ADD ja ADHD aikuiset! Milloin huomasitte itse että jotain oli pielessä?

Huono menestyminen

Aina olen tiennyt että jotain on pielessä. En ollut häirikkö, peruskoulussakin menestyin ihan hyvin, ja kirjoitin ylioppilaaksi.

Mulle on ollut tosi vaikeaa seurata suullisia ohjeita, olin/olen motorisesti levoton ja puhuin/puhun paljon. Lapsesta asti olen kuullut jatkuvasti moitteita että miksi olen näin villi, eihän tyttöjen kuulu kiipeillä puissa. Mulla oli aina hiukset takussa ja housut rikki polvien kohdalta.

Aikaansaamattomuus kuuluu taudinkuvaan, menin lääkäriin (yksityinen, koska inhoan hitautta) vasta 27-vuotiaana. Diagnoosi tuli melko nopeasti. Lääkkeet auttaa jonkun verran keskittymään paremmin.

Aina on tuntunut siltä, että jokin ei täsmää. Aiempi diagnosointi olisi auttanut varhaisaikuisuuden masennuskierteeseen.

Ei ole diagnoosia mutta epäilen jotain aspergeria / add:tä, koska en saa mitään oikein aikaiseksi "autopilotilla", vaan kaikkeen pitää itsensä pakottaa ja etukäteen suunnitella että tekee jonkin tietyn asian (kaupassa käynti, siivoaminen tai vaikka jonkin työasian hoitaminen). Motorista kömpelyyttä ollut aina ja eräänlaista "haaveilua" oli aina koulussa. Vanhempana myös pakko-oireisuutta, en tiedä liittyykö tämäkin jotenkin asiaan. Sosiaalista kömpelyyttä myös ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole diagnoosia mutta epäilen jotain aspergeria / add:tä, koska en saa mitään oikein aikaiseksi "autopilotilla", vaan kaikkeen pitää itsensä pakottaa ja etukäteen suunnitella että tekee jonkin tietyn asian (kaupassa käynti, siivoaminen tai vaikka jonkin työasian hoitaminen). Motorista kömpelyyttä ollut aina ja eräänlaista "haaveilua" oli aina koulussa. Vanhempana myös pakko-oireisuutta, en tiedä liittyykö tämäkin jotenkin asiaan. Sosiaalista kömpelyyttä myös ollut aina.

Mulla aivan samat, aspergeria en epäile, mutta olen aika varma add stä. Olisi tietenkin ollut hyvä saada diagnoosi kouluaikana, että olisin tiennyt mistä, mun oppimiongelmat johtuu. Olen aina pitänyt itseäni oultona ja erittäin tyhmänä, kun en vain oppinut joitain asioita, enkä kyennyt keskittymään, esim. matikan opetukseen. Englanti mulla oli ihan hvä koulussa ja rutsikaan ei ollut huono vaikka se ei kiinnostanutkaan, Luokassa monesti tajusin vain katselevani ulos ikkunasta ajattelematta yhtään mitään, tosin se saattoi ylä-asteella johtua myös lääkkeiden väärinkäytöstäni jolla yritin kai paeta masennustani joka mulla oli ollut niin kauan kuin muistan. Amiksessa mulla oli pahoja vaikeuksia matikassa ja siksi masennuin lisää, aloin ryyppäämään ja koulu meni vituiksi. Myöhemmin aloin kokeilemaan monenlaisia huumeitakin paetakseni masennusta. Ajattelen, etta minusta vain ei ole opiskelemaan, eikä näinollen työelämään. Sitä ei vain kukaan usko, koska olen ihan hyvä äiti. Enää en siis käytä päihteitä. Kun ensimmäisen kerran luin add sta tajusin heti, että tämä mulla varmasti on. Ei ole siis edelleenkään diagnoosia, enkä käytä mitään lääkettä. Aina kun pitää alkaa siivoamaan, mun pitää suunnitella se etukäteen.

Ei ole diagnoosia enkä sellaista tarvitse. Olen aina ollut erilainen. Ne ystävät jotka ovat erilaisuuteni hyväksyneet ja osa jopa pitää niistä piirteistä minussa, ovat säilyneet, kaikki muut ovat jääneet. En luo helposti uusia ystävyyssuhteitakaan, joten sosiaalinen verkosto on aika pieni. Minun on vaikea ymmärtää muita ihmisiä ja välillä uusien ihmisten kanssa oleminen onkin työlästä. Koko ajan joutuu analysoimaan ja miettimään miten reagoida. Vetäydyn helposti omaan maailmaani ja viihdyn siellä välillä liiankin hyvin. Uppoudun tekemisiin niin etten näe enkä kuule. Mua ei voi häiritä. Toisaalta kaiken aloittaminen on vaikeaa... Koulussa olin alisuoriutuja. Päätä olisi riittänyt saada hyviä arvosanoja, koulunkäynti ei ollut vaikeaa. Kertalukemalla tai vain kuuntelemalla tunnilla sain helposti kokeista ysejä ja kymppejä... silti jokin tökki kokoajan. Pidinkin lukion jälkeen muutaman miettimis vuoden ennen jatko-opintoja.

Mulla on jonkin asteinen add, omantoiminnanohjauksen vaikeuta  ja olen introvertti. Joskus olen miettinyt, että olisko vielä ehkä jotain asperger piirrettä...? Se ainakin selittäisi sosiaalisten tilanteiden pulmat ja kyvyttömyyteni ymmärtämään muiden ihmisten toimintaa..

Kaikista näistä piirteistäni ja omituisuuksistani huolimatta olen saanut opintoni loppuun, hyvän työpaikan, opiskelen nyt työn ohessa lisää. Minulla on muutama läheinen ystävä. Olen naimisissa ja meillä on lapsia. Elän hyvää ja tasapainoista ja ehkä hitusen tylsääkin elämää.

Aina se on tiennyt. Ennen vain ei ollut tällaiselle nimeä.

nosto

sosiaalinen kömpelyys, vaikeus aloittaa asioita, ahdistus muutoksista, neuroottisuus.

Mul sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla oli asperger.