Jos terapeutti masentaa mielipiteillään ja kommenteillaan, onko kyseessä huono terapeutti vai voiko olla tarpeellista

Vaihda pikaisesti terapeuttia! - Jos sun on pakko sinne mennä, sano sille, että se masentaa sua ja että susta tuntuu sen takia kurjalta. Kysy kävisikö se sellaisen ihmisen luona, jonka vaikutus on niin ankea.

EI ole sinulle sopiva terapeutti. Vaihtoon.

Terapeuttejakin on niin moneen junaan. Asioita voi ilmaista monella tavalla. Olisihan se kiva, jos kannustavaan sävyyn asiat ilmaistaisiin eikä niin että jäisi vielä entistäkin masentuneempi olo. Joskus kyllä terapeuttien kommentit satuttavatkin, ehkä niillä on tarkoitus panna ajattelemaan ja herätellä ajattelemaan ja juurikin ajattelemaan varmaankin myös realistisesti.

Terapeutin tehtävä on tuoda sinut oikeaan maailmaan ja sanoa totuuksia eikä maaleilla pilvenhattaroita. Jos realismi masentaa niin pitäisikö sitä sun elämää muuttaa kivempaan suuntaan?

Toisaalta terapeutin tehtävä ei välttämättä ole sanoa, miten asiakkaan tulee elää elämäänsä vaan saada asiakas itse oivaltamaan se (esimerkiksi minkälaista alaa hänen kannattaisi opiskella).

Terapia on huuhaata. Terapeutti on ammatinharjoittaja, jolla on bisnes. Tämä on ykkösajatus, toisena tulee sitten se, mitä sinun päässäsi pyörii sillä hetkellä kun istahdat terapeutin tuoliin. Ehkä puhumalla ääneen ajatuksiasi ne vähitellen selkenevät ja saat itse kiinni siitä, mitä tässä elämässä oikein pelkäät, väistelet, vältät ja kierrät ja miten kannattaisi jossain tilanteessa toimia. Terapeutti ei näitä vastauksia sinulle osaa antaa eikä anna.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin tehtävä on tuoda sinut oikeaan maailmaan ja sanoa totuuksia eikä maaleilla pilvenhattaroita. Jos realismi masentaa niin pitäisikö sitä sun elämää muuttaa kivempaan suuntaan?

Oho ja sinun mielestäsi siis terapeutti= realiteetti, todellisuus. Voi hyvä luoja. Ei terapeutti ole mikään jumala ja todellisuuksia on niin monta kuin on ihmisiäkin. Ei terapeutin todellisuus ole oikeampi tai sama kuin asiakkaan todellisuus.

Terapeutin tehtävähän EI ole pelkästään silittää päätä ja pitää kädestä, vaan auttaa asiakasta voittamaan ongelmansa. Jos jokin mitä hän sanoo masentaa, kannattaa miettiä miksi näin on. Siitä voi aueta hyviä oivalluksia. Aina voit myös kysyä häneltä selvennystä kommenttiin, ei hän siitä loukkaannu. Muista ettei terapeutti koskaan masenna sinua tarkoituksella, hän on sinun puolellasi ja ainakin yrittää auttaa.

Mielestäni tuo "sinun kannattaa hakea opiskelemaan alaa josa voit olla yksin" voi olla hyväkin neuvo. Terapeutti on saattanut huomata että olet introvertti, tarvitset omaa rauhaa/palautumisaikaa tms. Nämä ovat sellaisia juttuja jotka kannattaa tosiaan ottaa huomioon uravalinnoissa. Työntekoon kuluu kuitenkin niin suuri osa elämästä.

Minusta ei kannata suoraan sännätä vaihtamaan terapeuttia ainakaan tuollaisen perusteella- voi olla että seuraava joutuu sanomaan ihan samat asiat. Paremmin pääsisit eteenpäin jos  miettisit ja juttelisit siitä mikä sinua tuossa ehdotuksessa hiertää sekä siitä miksi terapeutti ajattelee kuten ajattelee.

Ehkä terapeutti on itse masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on huuhaata. Terapeutti on ammatinharjoittaja, jolla on bisnes. Tämä on ykkösajatus, toisena tulee sitten se, mitä sinun päässäsi pyörii sillä hetkellä kun istahdat terapeutin tuoliin. Ehkä puhumalla ääneen ajatuksiasi ne vähitellen selkenevät ja saat itse kiinni siitä, mitä tässä elämässä oikein pelkäät, väistelet, vältät ja kierrät ja miten kannattaisi jossain tilanteessa toimia. Terapeutti ei näitä vastauksia sinulle osaa antaa eikä anna.

Ammattinsa taitava terapeutti osaa kysymyksillään ja kommenteillaan johdattaa potilaan miettimään niitä oman elämän avainkysymyksiä ja avata uusia näkökulmia. Aika usein potilaan ajatukset ovat jumittuneet kiertämään samaa kehää. Terapia usein auttaa ulos tästä noidankehästä.

Olen itse käynyt psykologilla nelisen vuotta, vähän on-off. Nyt olen tällä viikolla taas pitkän tauon jälkeen menossa, kun viime viikolla tapahtui melkoinen romahdus. (Näköalattomuus, itku ja itsemurhapuheet meni niin pitkälle, että poikaystäväkin tunsi itsensä täysin neuvottomaksi ja näppäili valmiiksi kriisipuhelimen numeron puhelimeen ja käski soittaa. Hyvä, että käski.)

Mutta tosiaan, sinne psykologille meno vähän pelottaa. Olen useammin kuin kerran tai kaksi lähtenyt sieltä itku kurkussa ja välillä on ollut tosi vaikeaa istua se koko aika loppuun. Kerran olin huomaamattani alkanut raapia toista käsivarttani, kun rouva lateli täyslaidallisen siitä, miten typerä mun äiti on ollut suhteessa isäni kanssa yms..-.- Sitten kysyi, miksi olen ihan hiljaa ja että suututtaako? Oikein ivallisen kuuloisesti. Pudistelin vähän päätäni, kun olin niin järkyttynyt, etten pystynyt edes puhumaan. "Jaa, ei suututa vai? Vaikka tuossa samalla melkein raavit kätesi verille?" Siinä vaiheessa pisti kyllä sitten tosissaan vihaksi. Hyvä, etten siltä istumalta marssinut ulos ja paiskannut ovea perässäni. Että tahallaanko se oikein halusi mut suututtaa? Ei kuulosta ihan terveeltä...

On siinä ihmisessä hyviäkin puolia. Auttoi mua aika paljon, kun mulla oli entisessä työpaikassa tosi vaikeaa oman jaksamisen kanssa. Auttoi muistamaan, että kaikkeen ei pidä venyä. Mulla kun on hänen sanojensa mukaan tapana venyä kuin kumilanka vähän joka suuntaan ja sitten vaan yhtäkkiä napsahtaa ja romahtaa, kun pää ei enää kestä. Nykyään osaan jo vähän paremmin tunnistaa itsestäni merkit siitä, että alkaa lähteä lapasesta.

Toisaalta odotan tulevaa keskustelua, en tosiaan pitkään aikaan ole käynyt psykologini luona, mutta pelottaa tuleeko sieltä taas jotain veetuilua. Yäh...

Nämä saattavat möläytellä asiakkailleen mitä vaan kuten eräs rouva sai kuulla miesterapeutiltaan kun sanoi samoin kyllästyneensä terapeutin ryyppäämiseen ja löhtevänsä vastasi terpeutti: " Hyvä on mene sitten senkin vanha lankku"! Ja varsin arvostettukin oli vielä. Rouva oli kaikenkukkuraksi vain 31 v ...

Ajatelkaapa millaista tuhoa voi tuollainen tehdä asiakkaille? Noista pitää hälymerkkien ilmettyä lähteä vaikka se on tavattoman vaikeaa. Kyllä te tiedätte itse koska hoito ei ole hoitoa vaan rahastusta .

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt psykologilla nelisen vuotta, vähän on-off. Nyt olen tällä viikolla taas pitkän tauon jälkeen menossa, kun viime viikolla tapahtui melkoinen romahdus. (Näköalattomuus, itku ja itsemurhapuheet meni niin pitkälle, että poikaystäväkin tunsi itsensä täysin neuvottomaksi ja näppäili valmiiksi kriisipuhelimen numeron puhelimeen ja käski soittaa. Hyvä, että käski.)

Mutta tosiaan, sinne psykologille meno vähän pelottaa. Olen useammin kuin kerran tai kaksi lähtenyt sieltä itku kurkussa ja välillä on ollut tosi vaikeaa istua se koko aika loppuun. Kerran olin huomaamattani alkanut raapia toista käsivarttani, kun rouva lateli täyslaidallisen siitä, miten typerä mun äiti on ollut suhteessa isäni kanssa yms..-.- Sitten kysyi, miksi olen ihan hiljaa ja että suututtaako? Oikein ivallisen kuuloisesti. Pudistelin vähän päätäni, kun olin niin järkyttynyt, etten pystynyt edes puhumaan. "Jaa, ei suututa vai? Vaikka tuossa samalla melkein raavit kätesi verille?" Siinä vaiheessa pisti kyllä sitten tosissaan vihaksi. Hyvä, etten siltä istumalta marssinut ulos ja paiskannut ovea perässäni. Että tahallaanko se oikein halusi mut suututtaa? Ei kuulosta ihan terveeltä...

On siinä ihmisessä hyviäkin puolia. Auttoi mua aika paljon, kun mulla oli entisessä työpaikassa tosi vaikeaa oman jaksamisen kanssa. Auttoi muistamaan, että kaikkeen ei pidä venyä. Mulla kun on hänen sanojensa mukaan tapana venyä kuin kumilanka vähän joka suuntaan ja sitten vaan yhtäkkiä napsahtaa ja romahtaa, kun pää ei enää kestä. Nykyään osaan jo vähän paremmin tunnistaa itsestäni merkit siitä, että alkaa lähteä lapasesta.

Toisaalta odotan tulevaa keskustelua, en tosiaan pitkään aikaan ole käynyt psykologini luona, mutta pelottaa tuleeko sieltä taas jotain veetuilua. Yäh...

Kuvasit oikein mainiosti puoskarointia. Siis sellaista toimintaa, jota joku juoruakka voi tarjota sinulle ihan ilmaiseksi. Mielipiteitään, asenteitaan ym. Terapeuttejakin on monta eri suuntausta, mutta itse ainakin kavahdan näitä, jotka kuvittelevat että jokin "tökkiminen" tai päällepäsmäröinti, oman näkökulman pakottaminen asiakkaalle olisi jokin ratkaisu.

Kokemusta on todella monesta terapeutista. Pisimälle koulutettu terapeutti (lääkäri) oli sellainen, ettei se sanonut juuri mitään. Sitten yksi aika hyvä (koulutus sairaanhoitaja) toi esiin, jos hän kuuli kertomisessani jotain sellaista, joka toistui tai joka kuulosti hieman "värittyneeltä" siis minun omat havaintoni ehkä värittyivät tietyllä tavalla vääristäen, kuulin ja tunsin kokemani asiat omien kokemusteni kautta tietynlaisina.

Terapeutti on kuunteluammatti ja edellyttää harjoittajaltaan kokemusta ja kuuntelutaitoa, erillisyyttä mutta kykyä kuitenkin samastua asikkaan kokemuksiin. Mikään neuvoja terapeutti ei ole.