Mauno soittelee hoitokodista Tellervolle: tule hakemaan minut kotiin :(

Et ole tainnut joutua vastaavan tilanteen kanssa tekemisiin. Valitettavan suuri osa laitoksissa olevista vanhuksista kaipaa kotiin. Valitettavasi kotona asuminen ei ole mahdollista enää siinä tilanteessa. Koivisto ei ole mielestäni pressaparka. Hänen asiansa on juurikin niin hyvin, kuin on mahdollista. Monella muulla asia ovat huonosti: Julkiseen hoitolaitokseen ei pääse ja yksityiseen ei ole varaa. He ovat oikeita parkoja.

Mun mielestä uutisessa oli että Mauno soittaa, että aikoo hakea Tellervon...

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä uutisessa oli että Mauno soittaa, että aikoo hakea Tellervon...

Ei ollut.

Toivon Maunolle ja Tellervolle rauhallisia eläkepäiviä.

Niinhän ne on moni mummeli ja pappa koko ajan kotiin lähtöä oottamassa. Jossain vaiheessa sekin sitten unohtuu.

Mun isän olis ainakin mahdollista asua kotona samalla hinnalla minkä hoivakotiin maksaa. Maunoa kohdellaan takuulla muuten paremmin tuolla, kuin rivikansalaista. Siis aina hyvin jne.

Maunolla on hyvin asiat kun omaisetkin viettävät tunteja päivittäin hänen kanssaan. Jotkut vanhukset ovat täysin unohdettuja. Tälle voi olla kyllä monia syitä. Itse en ole alkoholistivanhempieni kanssa tekemisissä juurikaan nyt ja tuskin myöhemminkään jos laitokseen joutuvat.

Pitikö tämäkin lehteen kertoa?

Dementia on surullinen asia. Käytännössä ihminen vajoaa niin kyvyttömälle tasolle että pitää valvoa kuin 2-vuotiasta karkailevaa lasta. Hoitajan työ on raskasta sekä siksi että kunto menee koko ajan huonommaksi, että siksi kun aikuisen ihmisen voimat pistää vatsaan ovat hankalat. Monet hoitajat joutuvat ottamaan vastaan lyöntejä ja potkuja ymmärtämättömältä vanhukselta. Levyjä laitetaan päälle kun nupeista kuuluu vetää vaikkei tiedä miksi. Ulos karataan autotielle, tai pakkaseen keskelle metsää. Hoitokoti on turvallinen ympäristö ja siksi hyvä myös presidentillemme.

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut joutua vastaavan tilanteen kanssa tekemisiin. Valitettavan suuri osa laitoksissa olevista vanhuksista kaipaa kotiin. Valitettavasi kotona asuminen ei ole mahdollista enää siinä tilanteessa. Koivisto ei ole mielestäni pressaparka. Hänen asiansa on juurikin niin hyvin, kuin on mahdollista. Monella muulla asia ovat huonosti: Julkiseen hoitolaitokseen ei pääse ja yksityiseen ei ole varaa. He ovat oikeita parkoja.

Dementoituneet vanhukset kaipaavat kotiin, vaikka olisivat omin käsin rakennetussa talossa, jossa ovat asuneet 70 vuotta. He kaipaavat puolisoaan ja voivat kysellä " missä se Tellervo on", vaikka Tellervo istuisi vieressä. Se vaan ei auta, kun se dementoituneen Tellervo on se, joka on jäänyt johonkin 1960-luvulle.

Väittävät, että hyvä koulutus ja sosiaalinen asema suojaavat dementoitumiselta. Ei nyt päde ainakaan Kekkosen ja Koiviston kohdalla.

Pitkä ikä ei aina ole mikään siunaus...

Vierailija kirjoitti:

Menis jo sinne helvettiin.

Mikäs sua vaivaa? Mauno on yksi Suomen hienoimmista ihmisistä.

Toivottavasti saa käydä viikoittain silti kotona "kylässä".

Näin se vain menee jos elää vanhaksi ja sairastuu muistisairauteen. Eivät nämä muista enää missä ovat, miten ovat hoivakotiin tulleet.  Usein on pahaa oloa siitä, että pitäisi päästä kotiin tai jonnekin sinne aikaisempaan elämään. Huvittaviakin tilanteita syntyy kun ihmiset kuvittelevat olevansa ravintolassa tai ruotsinlaivoilla. Palvelu on niin huonoa, että tähän paikkaan tytöt ei sitten enää tulla...

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne on moni mummeli ja pappa koko ajan kotiin lähtöä oottamassa. Jossain vaiheessa sekin sitten unohtuu.

Näinhän se on. Oma äitini kyllä tunnistaa minut, mutta ei välttämättä kuka olen... Harvase kerta pyytää viemään äitinsä luo. Sanon siihen vain, että ei nyt kun olen tullut käymään hänen luonaan. Mielestäni on julmaa sanoa jokainen kerta, että äitinsä on kuollut.

Tässä teille runo, joka liikuttaa ainakin minua joka kerta, kun luen sen. Älkää unohtako vanhuksianne:

"Kohtele minua hyvin, sitten kun en enää muista nimeäni.

Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.

Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,

sitten kun en enää ole tuottava yksilö,  kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.

Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi.

Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,

mutta siihen on vielä aikaa.

Antakaa minulle arvokas vanhuus."

Voi että.. Aina se vaan on yhtä surullista.

Meinaa sydän särkyä kun muistelee kuinka nuo omat vanhukset kaipasi kotiin ja toisiaan.

Tellervolla on oikeus nauttia omasta elämästään.

Maunon paikka on hoitokodissa sen takia, että hänestä huolehditaan siellä ja moni vanhuuden höperöhän sieltä kotiin mielii sen takia kun on tottunut kotioloihin eikä halua olla toisten armoilla, mutta parasta näin.

Yksi hienommista ihmisistä??

Kirjoittajan kannattaisi tutustua lähihistoriaan. 

Junttasi erittäin epäoikeudenmukaisen käytännön jossa pankki voitti käytännössä AINA velallisen käräjäoikeudessa. Velallinen tuomittiin "holtittomasta lainanotosta", mutta pankkeja ei koskaan holtittomasta lainanannosta. Vain kourallinen pankijohtajia joutui käräjille, yrittäjiä tuhansia ellei kymmeniätuhansia. 

Junaili markan devalvaation ja kas kummaa. Kaikki suomalaiset valtio-omisteiset suuryritykset olivat hämmentävästi osanneet junailla itselleen valuuttasuojauksen ja pk-yrittäjät ajettiin valuuttalainojen kanssa konkurssiin. 

Tämän jälkeen en ole voinut arvostaa erkki liikasta tai mauno koivistoa. Todella härskiä toimintaa jossa pelastettiin isot valtion yhtiöt ja uhrattiin pienyrittäjät. 

muistihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne on moni mummeli ja pappa koko ajan kotiin lähtöä oottamassa. Jossain vaiheessa sekin sitten unohtuu.

Näinhän se on. Oma äitini kyllä tunnistaa minut, mutta ei välttämättä kuka olen... Harvase kerta pyytää viemään äitinsä luo. Sanon siihen vain, että ei nyt kun olen tullut käymään hänen luonaan. Mielestäni on julmaa sanoa jokainen kerta, että äitinsä on kuollut.

Tässä teille runo, joka liikuttaa ainakin minua joka kerta, kun luen sen. Älkää unohtako vanhuksianne:

"Kohtele minua hyvin, sitten kun en enää muista nimeäni.

Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.

Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,

sitten kun en enää ole tuottava yksilö,  kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.

Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi.

Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,

mutta siihen on vielä aikaa.

Antakaa minulle arvokas vanhuus."

Meillä hoitokodissa on tuo runo seinällä, minua aina ärsyttää tuo ensimmäinen lause, en ole 15v aikana hoitajana kohdannut yhtään dementikkoa, joka ei omaa nimeään muistaisi, vaikka ei vuosiin olisi puhunut, nimeensä kyllä kaikkia ovat reagoineet, jos johonkin.

Muuten kyllä hyvä muistutus, lukea välillä.

Anna arvokas vanhuus, en ole kasvanut lapseksi jälleen, jossain ne elämän muistot on, älä lässyttä kuin koiralle.

Samanlaisia tapauksia on Suomessa kymmeniä tuhansia, jokainen meistä vanhenee. Lopettakaa näiden Koivistojen palvominen.

on hyvä että muistisairauksista keskustellaan. Ja Koivisto saa tässäkin liikettä keskusteluun, miksi pitäisi näytellä että kaikki on hyvin. Eipä tartte taas itsenäisyyspäivänä ihmetellä, että ei ne Koivistot tullut bileisiin.