Lapseton - Mistä sinä nautit elämässäsi?

Tällä hetkellä nautin kyllä Matkustelusta, mutta siihen on rahaa ja aikaa ehkä kerran vuodessa. En viihdy bileissä tai baareissa. Miestä ei kiinnosta yhtään viettää treffi-iltoja eilä varsinkaan kokeilla mitään uutta. Onnellisimmillani olen sukulaislasten kanssa touhutessa ja viime vuoden parhaita päiviä reissujen lisäksi olivatkin päivät Hoplopissa ja huvipuistossa.

Ap

Etten ole vastuussa pienestä elämänalusta. Olen kroonisesti sairas. Edelleen kuitenkin haaveilen lapsesta...

Ensin tyhjennät kalenterin kokonaan ja tosissaan alat miettiä mihin haluat kuluttaa aikaasi. Siis KAIKESTA turhasta. Ja sitten alat oikeasti tekemään juuttuja mistä pidät. Haluaisitko muuttaa hetkeksi ulkomaille? Tee suunnitelma ja toteuta se.

Tosiaan, tee enemmän asioita, joita haluat tehdä, jos se siis on mahdollista. Itse r a k a s t a n esim. hyvin pitkiä kävelylenkkejä.

Uusi harrastus tai lemmikki? Ratsastus on mukava harrastus. Koiran kanssa agility.

Nautin parisuhteesta & siitä että olemme miehen kanssa kahden, siitä ettei kukaan ole kokoajan vinkumassa jotakin (äiti sitä äiti tätä), vapaudesta tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa ja miten huvittaa, rahaa menee paaaaaljon vähemmän kun ei tarvitse ostella vaippoja yms, ei tarvitse kuskaa lasta harrastuksiin yms, on myös sitä omaa aikaa! En vaan halua tehdä enempää ihmisiä maapallolle kun väestöä muutenkin on jo liikaa.

Nautin eniten vapaudesta ----> saan elää niin kuin haluan, kukaan ei ole riippuvainen minusta. Saan aina nukkua yöni rauhassa jne. En silti vihaa lapsia, mutta minusta ei ole koskaan äidiksi. Joten en halua perustaa perhettä ja ikääkin on jo liikaa (38). Olen onnellinen näin ja työ on mulle ehkä jopa liian tärkeää.

Nautin äärettömästi, että voin vain tehdä mitä milloinkin haluan. Nukkua pitkään vapaalla, käydä elokuvissa, keikoilla ja kaupungilla miten haluan. Nautin yhdessätekemisestä miehen kanssa, mutta myös omasta ajastani. Odotan jo kovasti pyöräily- ja kajakkiretkiä kesällä. Itse olen valitettavan kömpelö sukulaislastenkin kanssa. Olenkin introverttiyteen taipuva ja kaipaan omaa rauhaa. Varmaan mahdoton mun antaa vinkkejä, kun sussa tuo äitiyden palo tuntuu olevan vahva.

Olen sairas ja elämäntilanteeni on hyvin raskas, joten elämäni ei tunnu kovin mielekkäältä. Itse asiassa kuolema käy mielessä aika usein. Tällaisina aikoina olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, ettei minulla ole lapsia vielä tässä lisäkuormituksena, vaan saan keskittyä itseeni ja omaan paranemiseeni.

Kun olin terve ja paljon nykyistä onnellisempi, nautin ennen kaikkea mutkattomasta ja hauskasta parisuhteestani, matkustelusta, kulttuurista ja taiteesta, ystävieni seurasta, harrastuksistani ja intohimoistani, hyvästä ruoasta ja juomasta. En ole koskaan kokenut, että lapsi lisäisi elämäänmitään myönteistä.

On enemmän vapautta tehdä muita itseään kiinnostavia asioita. On enemmän vapaa-aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia. On aikaa levolle,harrastuksille, parisuhteelle, matkustelulle, työlle ja kaikelle, mistä itse nauttii.

Ymmärrän tietysti, että jos on kova lisääntymis- ja hoivavietti, sen tyytyttämisestä tulee elämän suurin asia, jonka rinnalla ei mikään muu tunnu miltään. En vain koskaan ole sellaista kokenut.

Teen pätkätöitä, joiden perässä voin muuttaa nyt vapaasti niinkuin haluan. Voin reissata näkemään ystäviäni toiselle puolelle Suomea tai Eurooppaa, bilettää ja nukkua vaikka lattialla krapulassa. Voin ylipäänsä NUKKUA niin paljon kuin haluan! Voin syödä sipsejä iltaruoaksi, heittäytyä kaalikeittodieetille tai jättää kokokaan kokkaamatta. Voin käyttää vapaapäivän siihen, että pelaan tietokonepeliä/luen kirjaa/siivoan viisi tuntia/ihan mitä vaan itse haluan. Voin elää matkalaukusta käsin ja tehdä nopeita päätöksiä lähteä. Voin panna miehen kanssa missä haluan ja viettää yhteistä aikaa hänen kanssaan niin, että keskitymme vaan tekemään toisemme onnellisiksi. Elän myös ilman koko ajan niskassa jäytävää huolta siitä, miten paha maailma voi viedä minulta jonkun niin rakkaan kuin oma lapsi. Elämä on itsekästä, helppoa ja huoletonta näin :) En tätä vaihtaisi.

Jos et koskaan kokeile mitään uutta, ei ihme, että elämäsi tuntuu tyhjältä. Mistäpä niitä uusia sisältöjä tulisikaan?

Olemme mieheni kanssa allergisia lapsille joten elämme sen mukaan ja pyrimme välttelemään niitä parhaamme mukaan. Matkustamme mahdollisimman lapsivapaisiin matkakohteisiin, syömme mahdollisimman lapsivapaissa ravintoloissa, emme ole sellaisissa töissä että tarvitsisi olla tekemisissä lasten kanssa, eikä meidän sisaruksilla tai kavereillakaan ole lapsia :)

Nautin elämässäni oikeastaan kaikesta (no, pari läheisen kuolemaa sairautta ja muuta surua sekä oman syöpäni lasken nautinnoista pois).

Rakastan työtäni ihan vilpittömästi ja saan siitä todella paljon. Mulla on ihania sukulaisia ja ystäviä, joita ilman olisi vaikea kuvitella elämää.

Rakkaimpia harrastuksiani ovat matkailu, ooppera ja muu musiikki, teatteri, kirjallisuus ja kuvataiteet. Teen myös vapaaehtoistyötä, joka antaa paljon enemmän kuin ottaa.

Nautin lisäksi luonnosta ja retkeilystä sekä liikunnasta, etenkin uimisesta ja hiihtämisestä.

Ja yksi erityisen tärkeä asia mulle on saada asua ja elää yksin. Vaikka sosiaaliset suhteet ovat ihmiselle olennaisia, vielä välttämättömämpää on se, että saan ladata akkuni yksinäisyydessä, rauhassa ja hiljaisuudessa.

Nautin:

- omasta rauhasta, tämä on mulle todella tärkeää, siis että saan olla rauhassa jos haluan, saan lukea kirjaa rauhassa, saan tehdä ruokaa rauhassa, saan imuroida rauhassa etc.

- vapaudesta tehdä juuri niinkun itse haluan, koska haluan

- mukavasta hyvinpalkatusta työstä

- rahasta, jonka avulla voin tehdä itselle mieluisia asioita, mm. maksaa harrastuksia, ulkomaanmatkoja, kotimaanmatkoja, laittaa säästöön

- puolisostani, jonka kanssa teemme mitä haluamme ja koska haluamme (pl. työaikana)

- keväästä joka on alkanut, auringonpaisteesta

Osaan elää hetkessä ja nauttia pienistä asioista. En kaipaa elämääni lasta, en ymmärrä mitä sellaista se toisi, jota en muualta voi saada. Rakkauden antamista ja saamista, huolenpitoa ja huolehtimista, henkistä kasvamista, omaan itseensä tutustumista saan myös ilman lasta. Nauti elämästäsi äläkä elä vasta sitten joskus!

Kun lapset ovat sinun juttusi, et voi nauttia elämästäsi 100%:sti ennenkuin olet saavuttanut unelmasi. Voit silti nauttia rauhassa juodusta teekupposesta, 10  tunnin yöunista, illoista tekemättä mitään, lukemisesta, matkailusta, hyvän ruoan laittamisesta, noutopitsasta ja jos jaksat, niin myös urheilusta. Treenille riittää aikaa melkeinpä rajattomasti, vaikka kuinka opiskelet.

Perheellinen ottaisi lisää aikaa vuorokauteensa nukkumallla vain 7-8 tuntia ja olisi silti virkeämpi kuin sinä onneton lapseton 10 tunnin yöunilla olet!

Hyvä, että alat kiinnittää huomioita onnellistumiseen nyt tässä tilanteessa. Tutkimusten mukaan ne, jotka ovat tyytyväisiä tänään, ovat todennäköisemmin tyytyväisiä jatkossakin kuin ne, jotka ovat nyt tyytymättömiä. Onnellisuus kun ei ole pelkästä tilanteesta kiinni vaan siihen voi vaikuttaa tosi paljon itse esimerkiksi asennoitumalla. Lapsi ei takaa onnellisuutta. 

Itse olin tosi tyytäväinen ja onnellinen ennen lapsiakin. Tulin äidiksi 30-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin, matkustelin, tapailin usein ystäviäni, pyöräilin, retkelin, luin tosi paljon, harrastin runsaasti kulttuuria jne. Mutta enemmän kyse onnessani on aina ollut siitä, että nautin tosi pienistä asioista. Saan isot kiksit esimerkiksi siitä, kun ensimmäisest kevätkukat punkevat hangen alta esiin, ystävä laittaa kivan viestin, onnistun ottamaan hyvän valokuvan, pääsen avantoon ja saunaan ...

Tällä hetgellä nautin Sanojen väärin kirjoittamisesta kysymyksin joissa kekät ja kiraimet on kiroitettu Värin

Kaikesta mistä lapsellisetkin, mutta niihin on enemmän aikaa ja lapsi ei ole imenyt elämäniloa pois minusta.

En usko että voin auttaa. Jos sinulle lapset ja perhe-elämä on se unelma, tuskin sinua auttaa jos tarjoan tilalle niitä asioita, joista minä nautin, eli esim. hiljaisuus kotona, vapaat illat, jolloin voin lukea, käydä kävelyllä, elokuvissa tai vaikka kaljalla miten itse haluan.