Millä tavoin työttömyys on vaikuttanut mielenterveyteesi?

Kohentavasti! Raitistuin.

Ei millään tavalla. Mutta olen rennompi enkä yhtään stressaantunut. Oikeastaan on vaikuttanut niin, että olen aiempaa tyytyväisempi ja positiivisempi. Edellisessä työpaikassa oli varmaan ainakin kymmenet yt-neuvottelut viimeisten viiden vuoden aikana, mikä oli todella raskasta ja ahdistavaa.

Masennus parantui

Minulla pienemmätkin murheet kasvoivat aivan tolkuttomiin mittasuhteisiin, ja kun elämässä ei ollut minkäänlaista sisältöä, niin sitä vain pyöriteli päässään niitä samoja negatiivisia ajatuksia. Se oli kuin noidankehä. Mielenmaisema synkkää synkempi.

Jäin vasta työttömäksi, mutta nyt jo itsetunto on nollassa ja onneton olen. 

Passivoiduin ja alkoholisoiduin. Olin kuin siitä ylen dokumentissa köyhyysen periytyydessä. Mykkä ja hidasliikkeinen. Nyt onneksi opiskelen ja elämänhalu palannut.

Huojentavasti. Pääsin eroon kaikista hulluista.

15 vuotta jatkunut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö lähes poissa ja nukun ilman unilääkkeitä. Vatsahaava parani. Minulla oli raskas työ epämukavuusalueella ja muutama kiusaava pomo. Nyt olen työssä jota rakastan ja oireet pysyvät pääsääntöisesti poissa.

Aluksi piristyin huomattavasti ja aloitin urheilun ja itsestäni huolehtimisen. Oli ihanaa, kun vihdoin oli aikaa tehdä kaikkea, mihin töissä ollessa ei pysty tai jaksa.

Tämän lisäksi aloitin työnhaun tarmokkaasti ja erittäin positiivisin mielin. Lähettelin useita hakemuksia päivittäin, joista osa poiki jopa työhaastatteluja.

Nyt työttömyyttä useampi kuukausi takana, pettymykset seuraa pettymyksiä ja itsetunto on nollissa. Liikunta ei enää innosta ja on todella vaikeaa saada edes jotain aikaiseksi.

Ystäviä minulla ei ole, joten sosiaaliset kontaktit on lähinnä oma mies ja kaupan kassa. Masentaa.

Kivalta. Pääsin vihdoinkin eroon mainospostin jakamisesta, kun firma paikkakunnalla joutui lopettamaan toimintansa työhönsä halukkaiden jakajien rekrytytointikampanjan epäonnistuttua lopullisesti. Hah, siitäs saivat ! Nyt olen vapaa siitä pakkovelvollisuudesta, joka tuottikin vain  lähinnä persnettoa minulle päin..,.

Sen verran paljon, joten eipä naurata pahemmin, kun työttömyyttä takana jo lähemmäksi vuosi. Kymmenittäin hakemuksia, haastatteluja useita, nolla työpaikkaa. Ei kiinnosta urheilla edes, joten makaan vaan ja surffailen netissä. Asun yksin. Kavereita on joitain, mutta eipä juuri kiinnosta yhteiset illanvietot yms. kun muilla perheet, lapsia, uusia autoja ja asuntoja - itsellä ei mitään. Työttömyyden alkuaikoina vielä jaksoi käydä jossakin, enää ei huvita, koska rahatkin vähissä. Mieltä lämmittää niin v...tusti se, että käynyt kouluja paljon ja "hyvät" paperit kädessä. Älykäskin kai, mutta mitäpä se pahemmin lohduttaa, jos ei töitä ole.

Jossain määrin heikentävästi.

Työttömyyteni kuitenkin alun perin johtuu nimenomaan mt-ongelmista, joten enimmäkseen ne eivät johdu siitä työttömyydestä.

Piristävästi. Nukuin hyvin, liikuin ja matkustelin.

Nyt olen taas töissä ja aina väsyttää.