Pitäisikö antaa periksi?

Kehtaisiko sitä vielä yrittää löytää kumppani vai pitäisikö suosiolla antaa periksi ja ryhtyä kissamummoksi vaikka allergia sen estääkin. Harmi.

Olen seurustellut tasan kerran. Se suhde kesti noin kaksi vuotta. Miksi suhde päättyi? Henkistä väkivaltaa ja tönimistä, alkoi salakavalasti. Lähdin karkuun enkä jäänyt odottamaan ensimmäistä lyöntiä.

Mitä minä olen

- ikä 28
- 160cm ja paino (valitettavasti) 68kg (laihdutus menossa)
- en osaa kokata kunnolla mutta leipoa osaan
- en oikein pidä siivoamisesta (joskin en liene ainoa)
- haluni ovat olemattomat (osittain huonon suhteen takia, osittain sen takia kun en koe seksiä kovin tärkeänä)
- olen tällä hetkellä työtön mutta etsin töitä
- kärsin paniikkikohtauksista
- en voi saada lapsia
- olen ujo
- juon ehkä kerran vuoteen, en polta enkä pahemmin käy baareissa
- harrastan lähinnä lukemista ja pelaamista

Mitä haluan kumppanilta? Ihmisen joka välittää. Ihmisen joka ei oleta että teen kaiken itse vaan osallistuu kotitöihin. Ihmisen joka ei ole väkivaltainen. Joku semmoinen joka kunnioittaa minua ja minä voin kunnioittaa häntä. Joku jonka ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on.

Mitä sanoo av-raati?