Parisuhteesta mielipiteitä kaivataan

Auttaisiko keskustelu miehesi kanssa? Voisitteko palkata jonkun hoitamaan lapsianne että saisitte kahdenkeskistä aikaa? Ehkä jopa vkl loma kylpylässä tms? Parisuhteenne tarvitsee kahdenkeskistä aikaa! Mies on jäänyt vähän liian vähälle huomiolle. Juurikin tuon takia minulle riittää yksi lapsi, en halua ettei meillä olisi enää kahdenkeskistä aikaa ollenkaan :/

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko keskustelu miehesi kanssa? Voisitteko palkata jonkun hoitamaan lapsianne että saisitte kahdenkeskistä aikaa? Ehkä jopa vkl loma kylpylässä tms? Parisuhteenne tarvitsee kahdenkeskistä aikaa! Mies on jäänyt vähän liian vähälle huomiolle. Juurikin tuon takia minulle riittää yksi lapsi, en halua ettei meillä olisi enää kahdenkeskistä aikaa ollenkaan :/

Meillä on tuossa muutaman kuukauden päästä tulossa pitkä vkl ilman lapsia. Miestä ei juuri muutenkaan perhe elämä innosta, töiden päälle harrastaa miltei joka ilta ja kaikki viikonloput. Ja sit valittaa mulle ku en jaksa iltahommien yms jälkeen olla intoilemassa seksistä. Mistähän johtuu... Ja tästä on kyllä keskusteltu, pääosin mua ei haittaa sen menot. Viihdyn kotona lasten kanssa ja tykkään touhuta. Läheisyys on myös iso puutos, ollut jo vuosia. Ei pussaa, ei halaa muutakuin silloin kun on seksiä vailla. Siitäkin olen useaan otteeseen sanonut, jos hellisi ja ottaisi kainaloon, varmasti myös syttyisin enemmän seksiin. Mutta ei koske ollenkaan.

Teillähän on usein seksiä! Meillä hyvällä säkällä kerta kuuhun. Melkein vuosi sitten viimeksi jaksoin jankata siitä läheisyydestä, huomioimisesta yms. Pyrin itsekin huomioimaan enemmän. Meni sitten siihen että aikani lepertelin ja "lääpin" toista täysin yksipuolisesti. Mies kehuu lasta lähes joka päivä ja huomioi (ja kuuluukin tottakai!), mutta minä olen näkymätön. Nyt olen siinä pisteessä että ihan sama. Kasvatetaan lapset isommiksi tässä, kun ei ole riitojakaan. Katsotaan sitten. Olen tyytyväinen siihen että edes lapsia huomioi, he ovat syyttömiä tilanteeseen. Jos olen se ja sama miehelle, niin kaipa se on sama mitä puuhaan. Pettänyt en ole, mutta eiköhän se ole ajan kysymys. Harmittaa vaan kun rakastaisi, mutta yksin en pysty tätä suhdetta korjaamaan. Toinen ei taas näytä tekevän mitän sen eteen.

Voi elämä.. kerran viikossa seksiä ja se on liian vähän? Meillä ei edes huomattaisi moista ajan kulumaa, vaan tuntuisi siltä että vastahan se oli eilen :D

Hienoa, että miehesi kommunikoi miten kokee asian. Nyt kyselemään tarkemmin, onko kyse vain seksin määrästä, vai muuten yhteisten hellien hetkien puutteesta. Vai kokeeko hän ehkä muuttuneensa huonekaluksi huomion puutteessa?  Kun ongelma on tiedostettu, sen voi korjata jos halua riittää. Parisuhde ei ole itsestään selvyys, vaan vaattii  molempien huolenpitoa.

Ei tuossa tunnu kyllä mies parisuhteesta huolta pitävän, eikä lapsistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Teillähän on usein seksiä! Meillä hyvällä säkällä kerta kuuhun. Melkein vuosi sitten viimeksi jaksoin jankata siitä läheisyydestä, huomioimisesta yms. Pyrin itsekin huomioimaan enemmän. Meni sitten siihen että aikani lepertelin ja "lääpin" toista täysin yksipuolisesti. Mies kehuu lasta lähes joka päivä ja huomioi (ja kuuluukin tottakai!), mutta minä olen näkymätön. Nyt olen siinä pisteessä että ihan sama. Kasvatetaan lapset isommiksi tässä, kun ei ole riitojakaan. Katsotaan sitten. Olen tyytyväinen siihen että edes lapsia huomioi, he ovat syyttömiä tilanteeseen. Jos olen se ja sama miehelle, niin kaipa se on sama mitä puuhaan. Pettänyt en ole, mutta eiköhän se ole ajan kysymys. Harmittaa vaan kun rakastaisi, mutta yksin en pysty tätä suhdetta korjaamaan. Toinen ei taas näytä tekevän mitän sen eteen.

Kuulostaa samalle kuin meillä. Aikani olen yrittänyt antaa läheisyyttä miehelle (toivossa saada myös takaisin), mutta yleensä oli vain hienovarainen vetäytyminen vastaus. Seksiä on joo mielestänikin usein, Itelle riittäisi paljon harvemminkin. Kai sitä yrittää olla mieliksi ja lähtee mukaan, vaikka ei noin innostaisikaan aluksi. Onhan se aina mukavaa loppupeleissä... Mut se on "vaan seksiä", ei mitään suurta intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että miehesi kommunikoi miten kokee asian. Nyt kyselemään tarkemmin, onko kyse vain seksin määrästä, vai muuten yhteisten hellien hetkien puutteesta. Vai kokeeko hän ehkä muuttuneensa huonekaluksi huomion puutteessa?  Kun ongelma on tiedostettu, sen voi korjata jos halua riittää. Parisuhde ei ole itsestään selvyys, vaan vaattii  molempien huolenpitoa.

Miehelle seksi on tärkeää ja sen puute huomataan sitten äkäisyytenä. Helliä hetkiä olisi, jos mies niihin suostuisi. Yleensä vain esim vetää käden pois jos yritän kiinni ottaa tai jos suukkoa pyydän, niin huomattavan vastahakoisesti voi pienen pusun antaa.

Mies jäänyt huomiota vaille? Entäs vaimo?

Tollo 'mies'.

Tehkää nyt ihmeessä pari kersaa lisää tuohon suhteeseen, se jos joku auttaa varmasti! Tekovaiheessa ainakin mies saa seksiä lisää, nainenkin on tyytyväinen kun saa toteuttaa luonnon omia ajatuksia ja kaikki voittavat!

No joo... Olisiko aika puhua miehen kanssa mitä hän odottaa ja mitä sinä odotat, mitä haluatte tulevalta ja minkälaiseksi lastenne elämän haluaisitte muodostuvat perheessämme. Onko seksi se ainoa konsti jolla mies on tyytyväinen vai olisiko jotakin muutakin millä parisuhdetta voisi hoitaa. Anna miehen kertoa vastaukset ensin, anna hänen pohtia ihan kunnolla mitä haluaa ja miten hän asian näkee ja kokee ennenkuin kerrot oman kantasi ja myös selittelysi. Kunnon keskustelu siis tähän väliin, ei mitään naimisviikonloppuja ennen sitä.

Ei sen aina tarvitsekaan olla suurta intohimoa. Pienten lasten vanhemmilla se nyt on useammin pikapano ajanpuutteenkin vuoksi. Mutta älä nyt sen kiukuttelun takia vain suostu seksiin. Hitto soikoon jos toinenkaan ei tee työtä suhteen eteen, niin tarvitseeko sinun? Nyt vaan keskustelemaan vakavasti kahden kesken. Jos ei auta, niin kertoo jotain suhteesta ja miehen halukkuudesta olla siinä.

ap_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillähän on usein seksiä! Meillä hyvällä säkällä kerta kuuhun. Melkein vuosi sitten viimeksi jaksoin jankata siitä läheisyydestä, huomioimisesta yms. Pyrin itsekin huomioimaan enemmän. Meni sitten siihen että aikani lepertelin ja "lääpin" toista täysin yksipuolisesti. Mies kehuu lasta lähes joka päivä ja huomioi (ja kuuluukin tottakai!), mutta minä olen näkymätön. Nyt olen siinä pisteessä että ihan sama. Kasvatetaan lapset isommiksi tässä, kun ei ole riitojakaan. Katsotaan sitten. Olen tyytyväinen siihen että edes lapsia huomioi, he ovat syyttömiä tilanteeseen. Jos olen se ja sama miehelle, niin kaipa se on sama mitä puuhaan. Pettänyt en ole, mutta eiköhän se ole ajan kysymys. Harmittaa vaan kun rakastaisi, mutta yksin en pysty tätä suhdetta korjaamaan. Toinen ei taas näytä tekevän mitän sen eteen.

Kuulostaa samalle kuin meillä. Aikani olen yrittänyt antaa läheisyyttä miehelle (toivossa saada myös takaisin), mutta yleensä oli vain hienovarainen vetäytyminen vastaus. Seksiä on joo mielestänikin usein, Itelle riittäisi paljon harvemminkin. Kai sitä yrittää olla mieliksi ja lähtee mukaan, vaikka ei noin innostaisikaan aluksi. Onhan se aina mukavaa loppupeleissä... Mut se on "vaan seksiä", ei mitään suurta intohimoa.

Se on arkiseksiä. Jos tunnetta haluat, niin siihen pitää molempien panostaa hieman enemmän, mutta aika vähällä vaivalla arkiseksistäkin tulee ihan hyvää. Älä vaadi liikaa mieheltä sillä sinä olet suhteessanne puolet ja myös sinun teoillasi on iso merkitys.

Puolison toiveita kannattaa kuunnella herkällä korvalla puolin ja toisin. Muuten voi tulla ero.

Nainen elää yksin perhe-elämää lasten kanssa, hoitaa kaiken. Mies elää poikamiehen elämää vapaana vastuusta ja kehtaa vielä valittaa, ettei saa kotiin tullessaan seksiä. Miestä ei kiinnosta viettää aikaa lasten eikä edes vaimonsa kanssa muuten kuin käyttää häntä seksiin. Lisäksi mies jaksaa sitten ääneen valittaa ettei parisuhde toimi.

Mikähän tuossa kuviossa on pielessä?

(Tuo oli siis retorinen kysymys, ainakin naiset tajuavat heti miksi parisuhde ei toimi, mutta tajuavatko miehet? Ainakaan ap:n mies ei näytä tajuavan.)

 

Tuntuu ettei ap:n mies ymmärrä ja välitä naisensa tunteista ja jaksamisesta.

[/quote]

Se on arkiseksiä. Jos tunnetta haluat, niin siihen pitää molempien panostaa hieman enemmän, mutta aika vähällä vaivalla arkiseksistäkin tulee ihan hyvää. Älä vaadi liikaa mieheltä sillä sinä olet suhteessanne puolet ja myös sinun teoillasi on iso merkitys.[/quote]

Sehän tässä on myös yksi ongelma. Mielestäni en tällä hetkellä vaadi mieheltä _yhtään mitään_. Pääosin olen tyytyväinen elämääni, välillä sitten iskee nämä päin naamaa. Enhän mä saa tällä hetkellä mitään irti suhteesta, satunnaisen kuuntelijan ja tyydyttäjän. Ja mulle tän hetkinen seksielämä on ihan hyvä. Oma ajatus on asiasta, että kunhan lapset kasvaa ja eivät herätä joka yö, niin varmasti jaksan myös minä erilailla panostaa seksiin. Nyt hoidan itse kaikki yövalvomiset ja olenkin ne hoitanut nuorimman koko vauva vuoden. Olen myös pyytänyt miestä siinä apuun, sekä siinä että saisin joskus nukkua aamulla pidempään (lapsi herää 5.30-6.30), mutta ei ole ottanut hoitaakseen.

No nyt mies käväisi syömässä (ja painui takas samantien), sanoin asiasta, että tuntui pahalta kun sanoi että lasten myötä on elämä mennyt vain alaspäin. Yritin kysyä, onko oikeasti sitä mieltä, olemme niin kaukana toistemme arvomaailmasta jos näin on. No hän otti ja suuttui ja painui menojaan. Eikä vastannut mitään.

^

Mykkäkoulua näemmä piti eilisillan. Ja kun en ymmärrä mikä syy hällä nyt oli suuttua? Ja mikäli vanhat merkit pitää paikkaansa, odottaa niin kauan että mä alan tekemään sopua... Mä oon niin täynnä taas koko ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

ap_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillähän on usein seksiä! Meillä hyvällä säkällä kerta kuuhun. Melkein vuosi sitten viimeksi jaksoin jankata siitä läheisyydestä, huomioimisesta yms. Pyrin itsekin huomioimaan enemmän. Meni sitten siihen että aikani lepertelin ja "lääpin" toista täysin yksipuolisesti. Mies kehuu lasta lähes joka päivä ja huomioi (ja kuuluukin tottakai!), mutta minä olen näkymätön. Nyt olen siinä pisteessä että ihan sama. Kasvatetaan lapset isommiksi tässä, kun ei ole riitojakaan. Katsotaan sitten. Olen tyytyväinen siihen että edes lapsia huomioi, he ovat syyttömiä tilanteeseen. Jos olen se ja sama miehelle, niin kaipa se on sama mitä puuhaan. Pettänyt en ole, mutta eiköhän se ole ajan kysymys. Harmittaa vaan kun rakastaisi, mutta yksin en pysty tätä suhdetta korjaamaan. Toinen ei taas näytä tekevän mitän sen eteen.

Kuulostaa samalle kuin meillä. Aikani olen yrittänyt antaa läheisyyttä miehelle (toivossa saada myös takaisin), mutta yleensä oli vain hienovarainen vetäytyminen vastaus. Seksiä on joo mielestänikin usein, Itelle riittäisi paljon harvemminkin. Kai sitä yrittää olla mieliksi ja lähtee mukaan, vaikka ei noin innostaisikaan aluksi. Onhan se aina mukavaa loppupeleissä... Mut se on "vaan seksiä", ei mitään suurta intohimoa.

Se on arkiseksiä. Jos tunnetta haluat, niin siihen pitää molempien panostaa hieman enemmän, mutta aika vähällä vaivalla arkiseksistäkin tulee ihan hyvää. Älä vaadi liikaa mieheltä sillä sinä olet suhteessanne puolet ja myös sinun teoillasi on iso merkitys.

Kyllä arkiseksikin voi olla ja pitää olla intohimoista. Ei se ole mitään hyvää seksiä, jos vain toisen tarpeet tyydytetään. "Ihan hyvä"- seksi ei pidemmän päälle kanna...