Lue keskustelun säännöt.
3kympin kriisi vai toivoton tapaus
23.03.2017 |
Täytän kohta 33v ja nainen olen. Lähtöisin rikkinäisestä perheestä, nuorisokoti tausta yms...
Vasta pari vuotta sitten kohtasin "sen oikean". Ennen sitä vietin enemmän ja vähemmän railakasta sinkkuelämää. Osaksi myös hylkäämisen pelon takia välttelin sitoutumista ja syvempiä ihmissuhteita. Noh tosiaan 30vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa ajattelin kohdata pelkoni yms... Kaikki mennyt aika kivuttomasti ja mies ymmärtänyt minua monessa käänteessä. Nyt on kihlasormus sormessa, yhteinen asuntolaina ja elämä hymyilee kaikilta osin....
Paitsi että minusta tuntuu että vietämme miehen kanssa liikaa aikaa yhdessä, vaikka molemmat teemme vuorotyötä. Kaipaan yksinoloa ja pelkään intohimon laantumista, olen ehdottanut miehelle että lähtisi reissuhommiin... Suhteemme (minä) voisimme paljon paremmin jos näkisimme vain viikonloppuisin. Vapaapäivinä olen ihan perseeseen ammuttu karhu, symbioosi minä mies ja koti vapaapäivänä ei vaan sovi minulle. Plus minulla on suhde varattuun mieheen, puhdasta ihanaa intohimoista seksiä. Mietin etten enää ikinä halua sitoutua kehenkään, elämässä pitää ennemmin olla intohimoa eikä tasapaksua harmaata arkea..
Kuulostan ihan sekopäältä, tiedän. Onko tämä jotain 3kympin kriisiä vai eikö kaikista vaan ole avoliittoon? Vai eikö ihminen osaa olla ikinä tyytyväinen siihen mitä on?
Kommentit (5)
Toi ei oo ihan normaalia, suosittelen kans ammattiapua jossain muodossa. Voitte selvittaa miksi sellainen, mika muille on tavallista, on susta mahdotonta. Ja miks sun taytyy pettaa vaikka rakastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sä et oikein ansaitse parisuhdetta, jos toi seksisuhde on salainen. Luuletko, että voit vaan ottaa kaiken mitä haluat ilman että sillä on mitään seurauksia sun elämään, tai vaikutusta toisiin?
Kehittymätön luonne ja paskamainen käytös ei ole ikäsidonnaista.
No ethän sä selvästi ole loppuun asti noita pelkojasi käsitellyt. Sä oot nyt siinä vaiheessa missä sun pitää alkaa käydä niitä lävitse eikä paeta. Kaikki mitä tähän asti on tapahtunut on tapahtunut koska sun mies ymmärtää ja tuo turvan tunnetta. Nyt on sun vuoro. Teetkö niinkuin olet aina tehnyt vai yritätkö eheytyä.
ootko aatellut käydä psykologilla puhumassa. Turhaa puolisollesi pahaa oloa purat.Mielestäni ei oo kyse siitä että ootko kykenevä avoliittoon vai et vaan se että sulla on itelläs selvitettäviä asioita itselläsi. Mun mielestä avoliittoon meneminen on iso juttu. Ite oon 3 vuotta kanssa seurustellu, eikä aiota ukon kaa avoliittoon ainakaan pariin vuoteen. Parempi edetä hitaasti, kun kauhu vauhdilla. Mun mielestä.