Jos yksi virpoo yhdellä oksalla ja seitsemän seisoo

Oksan antajalle ainoastaan. Jos virpojaryhmässä on pari-kolme lasta, annan palkat kaikille, mutta mitään isoja kerjäläisjoukkoja en ala ruokkimaan.

No ei mun taloutta kaada muutaman pennin pääsiäiskarkit, annan kaikille.

Oksan antajalle.

Kaikille. Vituttaa tää aikuisten lapsellisuus.

Annan kaikille. Asutaan kaupungissa ja niitä oksia on tosi vaikea löytää, joten ymmärrän, etteivät anna 7 oksaa joka ovella.

Sille ensimmäiselle. Ei mun muna ylety takimmaisten käsiin, vaikka suhteellisen hyvinvarusteltuna itseäni pidän.

Kaikille. On se tiukkaa ja tarkkaa aikuisilla ihmisillä...

Ei kai kukaan ajattele ostavansa oksan karkeilla ja siten maksa vain "myyjälle " :)

Tottakai kaikki saavat karkkia, ovat nähneet vaivaa askartelussa, pukeutumisessa ja kiertävät levittämässä pääsiäisiloa!

Tervetuloa virpomaan meille!

Annan kaikille JOS kaikki ovat osallistuneet edes lorun lausuntaan ja ovat pukeutuneet virpomisasuun.

Jos on omissa kamppeissaan tuppisuuna mukana ns. seisoskelemassa takarivissä, en tosiaankaan anna. Maksimissaan ehkä tutulle lapselle kyllä silloinkin...

Mutta en oleta että kaikki pitäisivät samasta oksasta kiinni virpoessa tai jokainen porukasta antaisi mulle oman oksan, mihin minä ne kaikki edes laittaisin? Mutta jotakin vaivaa pitää olla kuitenkin nähnyt.

Meidän nurkilla virpojat liikkuvat 3-4 lapsen ryhmissä. Aikaisemmin kaikilta sai oksan, nykyään vain yhden. Miksi panostaa enemmän, kun vähemmällä vaivalla saa saman määrän karkkia?

Virpojalle. Ja voisin siihen laskea mukaan, että virpojaksi lasketaan lorun lausujat. Eli jos vitsaton osallistuu loruun, niin on palkan ansainnut.

Virvoin itse pikkunoitana 90-luvulla ja kyllä vaan silloin oli tapana että yksi palkka per oksa, mentiin pareittain virpomaan ja samaan aikaan lausuttiin loru + annettiin molemmat oksat = molemmat saivat palkan.

1 oksa=1 palkka. Mikäli tämä ei mukeloita miellytä, niin jakakoot lopulta koko potin keskenään, ei kuulu minulle. Lasten vanhempien tämä kannattaa muistaa ja ohjeistaa niitä muksuja siitä, että niin monia palkkoja voi maksimissaan odottaa kuin on koristeltuja vitsojakin. Aina pitää myös kysyä, saako virpoa.

Virpojilla oli mun lapsuudessa aina yhteinen kori johon palkkiot kerättiin. Ei niitä käteen annettu nimikoituina yksilöiden (?) eihän niitä kädessä nyt kanneta. Jos pääsiäismunia tuli vähän vähemmän, tasattiin saldo lopussa niin että vaikka saaduilla penneillä ostettiin vastaavat kavereille.

Oksan antaja saa isomman/enemmän namuja, taustajoukot pienempiä/vähemmän.

Virpojalle. Jakakoon keskenään.

Kaikille. Kun omassa lapsuudessa oli normi se että pieni ryhmä antaa yhden oksan, niin on vaikea nähdä sitä nytkään kitsasteluna tai ahneutena tai laiskuutena. Ei meillä ainakaan lapsena oksista tai koristeluhaluista ollut pulaa, ei vaan koskaan tullut mieleenkään antaa useampaa kun ei niin kuulunut tehdä eikä niin kukaan muukaan tehnyt.

Omat lapset ohjeistan nykyään antamaan molemmat omat oksansa. Pienempi (3v) ei taatusti muista lorua, mutta tänä vuonna isomman (6v) voi jo luottaa uskaltavan sanoa sen itse, viime vuonna oli vähän siinä ja siinä tarvittiinko äidin apua <3 Virvotaan siis vain pari ennalta sovittua naapuria.