Kysymys siisteysintoilijoille!

senkun luuttuat joka välissä jos siltä tuntuu :)

Minuakin käy pännimään sotku ja senpä vuoksi hääräänkin oikeastaan koko ajan.

Pakko kyllä myöntää että lasten myötä on rimaa ollut pakko hiukan alentaa.

Välillä jos tuntuu että en todellakaan jaksa, niin silloin en siivoa, vaan ahdistun rauhassa sotkusta. Seuraavana päivänä siivous maistuu taas ;)

VINKKI: Hanki keittiöön rikkaimuri ja tiskirätti lattian pyyhintää varten, näillä saat nopsaan pahimmat sotkut ruokailun jälkeen pois.

Meillä 1 v. levitti juuri koko olohuoneen täyteen kukkamultaa. Oli siis käynyt jälleen kerran kukkaruukulla, josta hänet kannetaan ponnekkaasti kieltäen pois noin 50 kertaa joka ikinen päivä... Sain hirveän raivarin ja imurikin hajosi siinä touhussa.. :(



Minäkin siis luuttuan ja siivoan koko ajan, ja tuntuu vaan, että se aika on lapsilta pois. Mutta en vain osaa olla sotkun keskellä. Näin kesällä etenkin ottaa pattiin kun on juuri saanut lattiat pestyä ja sitten kaksi mustavarpaista penskaa viilettää pihan ovesta sisään ja homman saakin aloittaa alusta.



ap

toi on sairasta ja se on todella sun lapsilta pois. ja voinvannoa että jossain vaiheessa se tulee näkymään siellä siisteyden keskellä-jotain rajaa!

Ei tuo sinun rähjäämisesi ainakaan auta asiaa. Jos siis itse kestät asua paskan keskellä, kerrotko minullekin, miten sen teet.



ap

asu paskan keskellä- mutta sullahan ei taida pahemmin vaihtoehtoja olla.



Jätä luuttuamatta ha hinkkaamatta ja ole lastesi kanssa. siinä sulle vinkki.

Sotkua katsellessa hoin vain mielessäni, että tämä on kuitenkin pientä ja toisilla ei ole kotia lainkaan ja meillä näin kiva koti. Ja ollaan terveitä ja onnellisia, niin ettei maailma pieneen sotkuun kaadu. Ja pakko oli, koska en nauttisi elämästä, jos pitäisi koko ajan siivota ja puunata, vaan voin käyttää sen ajan mukavammin.



Ja aika hyvin 2-vuotiaskin on jo oppinut, että lelut siivotaan (usein tietty joudutaan auttamaan) ja sekin auttaa sotkun vähentymiseen.

Ja muutkin sotkun aiheuttajat jos sellaisia on. Lapsille kengät jalkaan ulos mennessä ja pois kun tullaan sisään.



Minä en ole mikään siivousintoilija joten olen kai väärässä ketjussa mutta ei meillä mitään kamalaa sotkua olen vaikken siivoakaan koko aikaa. Ruokailun jälkeen lakaisen lattian ruokapöydän alta ja suihkautan pesuainetta syöttiksen alle ja pyykäisen paperilla. Vessan pyyhin nopeaan joka ilta kun lapset on menneet nukkumaan. Meillä on rojua ja tavaraa koko ajan joka paikassa ja sille en voi mitään mutta ei lika ole koskaan ollut mikään ongelma.

tai ainakin sinulta puuttuu tunneälyä asettua toisen asemaan. Tottakai olisin luuttuamatta jos voisin, moni alkoholistikin olisi varmasti juomatta jos voisi. =) Mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen: en yksinkertaisesti voi olla sotkun keskellä, minusta tulee kiukkuinen ja levoton ja pinnakin on paljon lyhyempi, kun kämppä on kaaoksessa. Ja koska en halua kiukutella lapsilleni, yritän olla supertehokas, jotta ehtisin kaiken: sekä siivota että olla lasten kanssa. Usein siivoankin keskellä yötä tai aamuvarhain. Mutta toki myös päiväsaikaan eli sikäli touhottamiseni on lapsilta pois.



ap

Kysymys: Missä olit ja mitä teit silloin kun tuo sotku syntyi ?



Vahdi sitä lasta ja kun on päiväunilla siivoa silloin ja muulloin et mitä tietty ruokailusta syntyneet sotkut yms.



Tuo luuttu kädessä kulkeminen sairastuttaa lapsesi. Ex oli siivoushysteerikon kasvattama ja voin sanoa että sen pää on edelleen pipi eikä korjaudu koskaan. Neuroottisuus on periytyvää

joo



itsehän sen sanoit.



Alkoholismi on sairaus



siivousintoilu on sairaus.



jos tiedät että haluat lopettaa mutta et pysty niin miksi täältä apuja kyselet?

Tarvitset silloin ammattiauttajaa.



Ei se alkoholistin kaa elämä täällä av:lla muutu.



Päätä että lopetat kokoaikaisen siivoamisen, muita vinkkejä ei yksinkertaisesti ole.



Siinä mun tunneälyä sulle ap

Luultavasti ongelmasi on jossain ihan muissa asioissa ja yrität siivota jotain pois pääsi sisältä. Siviilipsykologina kysyisin esimerkiksi, että onko suhteesi omaan äitiisi, isääsi ja mieheesi kunnossa. Ihminen, jolla on henkisesti hyvä olo ei reagoi likaan noin voimakkaasti. Kenties aiheutat nyt omalta osaltasi traumoja lapsillesi, jotka eivät saa leikkiä ilman pelkoa äidin hysteerisestä reaktiosta. Yrität kontrolloida elämääsi siivoamalla, mutta sitä kautta et saa elämääsi haltuun, koska lika ei lopu koskaan. Opettele sanomaan aina: " ei haittaa, meillä on pesukone" , kun lapsi sotkee vaatteitaan ja " ei haittaa, siivotaan kun ehditään" , kun likaa tulee lattialle" .

esim. pikkuesineitä tau turhaa rojua ei ole esillä missään, kotimme on aika askeettinen ja kaikelle on oma paikkansa, pidämme " tyhjästä tilasta" , mutta tuo kovanonnen kukkaruukku on niin valtaisan kasvin koti, ettei mahdu meillä muualle kuin olohuoneeseen. No, ehkä pitää heivata koko kukka pihalle. =)



Lähinnä kaipaisin sellaisten ihmisten kommentteja, joita pienikin tahma keittiön pinnoilla ällöttää - onko tällaisesta piirteestä mahdollista päästä eroon ilman terapiaa?



Ja korostan vielä, että en juurikaan rähise lapsille sotkusta, sen tämänaamuisen raivarinkin sain vasta kun olin omassa rauhassa, pois yksivuotiaamme silmistä. Ja molemmat lapset ovat kotihoidossa eli yhteistä aikaa meillä kyllä on paljon vaikka siivoaisinkin tunnin joka päivä.



ap

eli minulla on varmasti kaikenlaista, josta olisi hyvä käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. En kuitenkaan usko aiheuttavani lapsille haittaa käytökselläni, sillä en juuri koskaan ole rähjännyt lapsille sotkemisesta. Meillä ulkoleikeissä saa sotkeentua ihan rauhassa (ja sotkeennutaankin, pyykin määrä on valtaisa), ruokaillessa tulee sotkua enkä hermostu edes maitolasin kaatumisesta lattialle ja lapsemme saavat todellakin leikkiä kotona hyvin rauhassa. Lähinnä kärsin sisälläni itsekseni ja siivoan sitten kun vain voin. Mutta haluaisin osata ottaa rennommin.



Ja se multaepisodi tänään johtui siitä, että olin uppoutunut mieheni kanssa keskusteluun jostain aiheesta, aikaa meni ehkä 5 min, kyllä siinä ajassa ehtii aika hyvin multaa levittää.



ap

Ymmärsin, että asutte rivi- tai omakotitalossa. Laita vettä pesuvatiin ja pyyhe viereen ja opeta lapsille että jalat ja kädet pestään siinä ennen kuin tullaan sisälle. Nopeasti lapset siihen oppii. Ja on vielä hauskaakin. Vaatii tietysti oman aikansa että tapa rutinoituu ja hoituu valvomatta.



Nosta kukkaruukut pois 1-v:n ulottuvilta ja tiukasti pidät kiinni rajoista, eli jos johonkin ei saa koskea, siihen ei saa koskea koskaan.



Joskus tuntuu, että lapset alkaa tahallaan sotkemaan jos eivät saa tarpeeksi huomiota, vie lapset vaikka metsään riehumaan, niin josko helpottais?



Ja kirjoita paperille itsellesi säännöt siivoamisesta, jos oikeasti alkaa olla ongelma. Esim. että imuroin vain kerran päivässä. Pienen likatahran takia ei tarvitse pestä koko huoneen lattiaa. jne.

Meillä lapset nyt 3 v 6 kk ja 2 v. Olin kakkosen synnyttyä suunnitellut olevani kotona siihen asti kun lapsi on 2 v., mutta en kestänyt kotona oloa vaan päivät olivat yhtä rähjäämistä ja olin aivan uupunut. Menin siis takaisin töihin (vaativat esimiestehtävät IT-alan firmassa) kun kakkonen oli 1 v. 4 kk.



Nyt jaksan paljon paremmin, olen iloinen ja pirteä! Tuntuu, että työelämä antaa potkua kotielämään ja päinvastoin. Olen tosi tehokas sekä toimistolla että kotona. Kotikaan ei sotkeennu samalla tavalla. Kun olen töissä, meillä on lisäksi varaa nyt siivoojaan kerran viikossa. Peruspuhtaus säilyy yllä kun ammattilainen poistaa pölyt, pesee kylppärit, imuroi ja pyyhkii lattiat sekä silittää kerran viikossa. Totta kai lisäksi täytyy siivota ja järjestellä tavaroita joka päivä mutta kuitenkin pienemmässä määrin kuin silloin kun olimme koko päivän koko konkkaronkka kotona sotkemassa.

ja tottapuhuen ihmettelen usein mistä se tahraisuus ja likaisuus oikein tulee, jos kerran on siisti perhe? Siis eikai ne lapset ole sen likaisempia kuin aikuisetkaan jos se siisteys ulottuu kodin lisäksi myös niihin lapsiin?

Meillä ainakin noin pienet syövät keittiössä syöttötuoleissaan (no 3-vuotias nyt ei enää, mutta keittiönpöydän ääressä kuitenkin), kaulassa on ruokalaput ja ennen ja jälkeen syömisen käydään pesemässä kädet ja tarvittaessa myös kasvot. Jos tulee vaatteita likaisiksi (yksi tahra nyt ei minua heti haittaa, mutta siis jos niin, että paikat tulee vaatteista likaantumaan), niin vaihtoon vain. Ei siinä mene kuin sekunti vaihtaa paita tai housut vauhdissa. Kun näin toimii, ei paikat tule sotkuisiksi kuin siellä keittiössä ja sen siivoan heti ruokailun jälkeen.

Muuten meillä ei sitten ole oikeastaan kuin leluja pitkin poikin ja vaikka minua epäjärjestys siisteysintoilijana häiritseekin, pakottaudun antamaan ne olla ainakin niin pitkään kun lapsen kiinnostus on todella siirtynyt muualle. Olen nimittäin useistakin paikoista lukenut, ettei leluja saisi olla jatkuvasti keräämässä pois, koska näin häiritään lapsen leikin kehitystä ja leikkimisestä tulee helposti pinnallista ja lyhytkestoista jatkossakin...

Mutta muuten siivoilen aina kun siltä tuntuu. Imuroin pari kertaa viikossa, keittiön lakaisen ja pyyhin kostealla varmaan päivittäin. Lattiat tulee pestyä viikottain ja pölyjä pyyhin aina kun huomaan jossain olevan tahran tai pölyä. Elämä ei ole suinkaan vain siivoamista, vaan ehdin paljon muuhunkin. :o)

Olen kasvanut perheessä, jossa äidilläni oli ja on edelleen sairaalloinen pakkomielle siivota. Olin luisumassa jo samaan tilaan kunnes tietoisesti päätin olla jatkuvasti siivoamatta. En nimittäin muista lapsuudestani _yhtään kertaa_ että äiti olisi leikkinyt kanssani tai vienyt johonkin. Tätä samaa en halua lapsilleni. Kyllä pinnani palaa helposti kun sotkuisuusaste alkaa kasvaa mutta pystyn nykyisin jo joskus jopa nauttimaan siitä, että voin antaa vaan olla. Tähän auttoi vain tietoinen päätös olla siivoamatta. Lapset kasvavat vauhdilla ja sitten on taas aikaa siivota mielin määrin.

Lapset ovat vain vähän aikaa lapsia. Sotkua ja tahmaisia ovia ei iän kestä.



Ole lastesi kanssa. Älä käytä elämääsi siivoamiseen. Kerranhan täällä ollaan.



Jos mahdollista, hankkiudu eroon kaikesta valkoisesta.

Mutta nyt taas on koti kuosissa, kun lapsi on vähän isompi (3,5v). Toinen lapsi taas tulossa ja henkisesti valmistauden kotini kasvavaan kaaokseen... :)

Joka kerta kun olen ollut heillä kylässä, hän saa hirveitä raivokohtauksia murusista lattialla tai likatahroista vaatteissa. Raivon kohteeksi joutuu lasten lisäksi myös mies. Sitten hän mammakerhoissa esittää niin onnellista kodinhengetärtä, että...