Lue keskustelun säännöt.
Välien katkaiseminen vanhempaan/isovanhempaan?
06.04.2017 |
Onko joku katkaissut välit omaan vanhempaansa, joka samalla isovanhempi lapsille? Isäni on monella tapaa ongelmainen ja rajaton, kuitenkin suht "normaali" eli työssäkäyvä ihminen. Meillä on iso suku ja isä (ja minä) olemme paljon tekemisissä sukulaisten kanssa, joten siksikin hankaala välejä katkaista. Isäni myös painostaa, että saa tavata lapsenlastaan. Tästä ahdistun. Taustalla siis se, että isäni vuoksi minulla oli aika kamala lapsuus, hän oli silloin alkoholisti ja muutenkin mt-ongelmainen (ei ikinä diagnosoitu). Nykyään hän voi jo paremmin, mutta itselläni ei olisi kiinnostusta häntä tavata. Kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Kommentit (6)
Niin ja tilanne on siksi vaikea, että isä ei ole ikinä tunnustanut sitä, miten hirveä oli kun olin lapsi, eikä näin ollen "ymmärrä" välien katkaisemisen syytä. Emme puhu näistä asioista ikinä. Myös sukulaisille en haluaisi avata lapsuuttani tai muutenkaan käsitellä asiaa, mutta välien katkaisemista tulisi jotenkin selittää. Samaten omille lapsilleni en tiedä miten asian kertoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et avaudu näistä asioista kellekään, saa isäsi lopulta muiden sympatiat puolelleen ja itsellesi pahiksen maineen.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tilanne on siksi vaikea, että isä ei ole ikinä tunnustanut sitä, miten hirveä oli kun olin lapsi, eikä näin ollen "ymmärrä" välien katkaisemisen syytä. Emme puhu näistä asioista ikinä. Myös sukulaisille en haluaisi avata lapsuuttani tai muutenkaan käsitellä asiaa, mutta välien katkaisemista tulisi jotenkin selittää. Samaten omille lapsilleni en tiedä miten asian kertoisin.
Ei minullakaan äiti kenellekään myönnä mitään. On mielestään mitä suloisin äiti ja aina pitänyt kulisseja yllä. Mitä nyt on ihan vähän narsisti ja viimeksi kun olin tekemisissä tehtaili perheestäni 54 lastensuojeluilmoitusta, kun raivostui kun ei saanut määrätä esikoiseni synttärikakkua.
1
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tilanne on siksi vaikea, että isä ei ole ikinä tunnustanut sitä, miten hirveä oli kun olin lapsi, eikä näin ollen "ymmärrä" välien katkaisemisen syytä. Emme puhu näistä asioista ikinä. Myös sukulaisille en haluaisi avata lapsuuttani tai muutenkaan käsitellä asiaa, mutta välien katkaisemista tulisi jotenkin selittää. Samaten omille lapsilleni en tiedä miten asian kertoisin.
Miksi ette puhu?
Miksi et halua?
Siksi, että tunnet velvollisuutta suojella ja puolustaa isääsi, vaikka mitään sellaista velvollisuutta ei ole. Näin ainakin itselläni. Olen aina ihmetellyt, miten voin tuntea olevani jotain velkaa niin kauhealle ihmiselle, mutta se tunne on hirveän vahva.
On varmasti kamalaa. Mutta kamalan turhaa on kenenkään mitään neuvoa, jos se asenne on jo valittu "kun minä oon niin kiltti niin en minä voi kenellekään mitään sanoa vaan puolustelen vaan". Anteeksi nyt vain, mutta tilanteeseen ei ole olemassa ratkaisua, jos itse et suostu etkä halua oikeasti tehdä mitään vaan pitää vain pääsi pensaassa. Joko kerrot sukulaisille ynnä muille mistä kenkä puristaa tai katkaiset välit kaikkiin tai sitten tilanne jatkuu entisellään. Opettele olemaan ihan itsenäinen aikuinen, traumaattinen lapsuus ei määrittele sun loppuelämää jos et anna sen määritellä. Kyllä, helpoimmin sanottu kuin tehty. Mutta ei täältä löydy mitään helppoja nakkiratkaisujakaan.
Jos on pakko sukutapaamisissa tavata niin sitten pidät jonkinlaiset muodolliset postikorttivälit. Lapseesi hänellä ei ole mitään oikeutta. Sinun ja perheesi hyvinvointi ratkaisee.
Itse olen katkaissut kaikki välit äitiini.