Eronneet ja läheisyyden kaipuu

Yksin ollassa ihan siedettävää, voi uskoa siihen että vielä jonain päivänä.. Sittenkun omassa parisuhteessa kumppani ei halua olla lähellä eikä koskea on se eri asia

Kaipuutahan se vaan on, fantasiaa. Tosiasiassa siitä hellyydestä saa maksaa helvetin ison hinnan. Eli olisihan se kiva, jos olisi joku jonka kainalossa makoilla, ja vähän muutakin, mutta kun heteronaisen osa on siinä mielessä toivoton, että pitäisi miesten keskuudesta löytää sellainen yksilö, joka ei olisi itsekeskeinen vittumainen ääliö...

Sen verran on jo otantaa, että ihan tyytyväisenä kietoudun vilttiin telkkaria katsellessani ja kiitän onneani, ettei tarvitse kenenkään miehen oikkuja kestää.

Niin, ei se parisuhteessa elo varmastikkaa tarkota sitä, että olis automaattisesti läheisyyttä yms. Varmasti vaikeaa sekin, jos ollaan yhdessä mut silti tuntee yksinäisyyttä :( Se on raastava tunne, odotellen tässä siis sitä kivettymistä... :D

No joo, eihän niihin kuole, mut kyllä se tekee kipeetä aika-ajoin!

Mistähän se edes johtuu? Kai sitä nyt aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä hyvin itsekseenkin.

Pyydä lääkäriltä SSRI-masennuslääkettä, niitä saa helposti, ei tarvitse sanoa syyksi kuin että "harmittaa" niin resepti on kirjoitettu.

SSRI-lääkkeet kuolettavat läheisyyden ja hellyydenkaipuun ja seksin unohdat niiden ansiosta koko loppuelämäksesi. 

Kolme vuotta likaisesta erosta enkä ole sen koommin seurustellut. Kuukauden tapailu oli pisin ns suhde ja inhottavasti siinä ehti jo nautiskella läheisyydestä kunnes sydän taas särkyi. Nyt sitten totutellaan taas yksinoloon ja kaivataan läheisyyttä. Mulle tosin käy satunnaiset yhdenillansuhteetkin seksin puutteeseen.