Lue keskustelun säännöt.
Onko synnytys kuinka kivulias?
02.04.2017 |
Ja kuinka usein tulee pysyviä oireita/muutoksia?
Pohdin haluanko lapsia mm. ylläolevista syistä (lisäksi nykyinen maailmantila ja epävarma tulevaisuus) varsinkin koska Suomessa ei aina ole mahdollisuutta kivunlievitykseen (kävi äidilleni vaikka oli käynnistys sovittuna) ja keisarinleikkauksia ei haluta tehdä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdollisuutta kivunlievitykseen?! No kyllä on.... ei tietty varmaan aina tarpeeksi mutta kyllä minä ainakin sain kunnolla mömmöjä sitten kun niiden aika oli.
Jos lääkärillä on kiire niin aina ei saa epiduraalia/spinaalia. Itselleni kävi näin. Ilokaasua vaan tuputettiin ja se sai pahan olon aikaiseksi.
Ja joo, synnytys sattuu ihan saatanasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voi käydä niin, ettei ehdi saada kunnollista kivunlievitystä. Tiedättehän, että vauva voi syntyä joskus jopa matkalla sairaalaan tai kotona jos oikein syöksysynnytys sattuu kohdalle. Jos synnytyksen kivunlievitys on kynnyskysymys joka estää halun saada lapsi, niin uskon, että on helpompaa elää ilman lapsia. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, on synnytys yksi hyttysen jätös siinä valtameressä, mitä kaikenlaista vaikeutta ja kivuliaisuutta sekä rasitusta lapsista koituu. Synnytys on kertaluontoinen juttu ja nopeasti ohi, lapsi on huollettavanasi 18 vuotta.
ei satu ollenkaan
Vahva ja itsenäinen. Olen epäilyistä huolimatta nainen :^)
Minusta kipu on kova mutta ei ylitsepääsemätön. Itse otin synnytyksessä ainoastaan kohdunkaulan puudutteen ponnistus vaiheessa ja se riitti minulle. Ei repeytymiä tai mitään muutoksia alapäähän. Rintoja ei ole enään ollenkaan, eivät edes kävellessä hölsky. Rinnoissa ja vatsassa haalistuneita arpia. Muuten kroppaa toimii ihan normaalisti 2 lapsen jälkeen :) maailma tarvitsee lisää hyviä rakkauden täyteisiä ihmisiä<3
Anna-Marjaana kirjoitti:
ei satu ollenkaan
Nii, jos saa lääkkeet oikeaan aikaan. Paino sanalla jos. Supistukset ovat tosiaan maanpäällinen helvetti, varsinkin jos kätilöt pumppaa oksitosiinia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin oli yllätys kun vuonna 2014 synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla helsingissä sanottiin, että aina ei välttämättä saa kivunlievennystä, vaikka sitä ois toivottu. Jos synnyttää esim. yöllä ja vuorossa on silloin vain yksi anestesialääkäri, jolla on just samalla hetkellä joku kriittisempi juttu meneillään, niin se on voi voi.
Mut kokonaisuudessaan synnytys oli helpompi kuin mun raskausaika, joka oli ihan kauheaa. Mut mulla ehkä kävi tuuuri synnytyksen kans, se oli nopea (5,5h vesien menosta ja vauva oli sylissä) ja ponnistusvaihe vain 45 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullekin oli yllätys kun vuonna 2014 synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla helsingissä sanottiin, että aina ei välttämättä saa kivunlievennystä, vaikka sitä ois toivottu. Jos synnyttää esim. yöllä ja vuorossa on silloin vain yksi anestesialääkäri, jolla on just samalla hetkellä joku kriittisempi juttu meneillään, niin se on voi voi.
Mut kokonaisuudessaan synnytys oli helpompi kuin mun raskausaika, joka oli ihan kauheaa. Mut mulla ehkä kävi tuuuri synnytyksen kans, se oli nopea (5,5h vesien menosta ja vauva oli sylissä) ja ponnistusvaihe vain 45 min.
Mitenniin vain 45min? Tuohan on pitkä aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako huutaa niin kovaa kuin lähtee?
Onhan se aivan persiistä. Sattuu, sattuu paljon. Mutta ei sen takia kannata jättää lapsia tekemättä jos lapsista haaveilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin kovaa paskaa äheltäis ulos suolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin oli yllätys kun vuonna 2014 synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla helsingissä sanottiin, että aina ei välttämättä saa kivunlievennystä, vaikka sitä ois toivottu. Jos synnyttää esim. yöllä ja vuorossa on silloin vain yksi anestesialääkäri, jolla on just samalla hetkellä joku kriittisempi juttu meneillään, niin se on voi voi.
Mut kokonaisuudessaan synnytys oli helpompi kuin mun raskausaika, joka oli ihan kauheaa. Mut mulla ehkä kävi tuuuri synnytyksen kans, se oli nopea (5,5h vesien menosta ja vauva oli sylissä) ja ponnistusvaihe vain 45 min.
Just tämä, että raskaus on monilla aika moninkertainen tuska verrattuna itse synnytykseen. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Raskaus saattaa olla jopa kuin 9 kuukautta oksennustaudissa, toiset menettävät käytännössä liikuntakykynsä, jotkut viettävät sairaalassa pitkiä jaksoja. Vaikka synnytyskipu on sitten usein kovin kipu jota on koskaan kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo paha.
M39
Montas lasta oot synnyttänyt?
Sä olet synnyttänyt korkeintaan sisään luiskahtaneen anustapin!
Vierailija kirjoitti:
Saako huutaa niin kovaa kuin lähtee?
Ei.
Riippuu synnytyksestä. Kaverini äiti kuoli synnytykseen 90-luvulla. Erään puolitutun vauva jäi jumiin synnytyskanavaan ja äiti piti kuskata isompaan sairaalaan vauva puoliksi ulkona. Sitten taas on unelmasynnytyksiä joissa kaikki menee kohdalleen.
Supistukset oli kuin pahimmat kuukautiskivut ikinä. Mulla auttoi kylmä paremmin ja epiduraalin viilennyspuhdistus(vai mikä se nyt on? :-) ) olis varmaan riittänyt, kivut hävis kuin tuuleen, kun selkä oli jäässä. :-) Harmillisen lyhyen hetken se viilennys vain kesti. Se oli taivaallista! Ponnistaminen tuntui kuin jotain olisi jumissa persauksissa ja painaa alapäätä ja vain puskee ja puskee väkisin ulos. Mut sieltä se tuli ulos, on kaikilla tullut. Ponnistusasento makuulla oli musta hankalaa, kun siitä pediltä meinasi luisua jalkopäätä kohti koko ajan sitä mukaa kun ponnisti. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt rohkeasti pyytää voisiko synnyttää vaikka seisten tai jotain...
Kipu on kestettävissä, vaikka kovaa onkin, avautumisvaiheen loppu on omalla kohdallani ollut kivuliain, ponnistusvaihe helppo. Olen synnyttänyt kahdesti, molemmat nopeita ja helppoja synnytyksiä. Ensimmäisessä epiduraali ja hyvin pieni repeämä, joka parani hetkessä, toinen synnytys lääkkeetön ja ei repeämiä. Pientä laskeumaa oli aluksi synnytyksen jälkeen, mutta ne on korjautuneet lantionpohjajumpalla muutamassa kuukaudessa. Omalla kohdallani synnytykset on olleet hurjan voimaannuttavia ja ihania kokemuksia, toivon, että saisin kokea vielä yhden synnytyksen. Suosittelen jokaista tutustumaan aktiiviseen synnytykseen ja sitä kautta vahvistamaan omaa aktiivista roolia synnyttäjänä ja oman kehon voimavaroja, aktiivinen synnytys ei tarkoita että pitäisi synnyttää esim. Lääkkeittä tai "luomusti" vaan että olet aktiivisena toimijana synnytyksessä, etkä vaan hoitotoimenpiteiden kohteena tai hoitohenkilöiden armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin oli yllätys kun vuonna 2014 synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla helsingissä sanottiin, että aina ei välttämättä saa kivunlievennystä, vaikka sitä ois toivottu. Jos synnyttää esim. yöllä ja vuorossa on silloin vain yksi anestesialääkäri, jolla on just samalla hetkellä joku kriittisempi juttu meneillään, niin se on voi voi.
Mulle kävi noin, että pyysin epiduraalia yöllä, ja lääkäri ei päässyt heti. Oli kiireinen muiden potilaiden kanssa. Onneksi pääsi muakin piikittämään lopulta. Jos en olisi saanut sitä epiduraalia, en olisi varmaan jaksanut punnertaa ollenkaan sitä lasta ulos.
Ei mahdollisuutta kivunlievitykseen?! No kyllä on.... ei tietty varmaan aina tarpeeksi mutta kyllä minä ainakin sain kunnolla mömmöjä sitten kun niiden aika oli.