Olen KIITOLLINEN tälle yhteiskunnalle.

On niin paljon pahaa oloa ja katkeruutta niin haluan nyt sanoa myös toisen näkökulman asioihin.

Olen joutunut työttömäksi sekä fyysisen että mielenterveydellisen sairauden vuoksi. Olen maksanut veroja, opiskellut, ollut töissä ja elänyt kuten terveeltä ihmiseltä sopii odottaa ennen tätä. Nyt tipahdin alas ja muiden avun varaan. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että en ole jäänyt yksin. Olen saanut niin taloudellista kuin terveydellistäkin tukea, minua on kuunneltu ja ohjattu eteenpäin. Kunhan jaloilleni pääsen en valita pätkääkään veroista, en yhteiskunnan heikko-osaisten tukemisesta tai muusta vastaavasta. Julkista terveydenhuoltoakin arvostellaan jatkuvasti kovin sanoin ja ymmärrän kyllä ettei se aina ja kaikille toimi kuten pitäisi. Itse olen kuitenkin poikkeuksetta saanut asiallista ja kunnioittavaa kohtelua hädän hetkellä, tuntuu, että paljon on myös omasta asenteesta kiinni kuinka ihmiseen suhtaudutaan. Jos ymmärtää vastapuolta niin ymmärretään yleensä takaisin päin myös. Että vain minun oikeuteni eivät ole ykkösenä vaan olen yksi monista muista ja joskus se tarkoittaa odottamista ja kompromisseja.

Olen ollut juoppo, vakavasti sairas ja lähellä kuolemaa (sepsis), itsetuhoisen masentunut, sairastunut ykköstyypin diabetekseen, kärsinyt niin kovista hermokivuista, että menetin kerran tajuntani ja usean kerran oksentanut kivusta. Olen menettänyt läheisiä ja ajatellut etten selviä. Mutta apua olen saanut kun olen sitä hakenut.

Minusta kaikki ansaitsevat saman hyvän kuin itse olen saanut. Mutta tuntuu välillä, että monet sokeutuvat näkemään asioissa vain ne varjopuolet. Voisin valittaa vaikka mistä, mutta ei tulisi mieleenkään kun mietin, mitä kaikkea olen saanut. Muun muassa elämän, joka olisi loppunut jo 20 vuotta sitten ilman uskomattoman hienoa ja tasokasta suomalaista terveydenhoitoa.

Kiitos SUOMI 100V.!