Eiks se oo aika masentavaa saavuttaa opiskelussa loppu ja olla samassa työssä vuosikymmeniä
Mitä elämää se on? Peruselämää, tavallista. Meidän matikanopettajakin on masentava kun sanoi ettei tule ikinä rahallisesti saavuttamaan työkaveriaan joka on jo vuosia enemmän paiskinut töitä, kuin tämä opettaja on ollut yliopistossa sillä aikaa.Isä on ollut viitisenkymmentä ja rapiat töissä, aina vaan töitä. Tosin työt on hänen elämänsä, joten joo. Mutta tuleva eläkeikä 68? Mä oon sillon raihnanen, ruma rassukka, ja kuitenkin kupsahan siinä seittämänkympin paikkeilla. Mitä hyötyä sillon niistä kerätyistä rahoista on?
Mitä järkee mun on edes opiskella hammaslääkäriksi kun se tuhlaa mun elämästä monia vuosia, ja entä jos ne työt ei sitten maistukkaan? En oo edes semmonen ihminen joka jatkuvasti jaksaa kyhjöttää paikollaan, haluan olla luova. Tosin pitää olla luovempi kuin muut, pitää olla kaunis, erilainen, hauska.. jos ois jotain vaihtelua elämässä.
Ei luoja mikä kriisi tuli taas.
Kommentit (3)
Samassa työssä?
Olen aloittanut työelämässä 2011 ja opintojen aikana oli sama työnantaja syksy 2012 - joulukuu 2015.
Mutta oisko silti joku 9. työpaikka alkamassa ensi viikolla (projektihomma). Päätyössäni teen erilaisille yrityksille erilaisia hommia, ei käy tylsäksi.
Sitä paitsi kaupallisella tutkinollani voi saada kaikenlaista työtä.
Sun perspektiivi on vielä niin ajallisesti lyhyt, että näyttää kuin kaikki pysyisi koko ajan samanlaisena, esimerkiksi jonkun työ.
Minulla lukiosta on nyt 30 vuotta, ja huomaan, että mikään ei ole pysynyt samana. Työt, jota opettelin tekemään käsin, tehdään nyt tietokoneohjelmilla, ja osaa ammateista ei enää ole edes olemassa.
Olen kyllä samassa ammatissa, mutta olen tullut vaihtaneeksi sen sisällä työtehtäviä aivan erilaisiksi kahden vuoden välein. Viimeisen kymmenen vuotta olen ollut samassa työpaikassa, mutta kahta samanlaista työtehtävää ei ole ollut.
Et tule olemaan työssä, joka ei koskaan muutu, et vaikka haluaisitkin.
Kannattaakin valita työ, jossa voi kehittyä