ajattelen heterona kolmen nuoren äitinä.

Johtuisikohan kuitenkin jostain ihan muusta. Ymmärrätkö miten vähän transuja on? Tietysti tämä vauhkoaminen asiasta saa ihmiset ehkä luulemaan, että kyseessä on todella laaja ongelma, mitä se ei todellakaan ole. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan sinut oman synnynnäisen sukupuolensa kanssa.

Jos sterilisaation saisi 18 täytettyään ja kevyemmin perustein, laskisikohan sellaisten ailahtelevien on-off -seurustelijoiden lapsiluku, joilla muutenkin lapsia 5 eri henkilön kanssa? :D toki ei niillä usein ole varaakaan leikkauksiin...

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Cris ei olekkaan sukupuolen vaihtaja, mutta pidän häntä hyvänä esimerkkinä, koska hänhän oli ennen:

https://i.ytimg.com/vi/dVbCiCZgymU/maxresdefault.jpg

Ja nykyään näyttää tältä

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/78/Chris_Crocker…

Eli pukeutui kuten nainen ja eli niinkuin nainen ja oli hyvin naisellinen, mutta katsos kun kasvoi aikuiseksi niin muuttui. Tämän takia liian nuorelle ei saisi antaa hormoneja tai leikkauksia. 

Hän ei koskaan tainnut hakea leikkauksia tai mitään, koska ei ole varsinaisesti trans.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni niiden ei pitäisi puhua sukupuolenkorjausprosessista

joilla ei omaa kokemusta ja oikeaa tietoa asiasta. Toki saa puhua mutta olisi hyvä jos olisi oikeasti perehtynyt asiaan ja..

Eihän sullakaan siis ole kokemusta. ?

Minusta asiasta saa puhua kaikki, jotka on perehtynyt asiaan ja muutkin voi esittää mielipiteensä.

Sellaisia kokemuksia meillä ihmisillä on aika paljon, ettei nuorena aina oltu ihan perillä siitä keitä me ollaan ja minne menossa. Jos sinulla on eri kokemus niin, tuskin silti kiistät muiden kokemuksia.

Miten iso se katumisprosentti sitten on?

Kuinka se laskee/nousee leikkausten jälkeisinä vuosikymmeninä?

Miksi itsariprosentti pysyy korkealla?

Olen lueskellut sekä kannattajien että vastustajien artikkeleita. Miksiköhän ne niissä esitetyt faktat niin kovasti eroaa toisistaan?