Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteesta mielipiteitä kaivataan
Eräs
25.03.2017 |
Eli, meillä pitkä parisuhde takana ja lapsiakin useampi. Nuorin nyt vuoden. Viikolla mieheni sanoi, että meillä on huono parisuhde, kun en jaksanut innostua seksistä. Meillä ennen aktiivinen seksielämä, nyt ehkä kerran kahteen viikkoon/ viikkoon. Nuorin edelleen valvottaa öisin ja ollut kipeänä ja valvottanut nyt vielä enemmän. Illalla haluan vain nukkumaan itsekkin, kun nuorin nukahtaa 9 maissa. Tänään sitten joku vitsaili, että vuoden päästä meille seuraava, niin mies sanoi, että elämä mennyt vain alaspäin lasten syntymien myötä. Mä en vaan pääse yli siitä, kuinka paljon tuo minua loukkasi ja mistä (taas) huomaan kuinka erilainen ajatusmaailma meillä on. Voinko mä ikinä olla "oikeasti" onnellinen tällaisessa suhteessa?
Kommentit (38)
Mies katuu perhettä. On todennut liian myöhään, ettei ole hänen juttunsa. Kotona oleminen ahdistaa. Surkea mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna mä en kattelisi sellaista pitkään että mies ravaisi harrastuksissa tms. ja itse olisin yksin vastuussa perhe-elämän pyörittämisestä. Mä vaatisi aikaa omille harrastuksille kanssa, ja silloin mies olisi lasten kanssa. Tutkitustikin onnellisimmat suhteet ovat sellaisia, joissa molemmat osallistuvat tasapuolisesti kodin ja perheen hoitoon. Kehittyy se isänkin suhde läheisemmäksi lasten kanssa. Mulla ei tosin ole lapsia ja ehkä olen idealisti...
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna mä en kattelisi sellaista pitkään että mies ravaisi harrastuksissa tms. ja itse olisin yksin vastuussa perhe-elämän pyörittämisestä. Mä vaatisi aikaa omille harrastuksille kanssa, ja silloin mies olisi lasten kanssa. Tutkitustikin onnellisimmat suhteet ovat sellaisia, joissa molemmat osallistuvat tasapuolisesti kodin ja perheen hoitoon. Kehittyy se isänkin suhde läheisemmäksi lasten kanssa. Mulla ei tosin ole lapsia ja ehkä olen idealisti...
Kyllä mä käyn pari tuntia viikossa yksin harrastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ratkaisu on mykkäkoulu. Se on kyllä tosi lapsellista. Kyllä asioista on voitava puhua. Ei ne ongelmat lähde sillä, että niistä ei puhuta ja kuvitellaan, ettei niitä olekaan. Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Vaikka et halua miehestäsi noin sanoa, niin karua kyllä niin se vain on.
Minulla on läheinen, joka käyttää minuun tuota mykkäkoulua. Kyllä hän minulle silti rakas on, mutta en hyväksy tuota käytöstä ollenkaan. Sitä vain on tosi vaikea vastustaa, kun edes siitä mykkäkoulusta ei voida keskustella. Toinen kieltäytyy taas puhumasta. Mutta minäkään en anna periksi. Juttelen muita ja mukavia, kunnes toinen suostuu taas puhumaan ja saman tien kysyn taas, että mikä sen mieltä painaa. Jos ei suostu vastaamaan, niin sama rinki jatkuu, kunnes vastaa. Tai sitten ystävyys loppuu.
Joku sanoi, että tarvitsette aikuisten keskinäistä aikaa. Ja sinä kuittaat sen sanomalla, että on teille tulossa yhteinen viikonloppu muutaman kuukauden päästä. Siis milloin? Ensi syksynä?
Aika pitkä aikajänne! Jos te tarvitsette kahdenkeskistä aikaa nyt, niin kannattaa järjestää sitä ensi viikonlopulle eikä ensi syksylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, että tarvitsette aikuisten keskinäistä aikaa. Ja sinä kuittaat sen sanomalla, että on teille tulossa yhteinen viikonloppu muutaman kuukauden päästä. Siis milloin? Ensi syksynä?
Aika pitkä aikajänne! Jos te tarvitsette kahdenkeskistä aikaa nyt, niin kannattaa järjestää sitä ensi viikonlopulle eikä ensi syksylle.
Toukokuun puolessa välissä tulossa vkl kahdestaan. Viimeksi ollutkin varmaan useampi vuosi sitten. Ilman turvaverkkoa se on hankalaa saada lapsille paikkaa mihin viedä.
Ja jatkuu vaan. Eletty vähäpuheisina kämppiksinä. Mies nukkuu sohvalla. Eilen keitteli kahvia eikä keittäny mulle asti, vaikka olin yläkerrassa lasten kanssa. Totesin vaan, että kiitos kun keitit mulle asti. Vastaus; et pyytäny. Huoh. 😔 Mä en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä kenellä ei ole tukiverkostoja saatte järjestettyä lapset hoitoon vkl? Tekisi meinaa tosi hyvää omallekin parisuhteelle mutta tuntuu ettei mitään ratkaisua löydy. Asiasta aina vaan puhutaan mutta mitään ei tapahdu.
Neuvoja miten ratkaisen tilanteen? Olenko taas anteeksi pyytäjä vai odotanko vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap_ kirjoitti:
Neuvoja miten ratkaisen tilanteen? Olenko taas anteeksi pyytäjä vai odotanko vaan?
Jätä erohakemus ja etsi itsellesi ja lapsille uusi koti. Tuollaisesta itsekkäästä, lapsellisesta mököttäjämiesvauvasta et vastuullista ja välittävää puolisoa saa.
Onko pariterapia vaihtoehto? Tuskin mies kehtaisi siellä pitää mykkäkoulua. Tän hetkisessä tilanteessa mies on syönyt sinun evääsi toimia ja hallitsee omalla käytöksellään tilannetta. Et voi oikein muuta kuin odottaa. Tai sitten matelet miehen mielen mukaisesti, mutta tiedät itsekin että mies on epäreilu sinua kohtaan. Näissä tilanteissa, joissa toinen ei näe itsessään mitään vikaa ja ei suostu siitä edes keskustelemaan, on vaikea löytää muuta ratkaisua kuin joko hyväksyä tilanne tai lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pariterapia vaihtoehto? Tuskin mies kehtaisi siellä pitää mykkäkoulua. Tän hetkisessä tilanteessa mies on syönyt sinun evääsi toimia ja hallitsee omalla käytöksellään tilannetta. Et voi oikein muuta kuin odottaa. Tai sitten matelet miehen mielen mukaisesti, mutta tiedät itsekin että mies on epäreilu sinua kohtaan. Näissä tilanteissa, joissa toinen ei näe itsessään mitään vikaa ja ei suostu siitä edes keskustelemaan, on vaikea löytää muuta ratkaisua kuin joko hyväksyä tilanne tai lähteä pois.
En usko että suostuu terapiaan. Oon ihan tosissani miettiny eroa. En vaan haluaisi muuttaa (juuri saatu rakennettua oma, mieluinen talo) ja en halua erottaa lapsilta vanhempia. Mä en vaan jaksa. Kulissit kuitenkin "pakko" pitää yllä vieraille ja vkl ois yks meno kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä kenellä ei ole tukiverkostoja saatte järjestettyä lapset hoitoon vkl? Tekisi meinaa tosi hyvää omallekin parisuhteelle mutta tuntuu ettei mitään ratkaisua löydy. Asiasta aina vaan puhutaan mutta mitään ei tapahdu.
Facebookista ainakin löytyy lastenhoitoapu-ryhmiä, joista löytyy hoitajia :)
Mun mielestä teiän kannattaisi erota, eihän mies ees välitä kun vaan seksistä :/ Ja sun kannattaa lopettaa miehestä välittäminen, ettet satuta itseäsi. Hyviäkin miehiä on olemassa, älä tuhlaa aikaa tommoseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä kenellä ei ole tukiverkostoja saatte järjestettyä lapset hoitoon vkl? Tekisi meinaa tosi hyvää omallekin parisuhteelle mutta tuntuu ettei mitään ratkaisua löydy. Asiasta aina vaan puhutaan mutta mitään ei tapahdu.
Facebookista ainakin löytyy lastenhoitoapu-ryhmiä, joista löytyy hoitajia :)
Mun mielestä teiän kannattaisi erota, eihän mies ees välitä kun vaan seksistä :/ Ja sun kannattaa lopettaa miehestä välittäminen, ettet satuta itseäsi. Hyviäkin miehiä on olemassa, älä tuhlaa aikaa tommoseen.
No sitä mä pelkäänkin, ettei musta oikeasti välitä. Mä oon kohta ihan rikki tähän tilanteeseen. Jatkuu vaan mykkäkoulu.
Ja kiukuttelu jatkuu. Yritin kysyä, mikä on, vastaus oli "sinä". Huoh. Voiko joku valaista mitä mä tein nyt väärin? Eikä voinu vastata mihinkään ku yritin kysyä mitä oon tehny väärin...