Oliko avioero elämässäsi hyvä päätös?

Se oli silloin maailmanloppu kun mieheni minut jätti. Olin aivan pa*kana.



Mutta nyt 8 vuoden jälkeen huomaan, että se oli se minun elämäni lottovoitto! Löysin sen oikean miehen ja meillä on jo toinen lapsi tulossa :)

Avioeroon johtivat niin monet syyt. Mutta nyt vuosi eron jälkeen voin paljon paremmin kuin avioliiton loppuaikoina. Syynä ei ole uusi onni, vaan onni olla oma itsensä.

olisin varmasti jo kuollut...luultavasti myös lapset. Turvattomuus jatkuu, mutta ainakin olemme vapaita ja onnellisia!

noin 5v kestänyt avoliitto päättyi tässä alku kesästä.

ensimmäisen kerran yritin lähteä jo vuosi sitten, mutten ollut valmis olemaan omillani.

olin liian riippuvainen ja toinen osapuoli myöskin.



suhde oli vaikea.

mies sanoikin kerran suoraan, ettei rakasta minua, mutta pakko tässä olla kun perhe ollaan.

naimisiin ei halunnut, mutta halusi pitää minusta kiinni loppuun asti.

yksi lapsi sai hänelle riittää.

minä en saanut käydä missään, pukeuduin väärin, hiusten värjäyskin oli hänelle liikaa (siis se että itse kävin 1-2 krt vuodessa parturissa!!).

yritin ymmärtää erilaisuutta, olla loukkaamatta toista menoillani (enkä todellakaan ollut usein menossa, jumppaan/leffaan/laivalle/baariin. yhdessä mies ei halunnut ja kavereitteni kanssa en saanut mennä, koska " kunnon äiti ei tee niin" ).

en myöskään usein nähnyt siskojani/äitiäni, koska ei " tarvinut mennä" eikä meillä " tarvinut" vieraita käydä.

alkuun taistelin vastaan, sitten en jaksanut enää välittää.

joskus meni ihan hyvinkin...

mutta sellaista onnellista, edes alku aikoina, en muista että olisi ollut mitään suurta rakkauden huumaa.

ajauduimme vain saman katon alle ja saimme lapsen.

olin todella surullinen, yksin ja ahdistunut.



tuttavat huomasi jo vuosien varrella ettei kaikki ole hyvin.



kun viimenään sain itsestäni irti etsiä oman asunnon, muutin pois, olin niin helpottunut!!! ja onnellinen.

toki pettynyt itseeni, että epäonnistuin.

olin saanut perheen, mutta rikoin sen.

kuitenkin, tämä kesä on ollut paras, pitkään aikaan.

olen saanut kuulla että nyt olen taas normaali iloinen itseni :)

sain ystävät ja sukulaisetkin takaisin elämääni.

lapsikin on sopeutunut tilanteeseen oikein hyvin.

Me ei vaan sovittu yhteen.

Mieheni on pettänyt parikin kertaa, eka kerralla oikein useamman kerran. Ei osallistu millään tavalla lasten kasvatukseen, ei tee mitään kotiaskareita eikä vastaa edes kunnolla omista asioistaan. Nytkin kun olen oikein ahdistunut tästä kaikesta, mies rälläää moottoripyörällä, kun jokin 16 v teinipoika. Ei huolta huomisesta. Kuinka lasten isä voi olla välittämättä näin mistään.

Kyllä sinä pärjäät, vaikka alkuun onkin tunteet pinnassa.

Hänen periaatteensa, ett lapsille voi tarjota vaikka paskaa, kunhan hänen ei tarvitse laittaa ruokaa. Koskaan ei ole huolehtinut lasten vaatetuksesta, saati osallistunut kunnolla vaatteiden ostoon. Ei ole väliä, onko lapsia saunotettu, tarvitseeko saunottaa, kunhan hänen ei tarvitse vain lämmittää saunaa (puulämmitys). Mitkään kotiaskareet eivät ole kuuluneet hänen tehtäväkseen näiden yhteisen 15 v aikana, ihme tunnusti pariterapiassa. Nyt kun alan olla itse loppu, tähän kaikkeen arjen pyörittämiseen.



Jätin jopa mieheni laskut maksamatta, olen tähän asti huolehtinut kaikesta. Laskut olisivat menneet ulosottoon, jos en olisi niitä lopulta maksanut.

Mieheni mielestä käskytän ja pompotan häntä koko ajan, niin kyllä teen, mutta vähän pakko, jotta jotain tapahtuisi. Jos olisin käskenyt maksamaan laskut, mutta kun kehotin moneen otteeseen, se jäi vain tekemättä.



En voi luottaa mieheeni, edes lastenhoitajana. Oli sovittu että mieheni tulee tiettyyn aikaa kotia katsomaan lapsia, olin itse jo lähtenyt palaveriin aiemmin. Luotin mieheeni täysin. Mutta eipä isi muistanut, toisen naisen vieressä, ett näin oli tullut luvattua.



Näin ikävästi asiat meillä, ja vielä roikun tässä miehessä. Nytkin itken kotona, ahdistustani, yritän siivota, järjestää lasten koulun alkua ma aamuksi.

omaan talouteen alkaa tilanne aika nopeasti helpottaa. Mies ei kyllä sinulle rauhaa anna vaan tulee ovesi taakse ruikuttamaan. Olet miehelle myös äiti nykyään ja hän pitää sinua itsestään selvyytenä joten palkitse itsesi ja poista hänet jokapäiväisestä elämästäsi.

Se voi käydä paljon helpommin, kuin kukaan arvaakaan.

kuinka äitinään mieheni on minua pitänyt.

-" äiti" missä ruoka

-" äiti" missä sukat, alushousut,

-miksi " äiti" ei ole kahvia, ei ole käyty kaupassa jne..



Siis mieheni pitää minua enemmän äitinään kuin varsinaiset lapseni.

enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Ainoastaan harmittaa, etten aiemmin tajunnut lähteä.



Elämänlaatu nousi potenssiin sata erilleen muuton jälkeen. Eikä kyse ole uudesta miehestä tms

Erosta on nyt vajaat kolme kuukautta. Ensimmäiset 2 viikkoa itkin 24/7, seuraavat 2 viikkoa olin tosi maassa, mutten itkeny kuin satunnaisesti. Kuukauden päästä erosta aloin saamaan asioita järjestykseen ja elämä alkoi välillä jopa hymyillä. Kaksi kuukautta erosta kävin luokkakokouksessa ja se tuntui muuttavan elämäni aivan toisenlaiseksi; oikeaksi elämäksi. Tapasin vanhoja kavereita, joita en ole nähnyt 10 vuoteen. Nauroin niin paljon että vatsalihakset oli viikon kipeät. Siellä tapasin myös yhden miehen (entinen luokkakaveri hänkin), jonka kanssa tehtiin " naidaan kun nähdään" -sopimus. Niihin aikoihin alkoi työtkin taas maistua ja nyt kolme kuukautta eron jälkeen olen paljon onnellisempi kuin pitkään aikaan avioliitossa.



Hyvän päätöksen ex teki, vaikka jättikin minut yksihuoltajaksi. Nyt alkaa tuntumaan että nyt vasta elän sitä omaa elämää. Ex rajoitti minun elämää paljon enemmän kuin lapsi. Nyt voimme lapsen kanssa elää sellaista elämää kuin mitä me kaksi halutaan. Nyt olen onnellinen ja elän oikeasti omaa elämää. Kyllä tähän elämään uusi mieskin mahtuis, mutta en huoli kuin täydellisen eikä sillä todellakaan ole mikään kiire. Olen onnellinen näinkin.

Suhde on ollut epätyydyttävä joka tasolla jo pitkään. Mieheni ei ole juuri koskaan kotona, kaverit ja kasino ovat tärkeämpiä kuin minä ja lapset. Jos hän kerran kuukaudessa uhrautuu, ja on lastensa kanssa puoli päivää, niin minun pitäisi kehua häntä maasta taivaisiin, ja sen puolen päivän jälkeen hän on niin puhki että on pakko päästä rentoutumaan baariin kavereiden kanssa. En ole onnellinen. Haluan jotain muuta, enkä saa sitä jos en eroa.

Kiitos teille.

T: ei ap mutta eroa pitkään harkinnut

EI ollut.