Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä kannattaako minun enää elää
05.04.2017 |
Tämä kuulostaa teidän mielestä varmaan aika vähäpätöiseltä... Mutta asia on niin, että minut jätettiin pari viikkoa sitten oman virheeni takia. En kerro enempää mutta ei ole kyse pettämisestä. En voi lakata syyttämästä itseäni ja miettimästä sitä, miten helposti kaikki voisi tälläkin hetkellä olla niinkuin ennenkin. Tämä mies oli minulle sielunkumppani, enkä vaan voi ikinä löytää ketään, jonka kanssa voisin olla niin täysin oma itseni. Luulin aiemmin etten osaisi rakastaa ketään, mutta häntä rakastan niin paljon että tiedän etten koskaan enää tule tuntemaan ketään kohtaan mitään tällaista. Tuntuu etten vaan voi millään unohtaa häntä. Näen joka yö unta jossa kaikki on normaalisti eikä mitään pahaa ole koskaan tapahtunut. Aamulla herään omaan itkuuni kun muistan että se onkin vain unta... Itsesyytökset ovat aivan valtavat. En olisi ikinä uskonut, että joutuisin luopumaan siitä ihmisestä näin pian. Heti eron jälkeen kävin ostamassa itsemurhaan tarvittavat välineet, mutta heitin ne pois kun tuli päivä jolloin olo parani hetkeksi. Mietin kuitenkin vakavasti, että pitäisikö vain tehdä se kuitenkin, koska en vaan näe mitään syytä enää elää. Olen ollut ystävien kanssa ja silloin tulee hetkellisesti parempi olo, mutta viimeistään seuraavana päivänä mieli on taas aivan mustana. Olen jutellut tilanteesta toisen exäni kanssa, ja se on oikeastaan ainut asia joka minua on kunnolla auttanut, enkä sen jälkeen muutamaan päivään ajatellut itseni tappamista. Nyt kuitenkin tuntuu taas että elämässä ei ole minulle enää mitään annettavaa.
En ihan itsekään ymmärrä miksi tämä ero on minulle tällainen maailmanloppu. Varmaan siksi, koska meidän ihan tosissaan piti olla koko loppuelämä yhdessä, ja sitten yhtäkkiä sekunnissa kaikki muuttuu oman virheeni vuoksi. Muut ovat kyllä sanoneet, ettei tämä virhe niin kauhea ollut että sen takia pitäisi erota, mutta syytän silti itseäni enemmän kuin koskaan. Tavallaan haluaisin nähdä mitä annettavaa tulevaisuudella on minulle, mutta en halua elää jos tämä kauhea tunne on loppuelämän ajan seuranani, enkä kestä ajatusta elämästä ilman miestäni..
Kommentit (37)
no ainahan kannattaa elää ja oot varmaan vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on kurja olo. Elämässä tulee kaikille sellaisia hetkiä, kun joutuu luopumaan rakkaastaan, joskus niin, ettei ole mitään mahdollisuutta enää "palata entiseeen". Luultavasti tuo on sinulle vain oppimisen paikka, miten käsitellä tällaisia menetyksiä, niitä tulee elämän varrella vielä lisääkin. Rakkaus ja kiintymys on ihania tunteita, mutta niillä on kääntöpuolensa.
Ei se itsensä tappaminen auta mitään. 95 prosenttia elämästä on joka tapauksessa tylsää odottelua, samojen asioiden toistamista ja tyrimistä. Ei se onni tule mistään ulkopuolelta. Olen ollut köyhä, rahoissa, suhteessa hyvän miehen kanssa, sinkkuna, töissä, työttömänä ja vaikka missä elämäntilanteessa. Silti aina on tuntunut, että jotain puuttuu ja elämä on sisällyksetöntä ja tylsää. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Siksi haaveet täydellisestä elämästä kannattaa unohtaa ja mennä niillä mitä on.
Et hitossa mene itseäsi tappamaan jos vähänkin olet minun sielunkumppanini tai jotain edes sinne päin!!!!!!!!! Tämän pistät nyt tiukasti muistiin!!!!!!
Pystyisitkö olemaan nyt yhteydessä jonkun sinulle tärkeän ihmisen kanssa, sellaisen joka ymmärtää ja osaa olla oikeanlaisena tukena?
Mustia päiviä tulee jokaisella ja myös niitä valoisiakin. Jos on herkkyyttä, niin musta tuntuu tosi mustalta ja se valokin tosi valoisalta.
Minä vastaan sinulle: kannattaa (huom lihavoitu)! Minäkin joskus mietiskelin vaikka minkälaisia itsemurhia ja voi mitä vaille tämä maailma ja palsta olisikaan jäänyt ilman minua.
Elämä on mahdollisuus ja suuri seikkailu. Jokainen päivä on lahja. Jekkusmurffikin antaa lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maltappas vain mielesi, sinä oletettavasti kovin nuori ihminen. Vielä tulee päivä jolloin hymähdellen muistat näitä tämän hetken tuntojasi. Elämällä on vielä niiin paljon annettavaa. Olisipa muutenkin tosi veemäinen homma läheisillesi jos päiväsi päätät, tarkkaile ympäristöäsi äläkä ole niin käpertynyt tuohon valtavaan suruun. Tunnistan nuo tunteet ja entistä vahvempana olen itsekin nyt paljon onnellisempi, on maailman ihanin mies ja perhe ja kaikki. Silloinen maailman ihanin mies on hymähdys vain ajoittain mielessäin.
Mulla samoja tuntemuksia. Oon vanhempi sua ja se töissä tyrijä ja autettava. Lisäksi masennus vaivannut jo vuosia. Tuntuu että kukaan ei oikeasti pidä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et olisi kirjoittanut, että menit heti ostamaan itsemurhaan tarvittavat välineet niin pitäisi tuota kaikkea normaalina reaktiona eroon. Mutta koska kirjoitit niin epäilen, että sun olisi syytä hakea apua, koska ei ole normaalia ihan.
Elämä jatkuu. Olen itse kokenut saman kolme kertaa. Kaksi miestä, joiden kanssa ajattelin eläväni ikuisesti jättivät minut. Kolmas sitten meni ja kuoli. Kaikkia rakastin koko sydämestäni. Nyt olen yksin, mutta uskon, että elämä kantaa ja nyt on aika olla yksin ja jonain päivänä ehkä, jos on niin tarkoitettu, löydän vielä jonkun. Missioni on tällä hetkellä nyt kantaa itseäni ja pitää huolta lapsista ja tämä kaikki kasvattaa henkisesti niin, että tajuaa, ettei elämää pidä koskaan elää kenenkään miehen kautta!
Samanlaisia ajatuksia täälläkin, erosta vuosi. Viimeeksi aamulla heräsin unesta missä nukuin exän vieressä, tää on kieltämättä kauheaa. Luulis et vuodessa helpottais kun ei edes mitään kontaktiaka ole ollut ko henkilöön mutta kun ei niin ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyyyyyhkis kirjoitti:
Samanlaisia ajatuksia täälläkin, erosta vuosi. Viimeeksi aamulla heräsin unesta missä nukuin exän vieressä, tää on kieltämättä kauheaa. Luulis et vuodessa helpottais kun ei edes mitään kontaktiaka ole ollut ko henkilöön mutta kun ei niin ei..
Sunkin pitäis vaan uskoa, että elämä kantaa. Ala elämään ja hankkimaan uusia muistoja tekemällä jotain mielekästä ja kivaa, josta nautit. Ei yksin murehtimalla tapahdu muuta kuin aivot menevät vaan tilttiin ja exästä tulee pakkomielle, jos ei elämässä muita tapahtumia.
Mä olin joskus kuin sä ja ap. ,mutta en ole enää. Usko mua, tiedän, mistä puhun! Lähde hakemaan uusia muistoja, kokemuksia. Hyvää oloa mistä vaan, kunhan et ole yksin sängyssä itkemässä. Lupaan, että pääset yli. Mä olin miehen kanssa yli 20 vuotta ja pääsin, joten kyllä säkin pääset. Ja mä rakastin sitä miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mies jättänyt mut hänen mielestään järkyttävien virheiden takia. Jätin hänen autonsa esim.väärän korjaamon eteen, ja kun mies alkoi kysellä autonsa takaisinsaamista korjaamolta, niin ilmeni, että sielä se seisoi ainavaan toisen korjaamon pihalla. Miehen mielestä tämä oli täysin anteeksiantamatonta, ja hän jätti mut. 3 viikon päästä oli sulatellut asiaa sen verran, että palattiin yhteen. Tosin vaikeaahan se oli, kun munkin tunteet oli reippaasti muuttuneet.
Nyyyyyhkis kirjoitti:
Samanlaisia ajatuksia täälläkin, erosta vuosi. Viimeeksi aamulla heräsin unesta missä nukuin exän vieressä, tää on kieltämättä kauheaa. Luulis et vuodessa helpottais kun ei edes mitään kontaktiaka ole ollut ko henkilöön mutta kun ei niin ei..
Minäkin heräsin taas sellaisesta unesta... En haluaisi enää nukkua ollenkaan, kun heräämisen jälkeen on aina ihan kauhea olo. Iltaisin on yleensä jotain menoa jolloin saatan edes hetkeksi piristyä, mutta aamulla on jälleen masentunut olo kahta kauheampana. Minulla on varmaan ollut jotenkin ns helppo elämä kun tämä on elämäni pahin vastoinkäyminen, mutta tuntuu vain ettei enää koskaan tule valoisaa päivää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän elämä "kannata", mutta jokaisella on vain yksi elettävänä ja mitään muuta ei kenelläkään ole. Niin kauan kuin on hegissä on mahdollisuus kokea hyviäkin asioita.
En vaan voi lakata miettimästä sitä, että yhdessä hetkessä kaikki muuttui täysin... Jos olisin sinä päivänä esimerkiksi ollut sairas, niin koko asiaa ei olisi tapahtunut ja oltaisiin varmaan vielä vanhanakin yhdessä :( syytän itseäni päivä päivältä enemmän ja enemmän.. Olen huomannut, että elämässä tapahtuvilla asioilla on yleensä myöhemmin katsottuna ollut joku tarkoitus, mutta tällä ei ole kyllä yhtään mitään tarkoitusta.. :(
Ap
Ap, Jumalalla on suunnitelma elämällesi. Jeesus rakastaa sua.
Elämä täällä maan päällä päättyy joka tapauksessa joskus, meiltä jokaiselta.
Kannustan siis jatkamaan elämää täällä vielä, kun se on mahdollista.
Kuten ystäväsikin ovat sanoneet, virheesi ei ollut niin paha. Luultavasti exäsi ei ollut niin vakavissaan sinun kanssasi, että olisi ollut loppuelämän kumppani sinulle. Jätti sinut yhden virheen takia. Yleensä jos on sitoutunut toiseen, ei anneta periksi niin helpolla. Eli exäsi ei ollut sinulle tarkoitettu loppu elämäksi. Joku toinen on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja tuntemuksia. Oon vanhempi sua ja se töissä tyrijä ja autettava. Lisäksi masennus vaivannut jo vuosia. Tuntuu että kukaan ei oikeasti pidä minusta.
Veit sanat suustani. Voimia kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Kuten ystäväsikin ovat sanoneet, virheesi ei ollut niin paha. Luultavasti exäsi ei ollut niin vakavissaan sinun kanssasi, että olisi ollut loppuelämän kumppani sinulle. Jätti sinut yhden virheen takia. Yleensä jos on sitoutunut toiseen, ei anneta periksi niin helpolla. Eli exäsi ei ollut sinulle tarkoitettu loppu elämäksi. Joku toinen on.
Se virhe oli sen verran paha kuitenkin, että saisin kaikki syytökset niskaan jos kertoisin sen täällä, ja siitä syystä on täysin hyväksyttävää jättää.. Mutta hän olisi silti voinut edes harkita anteeksiantoa :( tuntuu huijatulta koska hän on aina sanonut rakastavansa minua ehdoitta, ja että hän vain tietää että minä olen se jonka kanssa hän tulee loppuelämänsä viettämään, aivan sama mitä ongelmia suhteessamme tulee eteen. Ja nyt yhtäkkiä rakkaus on vain loppunut, vaikka tietenkin virheestäni johtuen sen ansaitsen, mutta tuntuu silti niin järkyttävän pahalta ja sattuu fyysisesti joka paikkaan edelleen :(
Tämän virheen jälkeen hän halusi ensin jatkaa kanssani koska rakastaa minua eikä tahdo heittää mitään hukkaan jne, mutta sitten viikon päästä käytös yhtäkkiä muuttui eikä enää rakastanutkaan eikä pystynytkään olemaan kanssani. Hän itsekin minulle ihmetteli miten rakkaus voi noin vain sammua. Nyt hänellä taitaa muuten olla jo yksi toinen kierroksissa ja tuntuu että haluaisin vaan kuolla.. :(
Ap
Alue: Aihe vapaa
Pari viikkoa sitten erosit? Ja nyt ajattelet että tuo tuska ja menetyksen tunne jatkuu koko loppuelämän? Taidat olla joko aika nuori tai persoonaltasi epävakaa ajatusmaailmasi perusteella. Tottakai ero sattuu. Ja paljon! Ja kauan! Muuten ei olisi mitään tunteita ollutkaan. Kauanko olitte yhdessä? Eikö elämä tuntunut miltään ennen suhdettanne? Olihan joskus aika kun kaikki oli hyvin ilman Häntä? Joten miksi ei niin olisi uudestaankin? Kirjoita vaikka itsellesi kirje missä kuvaat näitä ajatuksiasi nyt, laita kuoreen ja sulje se ,kirjoita päälle päivämäärä koska saat sen avata esim. 2 vuoden kuluttua. Jatka elämääsi, vietä aikaa ystävien kanssa, tee asioita mistä ennenkin olet pitänyt, kokeile uusia asioita, tapaa uusia ihmisiä. Itke ja sure välillä jos siltä tuntuu ja muistele Häntä mutta älä vello itsesäälissä. Sitten parin vuoden päästä lue itsellesi kirjoittama kirje ja voit nauraen ja ihmetellen todeta että tunnet enää vain pienen haikeuden piston siitä mitä joskus oli. Elämäsi on mennyt eteenpäin etkä luultavasti enää edes haluaisi palata entiseen vaikka se olisi mahdollista. Hän muuttuu mielessäsi tärkeäksi muistoksi, niitä kertyy elämän varrella. Se on sitä elämänkokemusta. Joskus sattuu, se kuuluu elämään eikä sille voi mitään. Mutta se tekee vahvemmaksi ja kun seuraava vastoinkäyminen tulee kohdallesi tiedät jo että selviät kyllä!