Sinä joka teet kotona kaikki kotityöt oletko uupunut?

Mulla ei ole edes sitä laiska miestä - vaan laiskat lapset :) Ja juu, olen aika uupunut.

Mutta laiskan miehen katseleminen voi olla vielä uuvuttavampaa.

Dumppasin sen laiskan miehen. Helpompi vaikka tehdä kaikki kokonaan yksin, kuin tehdä ja katsella laiskaa miestä.

Meillä on tällä hetkellä semmonen systeemi, että koska minä olen työtön (odotan tietoa opiskelupaikoista) ja mies käy töissä, niin minä pääsääntöisesti teen kotityöt päivän aikana, kun olen yksin. Mutta kyllä silti tuntuu uuvuttavalta, kun mies kotiin tultuaan rojahtaa sohvalle ja makaa siinä ekat pari tuntia, tai no.. Loppuillan. Hakee siis kyllä minun keittämääni kahvia ja tekemääni ruokaa välillä ihan itse.;P Mutta kun minä haluaisin jutella jostain, tehdä jotain yhdessä (esmes käydä kävelyllä), niin ei. Mies uppoutuu tabletilleen kuulokkeet korvilla. Pyykille olen saanut sen silloin tällöin kantoavuksi. Meillä ei siis ole omaa konetta, vaan pitää käydä pihan toisella puolella pyykkituvalla.

Ennen töihin pääsyään mies sentään tiskasi aika pitkälti päivittäin. Se oli "hänen" hommansa. Mutta nykyään senkin teen minä.

Ja voisinhan minä laskeutua alas marttyytin jalustaltani ja jättää yksinkertaisesti siivoamisen yms. vähemmälle, mutta kun inhoan epäsiistiä asuntoa. Miestä sotku ei haittaa pätkääkään. Eli jos odottaisin, miten pitkään se jaksaisi katsella sotkun kasaantumista, asunto pitäisi jossain vaiheessa raivata kaivurilla tms.. No, iteppähän olen ukkoni valinnut.:D Tämä siivoamisasia on ainut, mikä siinä kiusaa. Rakas turjake, siivouslaiskuuksineen kaikkineen.

En, teen mielelläni kotihommia. Toki vitutti kuin pientä oravaa kun tein niitä ennen eroa ja mies pelasi.

En ole. 

On vain yksi pikkulapsi, joka on arkipäivisin päiväkodissa. Itse olen töissä. 

Asia on jopa vieras minulle. En tajua, että voi "uupua" kodin perusaskareista. Normaalia arjen puuhastelua. Olisiko asennekysymys?

Teen kaikki. Ja enää ei uuvuta, kun lapset ovat kaikki 5 v. -> Eikä minäkään laiskana ole, se hoitaa intohimoisesti ja työtä säästelemättä meidän yritystoimintoja.

Juu, teen talon KAIKKI työt, asun omakotitalossa, pitää hoitaa auto ja puutarha, mutta ei ole uuvuttavaa eikä kurjaa : )

ai niin, olen lapseton poikamies....

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällä hetkellä semmonen systeemi, että koska minä olen työtön (odotan tietoa opiskelupaikoista) ja mies käy töissä, niin minä pääsääntöisesti teen kotityöt päivän aikana, kun olen yksin. Mutta kyllä silti tuntuu uuvuttavalta, kun mies kotiin tultuaan rojahtaa sohvalle ja makaa siinä ekat pari tuntia, tai no.. Loppuillan. Hakee siis kyllä minun keittämääni kahvia ja tekemääni ruokaa välillä ihan itse.;P Mutta kun minä haluaisin jutella jostain, tehdä jotain yhdessä (esmes käydä kävelyllä), niin ei. Mies uppoutuu tabletilleen kuulokkeet korvilla. Pyykille olen saanut sen silloin tällöin kantoavuksi. Meillä ei siis ole omaa konetta, vaan pitää käydä pihan toisella puolella pyykkituvalla.

Ennen töihin pääsyään mies sentään tiskasi aika pitkälti päivittäin. Se oli "hänen" hommansa. Mutta nykyään senkin teen minä.

Ja voisinhan minä laskeutua alas marttyytin jalustaltani ja jättää yksinkertaisesti siivoamisen yms. vähemmälle, mutta kun inhoan epäsiistiä asuntoa. Miestä sotku ei haittaa pätkääkään. Eli jos odottaisin, miten pitkään se jaksaisi katsella sotkun kasaantumista, asunto pitäisi jossain vaiheessa raivata kaivurilla tms.. No, iteppähän olen ukkoni valinnut.:D Tämä siivoamisasia on ainut, mikä siinä kiusaa. Rakas turjake, siivouslaiskuuksineen kaikkineen.

Miten voi uuvuttaa, jos olet koko päivän kotona ja mies käy töissä? Nähtävästi teillä ei ole lapsia kirjoituksesi perusteella. Ei kaksi normaalia aikuista sotke niin paljon, että siitä hirveästi uupuisi tai pyykkiäkään tule niin paljon, ettei niitä jaksa kantaa pyykkituvalle. Munmielestä itsestään selvyys, että teet kotihommat, kun kerran siellä päivät pitkät olet. Ei kannata perhettä perustaa tai kotieläimiä ottaa, jos noin helposti uuvut.

Vierailija kirjoitti:

t; Eikä minäkään laiskana ole,

Eikä MIESKÄÄN laiskana ole ☺

En. Ei niihin niin älyttömästi menee aikaa ja energiaa. Ainakaan kun ei ole lapsia. Vaimo kyllä hoitaa koiran mutta muut jäävät minun tehtäväksi.

Ei ole laiskaa miestä, eikä laiskoja lapsia, teen täyttä työpäivää, siivoan asunnon ja lisäksi vielä koiriakin ulkoilutan ja treenaan.

En koe olevani erityisen uupunut, illalla toki väsyttää niinkuin kuuluukin ja välillä on väsypäiviä (nyt on viimeaikoina väsyttänyt enemmän varmaankin koska valoisuus on lisääntynyt enkä ole ehtinyt vielä hommata pimentävää verhoa makkariin).

Ja ihan ymmärrettävää minusta jos ei jaksa työpäivän jälkeen niin aktiivisesti seurustella, vaikka varmasti yksin kotona ollut taas juuri haluaa seurustella, töissä käyvällä ihmisellä on hieman erilainen tilanne, vähän ehkä työstä toki riippuen.

No en ole uupunut. Mitä raskasta on kotitöissä? Raskaampaa mulla töissä on, kotityöt menee siinä sivussa eikä niitä nyt niin paljon päivittäin ole. Mikä teistä niissä on raskasta, kone tiskaa ja pesee pyykit, imuri on keksitty, koneet hoitaa??

Vierailija kirjoitti:

En ole. 

On vain yksi pikkulapsi, joka on arkipäivisin päiväkodissa. Itse olen töissä. 

Asia on jopa vieras minulle. En tajua, että voi "uupua" kodin perusaskareista. Normaalia arjen puuhastelua. Olisiko asennekysymys?

Tottakai se on vieras sinulle. Sinulla on yksi lapsi, joka on poissa kun sinäkin olet. Eihän siellä kukaan silloin sotkekaan. Toiset tekee pitkää päivää töissä, työmatkat päälle ja vielä siihen päälle 2 tai enemmän kouluikäistä jotka sotkee (kavereineen tai keskenään) sen kämpän, vaikka se töihin lähtiessä olisi putipuhdas, niin voin kertoa, että se ei ole mitään puuhastelua siinä vaiheessa. Eikä asenne auta siinä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. 

On vain yksi pikkulapsi, joka on arkipäivisin päiväkodissa. Itse olen töissä. 

Asia on jopa vieras minulle. En tajua, että voi "uupua" kodin perusaskareista. Normaalia arjen puuhastelua. Olisiko asennekysymys?

Tottakai se on vieras sinulle. Sinulla on yksi lapsi, joka on poissa kun sinäkin olet. Eihän siellä kukaan silloin sotkekaan. Toiset tekee pitkää päivää töissä, työmatkat päälle ja vielä siihen päälle 2 tai enemmän kouluikäistä jotka sotkee (kavereineen tai keskenään) sen kämpän, vaikka se töihin lähtiessä olisi putipuhdas, niin voin kertoa, että se ei ole mitään puuhastelua siinä vaiheessa. Eikä asenne auta siinä yhtään.

Olen täällä nähnyt valitusta kahden aikuisenkin "kotitöistä". 

Eli siihen perustin vastaukseni. 

Ja elämä on valintoja. On ihan omassa harkinnassa tekeekö lapsia uupumisen rajan yli. On täysin omassa harkinnassa, voivatko kaverit tulla sotkemaan koko kämppää jne. 

Mikä niissä väsyttää?