Argh! Miksi tuttu ei voi tajuta etten HALUA hengailla hänen kanssaan?! :(

Minä olisin otettu jos joku haluaisi olla noin tosissaan minun kanssani. Ehkä hän on yksinäinen? Ehkä haluaa että teillä olisi paremmat välit keskenänne?

Miksi et halua olla hänen kanssaan? Onko hän jotenkin epämiellyttävä ihminen?

Mikset halua hengailla hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

En viitsisi ihan suoraankaan päräyttää, hänen miehensä on kuitenkin esikoisemme kummi.

Laittaa vähintään kerran kuussa viestiä, että haluaisinko nähdä. En koskaan ota yhteyttä häneen, luulisi että aikuinen ihminen ymmärtäisi jo tästä.

Luulisi, että aikuinen ihminen osaisi sanoa toiselle, että en kaipaa seuraasi.

Hän on outo ja sosiaalisesti kömpelö. Jotenkin epämiellyttävä persoona.

Sori nyt vaan, mutta minulla on ihan tarpeeksi kavereita että jaksaisin jakaa kiusallisia kahvittelu- yms. hetkiä hänen kanssaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin otettu jos joku haluaisi olla noin tosissaan minun kanssani. Ehkä hän on yksinäinen? Ehkä haluaa että teillä olisi paremmat välit keskenänne?

Miksi et halua olla hänen kanssaan? Onko hän jotenkin epämiellyttävä ihminen?

No tuota, vaikuttaako ap nyt niin kovin mukavalta itse?

Sano suoraan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin koittaa tulkita jotain merkkejä ja signaaleja.

Minä en kyllä koskaan torjuisi ihmistä joka on kiinnostunut minusta ystävänä. Jos AP:n tuttu ei sitten ole oikeasti jotenkin todella vastenmielinen tapaus.

Sano että sulla on aika paljon kiireitä ja menoja, mutta soittelet, kun voit tavata.

Harrastuksessa juttelet muille.

Ei siinä muu auta, vaikka ikävää onkin kaverillesi.

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin koittaa tulkita jotain merkkejä ja signaaleja.

Minä en kyllä koskaan torjuisi ihmistä joka on kiinnostunut minusta ystävänä. Jos AP:n tuttu ei sitten ole oikeasti jotenkin todella vastenmielinen tapaus.

Tuttu tai ap eli vastenmielisyyttä näkyvissä.

Jos on sosiaalisesti kömpelö, ei välttämättä osaa tulkita vihjailujasi. Sano suoraan, mitäpä sinä hänen loukkaantumisiaan mietit jos kerran hänen miehensä se kummi on.

"Hei, arvostan kiinnostustasi, mutta en halua olla ystäväsi." Helppoa.

Tähän on ihan yksinkertainen ratkaisu. Sanot vain että kiitos ei, haluan nimenomaan käydä tässä harrastuksessa ihan yksin, se on harvinaista omaa aikaani. 

Aina kun ehdottaa jotain keksit jonkun tekosyyn miksi ei käy. Sinnikkyydellä tajuaa jossain kohtaa. 

Harmi, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri.

Minusta sinä olet outo. Miksi ihminen, jonka seuraa tai olemassaoloa et tarvitse, on lapsesi kummi? Normaalisti kummiksi pyytäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että haluaa kyseisen ihmisen pysyvän elämässään.

No, sitten kun saapuu sinne harrastukseen, niin käyttäydy kuin häntä ei olisi olemassakaan. Tai hymyilet nätisti ja menet juttelemaan muille.

Droppaa homman varmaan ekan kerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinä olet outo. Miksi ihminen, jonka seuraa tai olemassaoloa et tarvitse, on lapsesi kummi? Normaalisti kummiksi pyytäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että haluaa kyseisen ihmisen pysyvän elämässään.

Hänen MIEHENSÄ on minun mieheni lapsuudenystävä.

AP

Eikö aikuinen ihminen osaa sanoa suoraan:

"En halua olla ystäväsi."

??

Häh? Mihin tästä välistä on hävinnyt viestejä? :o Olin lainaamassa yhtä viestiä ja nyt se onkin hävinnyt.

Toisille ei vaan mene päähän, on niin kova kallo!

Kuulostatpa inhottavalta ihmiseltä. Ainakin omassa kaveripiirissäni saattaa mennä kuukausi tai parikin, ettei kumpikaan ota yhteyttä. Ei se silti ole mikään merkki tai vihjailua siitä,ettei kiinnosta nähdä. Ihmisillä nyt vaan on erinäisiä kiireitä,varsinkin perheellisillä. Ei siis ihme, ettei tajua "vihjailuasi".

Kuten joku tuolla jo mainitsikin, jos tuo henkilö on sosiaalisesti kömpelö, ei luultavasti tajua vihjailujasi, etenkään jos kuitenkin esität hänelle ystävällistä tai pahoittelet sitä, ettet "ehdi" tai "pääse" tapaamaan häntä. Tällöin on ihan luonnollista että hän jatkaa kontaktin ottamista koska viestität itse hänelle, että syy kieltäytymiseen on kiireinen elämä eikä haluttomuus. Hän luultavasti haluaa hieroa kanssasi läheisempää tuttavuutta koska miehenne ovat keskenään ystäviä ja varmaan pitää liittonsa kautta itseään lapsesi "puol-kummina" (esim. itse hoidan mieheni kummilapsen lahjaostokset ja olen muutenkin aktiivisempi lapsen kanssa kuin tuo herra kummisetä itse) jolloin yrittää saada läheisiä suhteita aikaiseksi lapsen vanhempiin. Ja jos mietit itsekin asiaa lapsesi kannalta, niin onhan se hyvä jos lapsi olisi kummivanhempiinsa (myös siihen epäviralliseen mutta kaupan päälle tulleeseen) läheisissä väleissä, mikä tarkoittaa sitä että tämä nainen tulee olemaan jonkinlaisessa roolissa sinunkin elämässäsi, vaikkei teillä sen syvemmin synkkaisikaan.

Mielestäni sinun olisi hyvä analysoida omia vahvoja tuntemuksiasi tätä naista kohtaan ja päästä niiden yli. Ei kukaan sinua pakota olemaan tämän naisen läheisin ystävä, mutta voisit suhtautua häneen ymmärtämyksellä ja empatialla eikä halveksunnalla, kuten viestiesi sävyistä voi lukea. Kuulostat minusta siltä että jokin tuossa henkilössä nyppii sinua henkilökohtaisesti, jolloin ongelma on kyllä ihan sinussa eikä tässä toisessa.

Jos et halua viettää henkilön kanssa kahdenkeskistä aikaa, kutsu miehensä kanssa syömään tai järjestä muita yleisluontoisempia tapaamisia. Ongelma on jo sillä ratkaistu. Jos taas et kestä tätä ihmistä, siis ihan oikeasti kestä, vaan ajattelet että hän on epämiellyttävä ja outo, niin ihan oikeasti - koita kasvaa aikuiseksi ja setviä omat tunteesi läpi. Ellei toinen oikeasti nakkaile kissanpentuja pesukoneeseen vapaa-ajallaan tai käyttäydy loukkaavasti, niin sinulla ei ole mitään varsinaista syytä inhota tätä naista. Tuolla asennoitumisellasi opetat vain lapsellesikin epäterveitä suhtautumismalleja muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ellei toinen oikeasti nakkaile kissanpentuja pesukoneeseen vapaa-ajallaan tai käyttäydy loukkaavasti, niin sinulla ei ole mitään varsinaista syytä inhota tätä naista.

Toiset ihmiset on oikeasti niin uuvuttavia että niitä alkaa inhota vain siksi, että ne vievät kaiken energiasi. Voin hyvin eläytyä ap:n tunteisiin, miten pelkästään tekstiviesti tuollaiselta ihmiseltä saa aikaan hirveän ahdistuksen kun se kaikki uupumus mitä ko. ihminen on aiheuttanut, vyöryy uudestaan mieleen.

Valitettavasti tuollaisille ihmisille on pakko vaan sanoa suoraan: "Se, että miehesi on lapseni kummi ei tarkoita, että meidän pitäisi olla henkilökohtaisia ystäviä. Minulla on oma elämäni."

Itse jouduin tekemään noin yhdelle äärimmäisen rasittavalle daamille. Hänellä on adhd ja joka tapaamisella hän hölisee tauotta, aivan tauotta omista asioistaan hypellen asiasta toiseen niin ettei toinen tajua lainkaan mistä se milloinkin puhuu. Puhetta tulee niin paljon että jos haluaa lähteä, on pakko keskeyttää kesken sanan että minä menen nyt. Tapasimme siis yhdessä harrastuksessa ja koska minä olen hyvä kuuntelija, daami alkoi kuvitella että olemme henkiystäviä, soitella ja tekstailla, seurata minua kotiin kun kävelin harrastuksesta pois. Jos en heti vastannut tekstariin, tekstasi heti perään uudestaan jne. Lopulta minun oli itseäni suojellakseni sanottava, että minua ei haittaa harrastuksessa kuunnella juttujasi, mutta en halua lähempää tuttavuutta kanssasi.

Nyt se daami on sitten haukkunut minut kaikille yhteisille tutuille, jotka onneksi ovat täysin minun puolellani. :)

Vierailija kirjoitti:

En viitsisi ihan suoraankaan päräyttää, hänen miehensä on kuitenkin esikoisemme kummi.

Laittaa vähintään kerran kuussa viestiä, että haluaisinko nähdä. En koskaan ota yhteyttä häneen, luulisi että aikuinen ihminen ymmärtäisi jo tästä.

Nyt on tunkemassa samaan harrastukseen kuin minä! Ajatteli että olisi "kiva" kun on joku tuttukin siellä. Kulkee siis toiselta paikkakunnalta (n. 20km) harrastukseen jotta saa hengailla minun kanssani. Voi yrjö.

No tuohon ei  auta kuin suoraan sanominen, sori vaan. Joko avaat suusi  tai kärsit