30-40.v eronneiden naisten ketju. Miten elämä lähti/ on lähtenyt rullaamaan eron jälkeen?

Meinaat, että löydät noin pitkän aikaa eronneita? Harkinta-aika on meillä päin vain puoli vuotta.

Älä näsäviisastele 2.

Vierailija kirjoitti:

Älä näsäviisastele 2.

Huonosti kirjoitettuun tekstiin on ikiaikainen oikeus näsäviisastella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä näsäviisastele 2.

Huonosti kirjoitettuun tekstiin on ikiaikainen oikeus näsäviisastella.

Sori, mutta tuossa tekstissä ei ole mitään huonosti kirjoitettua. Ihan selkeää suomenkielistä tekstiä.

Saako alle 30 v vastata? Avioerosta aikaa 1,5 vuotta, hiljalleen alan olla sinut asian kanssa (mies petti ja lähti). Exän kanssa en ole ollut missään tekemisissä eron jälkeen. Meillä ei ollut lapsia ja tietoisesti olen halunnut nyt elää yksin. Kerran kävin treffeillä, mutta huomasin etten ollut vielä valmis.

Sanoisin, että arkeni on nykyisin paljon parempaa kuin ennen eroa. Olen oppinut viihtymään omissa nahoissani ja löytänyt elämääni paljon hyviä asioita. Ehkä joskus on parisuhteen aika, mutta nyt haluan olla ihan itsekseni. :)

Tsemppiä kaikille eron läpikäyneille!

Hyvin on lähtenyt rullaamaan. Erosin 35-vuotiaana joitakin vuosia sitten. Kaksi kouluikäistä lasta noin vuoroviikoin. Ex jäi vanhaan asuntoon ja minä ostin oman puolen kilometrin päästä. Oli yksi vaikea suhde eron jälkeen, mutta en ollut missään nimessä valmis mihinkään kunnolliseen. Nyt olen yksin ja elämä on ihanaa.

Exään oikein hyvät välit, olemme matkustaneetkin yhdessä, hänelläkään ei uutta kumppania ainakaan julkisesti.

Saa vastata 😊 Toi ikä oli suuntaa antava.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa kaikkea. Itse olen 32-vuotias ja eronnut n. puoli vuotta sitten. Millaiset välit teillä on exään? Onko yhteisiä lapsia? Onko uusia puolisoita jo kuvioissa? Jos on, mistä sellaiset löytyi?

Minä hain eroa kun olin 33 vuotias. Sain mukaani vain omat henkilökohtaiset tavarani (toki vasta sen jälkeen kun miehen suku oli käynyt kaiken läpi ensin), sekä lasten huonekalut ja vaatteet. Lapset eivät itse saaneet valita leluja jotka ottavat mukaan, vaan exän äiti sekä sisko ja myöhemmin myös exän uusi naisystävä, kävivät valikoimassa itselleen lasten leluista ne jotka haluavat. Tämä kaikki tapahtui mulle etukäteen kertomatta.

Sanomattakin on selvää että elämä ei tuollaisesta porukasta irrottautuessa voi muuta kuin parantua.

Ensimmäinen vuosi oli aika vaikeaa aikaa; olin työllistynyt pitkän työttömyysjakson jälkeen, minun ja lasten uuden kodin sisustus aloitettiin liki nollasta pikkuhiljaa. Ensimmäiset kuukaudet nukuin patjalla lattialla jne. Ex teki osituksesta yhtä helvetin showta monta vuotta, lapset eivät nähneet isäänsä kuin ainoastaan sovitut kerrat ja niistäkin se nilkki koitti livetä. 

Elämän rakentaminen uudelleen lasten kanssa oli kyllä rankkaa, mutta samalla valtava helpotus. Enää ei tarvinnut kotiinmenoa viivytellä.

Pari vuotta elin lasteni kanssa, meidän elämäämme rauhoittaen ja rakentamalla uutta pohjaa lapsille ponnistaa. kyllä mulla oli vapaina viikonloppuinani omiakin juttuja (miehiä), ihan vain ihon kaipuunkin takia. Mitä enemmän ex-mieheni sekoili uuden muijansa kanssa; jätti noutamatta lapsiaan viikonlopuksi ilman ennakkoilmoituksia jne. sen tasaisemmaksi minä meidän elämäämme tein. 

Pari vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen avomieheni, hänkin oli tahollaan eronnut ja "lapsellinen". Koska oma ex suhtautui omiin lapsiinsa miten teki, pidin tärkeänä että tää mies ei tee samoin ja sama jatkuu edelleen. En haluaisi lasteni lähelle ihmistä joka ei välitä omasta lapsestaan, ei sellainen ole edes mikään oikea mies.

Nyt ollaan asuttu kuusi vuotta yhdessä ja elämä on hyvää meidän perheessä. Miehen lapsi kuuluu perheeseen luonnollisesti, toki hänellä on jo omia menoja kun 18-vuotta häämöttää nurkan takana eikä siksi käy enää niin säännöllisesti meillä, mutta joka tapauksessa perheeseemme kuuluu.

Exän kanssa emme ole tekemisissä, hänestä itsestään johtuen. Hän ei tule koulujen vanhempainiltoihin, hän ei ole osallistunut mitenkään lastemme rippijuhliin (kaikista olen kyllä tiedottanut hyvissä ajoin). Jos laitan hänelle viestiä hän ei vastaa, oli kyseessä mikä tahansa asia.

Exän sisko sekä äiti ovat taasen ottaneet minuun yhteyttä, haluavat varmaankin tavata lapsiani. Heillä meni 5 vuotta siihen että tapasivat eron jälkeen lapset ensimmäisen kerran, ex ei ole itse tavannut sukulaisiaan kuin pari kertaa kuulemma. Mua ei kyllä toisaalta pätkääkään myös kiinnosta tapaako heitä vai ei, minä en heitä myöskään haluaisi tavata mutta lapsille se on totta kai tärkeää. Ja onhan kyseessä myös lasteni mummi ja täti, joten ei minulla ole mitään syytä estää heitä tapaamasta.

Köyhyys on aika lamaanuttavaa. Henkisesti hyvä olla, mutta tämä ainainen rahapula on hirveätä. Ei ole varaa ostaa itselle mitään, ei laittaa hiuksia, ostaa meikkejä tms. matkoista nyt puhumattakaan. Välttämätön nyt on kuitenkin saatu hankittua ja uskon pärjääväni jatkossakin.

Ennen oli talot,autot, mökit jne. Nyt on vuokra kolmio ja matkakortti paikallisliikenteeseen, en minä silti sen narsistin kanssa jatkaisi enää päivääkään. Kohta 4 vuotta erosta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on aika lamaanuttavaa. Henkisesti hyvä olla, mutta tämä ainainen rahapula on hirveätä. Ei ole varaa ostaa itselle mitään, ei laittaa hiuksia, ostaa meikkejä tms. matkoista nyt puhumattakaan. Välttämätön nyt on kuitenkin saatu hankittua ja uskon pärjääväni jatkossakin.

Ennen oli talot,autot, mökit jne. Nyt on vuokra kolmio ja matkakortti paikallisliikenteeseen, en minä silti sen narsistin kanssa jatkaisi enää päivääkään. Kohta 4 vuotta erosta.

Tsemppiä. Aika vähällä sitä lopulta pärjää. Minä ostan kaiken mahdollisen käytettynä, sen vähän minkä ostan. Edulliset markettimeikit, ei siihen oikeasti mitään Dioreita tarvita. Kasvatin oman värin tukkaan, itse tasoittelen latvoja. Lenkkeilen ja jumppaan kotona, youtubesta vaan videoita inspiraatioksi. Onnellinen elämä ja rauhallinen, turvallinen koti on niin paljon tärkeämpää kuin autot ja mökit, kuten olet huomannutkin. Hyvää kevättä!

T. Toinen narsistin ex

Erosin 34-vuotiaana. Kolme lasta. Kaikki hoidettu sovussa, erosta nyt 4 vuotta, eikä exän kanssa tarvi mistään riidellä. Joustetaan puolin ja toisin. Lapset on 50/50.

Molemmilla on uudet kumppanit. Exä löysi tinderistä ja minä töistä.

Taloudellisia ongelmia ei ole, mulla on hyvä duuni.