Mitkä ovat masennuksen "piilevät "oireet?
Pyörin toimettomana ja aloitekyvyttömänä , en saa siis aloitettua mitään , ei ole motivaatiota mihinkään , mikään ei tavallaan kiinnosta , joinakin päivinä ei mitään ruokahalua tai syön vaan suklaata aamusta iltaan (tiedän ,kuullostaa naurettavalta)
En suunnittele tulevaisuutta millään tapaa. jonkinlaisia kiputiloja on päivittäin.
Olo ei kuitenkaan ole masentunut eikä surullinen. Mikään ei vaan tunnu miltään. Seksihaluja ei ollenkaan. Pitkäaikainen parisuhde ihan kuollut.
Olen aikoinani toiminut ssri -koekaniinina , niistä ei mitään hyötyä ,vain haitat.
Mutta silloin olin mielestäni masentunut (halusin kuolla ). Nämä lääkkeet olen lopettanut vuosia sitten.
Kommentit (13)
Ketään ei minun mielialani kiinnosta ,ei edes omaa puolisoa. Minulla on lapsiakin. Tämä arki on pelkkää samaa paskaa päivästä toiseen. En sitä lapsille näytä , mutta mielessäni mietin näitä juttuja. Lapseni tietävät olevansa rakastettuja. Silti mikään ei tunnu miltään eikä motivaatiota ole mihinkään. En odota mitään enkä saa iloa mistään. Kaikki tuntuu vaikealta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei minun mielialani kiinnosta ,ei edes omaa puolisoa. Minulla on lapsiakin. Tämä arki on pelkkää samaa paskaa päivästä toiseen. En sitä lapsille näytä , mutta mielessäni mietin näitä juttuja. Lapseni tietävät olevansa rakastettuja. Silti mikään ei tunnu miltään eikä motivaatiota ole mihinkään. En odota mitään enkä saa iloa mistään. Kaikki tuntuu vaikealta.
Ap
Voimahalit Sulle, olet tärkeä ja arvokas ihminen. Tsemppiä!
Mulla on aika samoja fiiliksiä. En ole surullinen,mutta ei mikään oikein hyvältäkään tunnu.
Olisko apua aluksi, jos pakottaisit itsesi toimintaan? Menisit vaikka salille tai uimaan, vaikka ei huvita. Se voi alkaa tuntua hyvältä tai edes joltain. Jotain ajatuksia saattaa tulla esiin tehdessä. Jos et lääkkeitä halua, mitä vaihtoehtoja on? Jatkaa samalla tavalla, odottaa että menee ohi? Jos mikään ei kiinnosta, yhtä hyvin voi väkisin tehdä jotain kuin olla tekemättä.
Vähän sillä tavalla ,että jos noita lapsia ei olisi eikä pitäisi olla heille äiti , niin olis ihan sama vaikka "kuihtuisin pois", että ei tää elämä nyt niin ihmeellistä ole. ..
Toisaalta pelkään hirveästi että kuolen ja lapseni jäävät ilman äitiä , puolisostani ei yksinhuoltajaksi olisi. Ap
Masennuksen voi diagnosoida vaikka siitä, että pierettää. Pääasia, että saat pillereitä. Viisaammat tosin sanovat tuollaisen olevan kevääseen kuuluvaa melankoliaa, mutta kukapa viisaista välittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Olisko apua aluksi, jos pakottaisit itsesi toimintaan? Menisit vaikka salille tai uimaan, vaikka ei huvita. Se voi alkaa tuntua hyvältä tai edes joltain. Jotain ajatuksia saattaa tulla esiin tehdessä. Jos et lääkkeitä halua, mitä vaihtoehtoja on? Jatkaa samalla tavalla, odottaa että menee ohi? Jos mikään ei kiinnosta, yhtä hyvin voi väkisin tehdä jotain kuin olla tekemättä.
Tällä hetkellä teen asioita vain pakosta , käyn kaupassa , pilkon lapsille hedelmät ja kasvikset ja teen ruuan aina, annan vitamiinit ja pesen hampaat , mutta en välttämättä päivän aikana syö mitään itse vaan vasta kymmeneltä illalta kun oksettaa nälän takia. En siis jaksa enää pitää itsestäni huolta ollenkaan. Kodinkin hoidan. Tuntuu vaan koko ajan "ihan sama".
Ap
Viekö miehesi enemmän energiaa kuin antaa?
Väärä suhde masentaa eniten.
Ei ole siis mitään tavoitteita enää. Parisuhdekin tuntuu väärältä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Viekö miehesi enemmän energiaa kuin antaa?
Väärä suhde masentaa eniten.
No tätä olen miettinyt jo pari vuotta ,mutta ajatellut kuitenkin kaiken johtuvan omasta itsestäni. Tunnen suhteessa koko ajan olevani yksin. Olen todella ekstrovertti perusluonteeltani mutta tuntuu että sekin on jotenkin "latistettu". Ap
Kuulostat alakuloiselta. Sun olisi hyvä jutella siitä ystävän, perheenjäsenen tai vaan jonkun kanssa. Hyvä kun puhut ja kerrot miltä tuntuu.