Lue keskustelun säännöt.
Yh-äidin mieselämä - mielipiteenne ja ajatuksenne
08.04.2017 |
Minulle, 3-vuotiaan lapsen lähivanhemmalle on täysin itsestäänselvää, etten tapaile miehiä lapsen läsnäollessa, en kutsu ketä tahansa kotiin (lue: ketään uutta tuttavuutta, jos lapsi on kotona), en pyydä miehiä yöpanolle lapsen nukkuessa enkä muutenkaan sekoita lasta mieselämääni.
Olen kuitenkin saanut useamman kerran kuulla mm. ystäviltä tai joiltain miehiltäkin, että olen liian pikkutarkka ja "ei se lapsi tajua", "ihanku sitä haittais jos siellä olis jotain miehiä" jne. Itselleni on ihan vieras ajatus, että vaikkapa yöllä kutsuisin jonkun miehen kylään ja lapsi heräisi ja huomaisi, että joku on vain ilmestynyt tänne hänen nukkuessaan. Tai että halailisin sohvallani Perttiä, lapselle vierasta miestä ja kahden päivän päästä Jussi makoilisi sohvalla ja pussaisi välillä minua.
Lisättäköön, että lapsi viettää isällään sen verran paljon aikaa että treffailla ehdin halutessani aivan mainiosti ilman, että lasta tarvitsee sekoittaa soppaan.
Mitkä on teidän ajatuksenne asiaan, miten olette itse toimineet ja mitä itse kannatatte? En pyydä niinkään hyväksyntää (/arvostelua) omalle tavalleni, vaan muiden käytäntöjä, ihan mielenkiinnosta :)
Kommentit (12)
Hyvä, ajattelet lapsesi parasta. En tiedä, oletko päätellyn oikein. Tuntemiani yh-äitien lapsia ei ole paljoa kiinnostanut, jos äidillä on ollut mies. Tee miten teet, aina menee ainakin osittain oikein. Kuulostat kivalta ihmiseltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teet fiksusti, kun et esittele ketä tahansa lapsellesi. Sitten vasta, kun on ollut pidempi suhde.
Minä esittelin miesystäväni lapsille, kun olimme seurustelleet yli vuoden. Tapailimme siihen asti, kun lapset oli isällään. En missään tapauksessa olisi halunnut esitellä miestä, ennen kuin olimme varmoja suhteesta.
Itse jouduin katselemaan kun äiti vaihtoi miestä kuin sukkia ja ne miehet olivat järestään täysiä mulkkuja minua ja sisaruksiani kohtaan. En ikinä tee omille lapsille samaa. Mutta mä haluan elää elämääni ilman miestä/seksiä, joten tuo asia on kyllä ollut erittäin helppo järjestääkin.
Tuohan kuulostaa oiken hyvältä menettelytavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin katselemaan kun äiti vaihtoi miestä kuin sukkia ja ne miehet olivat järestään täysiä mulkkuja minua ja sisaruksiani kohtaan. En ikinä tee omille lapsille samaa. Mutta mä haluan elää elämääni ilman miestä/seksiä, joten tuo asia on kyllä ollut erittäin helppo järjestääkin.
Sama.
Ja siihen kuului myös pikkusiskoni pahoinpitely, äitini silloinen uusi mies hakkasi siis 4-vuotiaan siskoni, äitini ei silloinkaan lopettanut sitä miesten tuomista meidän kotiin.
Samoin oli yksi pedofilia yritys taas äitini uuden miehen taholta (ei sama kuin pahoinpitelijä).
Itsekin ajattelen juuri noin, että lapsen voi tuoda mukaan kuvioon kun juttu on vakaalla pohjalla, jos siis sellaista on tullakseen. En minäkään mikään aivan nunna ole, mutta kuten mainittua, hoidan "aikuiselämäni" kun lapsi ei ole kanssani ja mielestäni se on oikein hyvä niin.
Sitä juuri välillä jäänkin pohtimaan, kun useampikin ystäväni (vanhempia itsekin) sanovat välillä, että olen turhan tarkka tai neuroottinen. Toki jokaisella on omat tapansa, siksi kiinnostikin tässä kuulla muiden ajatuksia :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään esittele itsellenikin vielä vierasta miestä lapsilleni. Sitten vasta jos näyttää siltä, että suhteesta voi tulla pysyvä ja tunnen itse miehen kunnolla esim vuoden treffailun jälkeen, niin sitten voin esitellä.
Mulla samoin, en halua lapseni näkevän mitään miehiä ennen kuin on sellainen tilanne, että on "pakko" (sitoutuminen).
Olen ollut lapseni syntymästä saakka yksin, eikä ole vielä seitsemän vuoden aikana nähnyt ketään mun romanssinpoikasta.
Ei mulla kyllä ihan hirveän vilkas seuraelämä edes ole ja välillä ollut vuosienkin selibaatti, mutta mielummin olen vaikka ikuisesti yksin kuin altistan lastani äidin vaihtuville "poikaystäville" ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä aikoinaan. Oikein viisas ratkaisu näin jälkeenpäin ajateltuna. Nyt jo vuosia sama mies ja lapset hyväksyy hänet ja toisinpäin..
Äitini toimi juuri noin ja itsekin samoilla linjoilla, joidenkin "yritysten" jälkeen. Ja hyvät miehet, jos treffipalstalla lukee Sangen Lapsellinen Nainen, niin miksi edes otatte yhteyttä ajatuksella että kyllä se vielä lapsettomaksi muuttuu kun ei muutu...?
Mieluusti olen Vapaa eikä lapsikaan kaipaile mitään uusia isiä. Ne jotka kauhistelevat valintojani saavat kauhistella. Ollaan keskusteltu lapsen kanssa "miehenmallista" ja ai että pisti nauruksi kun ruvettiin miettimään mahdollisia ehdokkaita pubiryysystä kindermieheen.
Herra Soikeaa odotellessa;)
Tuohan on oikein fiksu ja järkevä tapa toimia.