mä olen ihan rikki esikoisen kanssa.

Meillä otetaan sekunttikello käteen ja otetaan aikaa kun poika juoksee ympäri taloa kun oikein menee yli.

Muuten poika tosin käyttäytyy kivasti ja on suht rauhallinen, mutta kun isä tulee töistä kotiin, niin alkaa aivan järjetön hakkaaminen, potkiminen ja huutaminen. Olen aivan yhtä pulassa kuin sinä. Toivottavasti joku osaa antaa vinkkejä...



Kamalinta on siis se, ettei poika suostu nykyisin leikkimään hetkeäkään yksin, vaikka on tehnyt sitä kyllä aikaisemmin, vaan vaatii juuri minua jatkuvasti leikkimään kanssaan. Muuten on aivan kamala.

Monesti ollaan tuttujen kanssa todettu se paljon pahemmaksi kun 3v uhma (noin keskimäärin siis) .

Joidenkin lapset tulee sellaisiksi näsäviisaiksi. Sanot mitä vaan niin toinen osaa kyllä vääntää tai tulkita sen haluamakseen. Toisista tulee todella herkkiä ja itkuisia, suorastaan dramaattisia ja toiset saavat käsittämättömiä raivareita.

Keskustele lapsesi kanssa miltä hänestä nämä ' kohtaukset' tuntuu. Voit yllätyä, ettei hän itsekään ymmärrä niitä.

Ei muuta kun pitkää pinnaa, tietyt selkeät säännöt (ei satuteta, ei rikota) ja lohdutusta lapselle:)

Yksi erittäin ärsyttävä piirre on kun yritän rauhallisesti kieltää ja selittää miksi näin ei saa tehdä ja mitä siitä voi sattua. niin poika alkaa lässyttämäään taksisin ja hokee: " nännän-nää.. mut jos sitten... ja jos ja jos..."



Ei ole mitään verrattuna aiempaan uhmakauteen. Tämäve voimat täysin. välillä sitä pitää jo miettiä kehtaako sitä mennä edes julkisille paikolle´jos uhma iskee just silloin päälle.



AP

Eli kerta viikkoon teette jotaki mist molemmat pidatte, esim meette uimaan kahdestaan tms. Han saa kahdenkeskista huomiota jota tuntuis kovasti kaipaavan ja sulleki tulee pienemmista lapsista hengahdystauko.

Uhmaa sääntöjä eikä tottele mitään. Kotiintuloaikojen kanssa todellisia ongelmia. Poika on nyt kesäaikaan lähtenyt ulos joka aamu klo 9 aikaan, kun kaveri hakee. Lounasaikaan poikaa ei meinaa saada millään kotiin syömään. Ruoka-ajat poika tietää ja tietää, että kotona pitää silloin olla. Soitetaan perään ja poika vain lyö puhelimen korvaan. Sitten kun poika myöhässä kotiin tulee niin alkaa hirveä karjuminen ja tavaroiden paiskominen. Kiroilee aivan älyttömästi ja tekee pahaa 4-vuotiaalle veljelle :( POika on nyt kesän aikana ollut useita päiviä kotiarestissa ja pleikkarikin on ollut ylähyllyllä. Välillä on ihan voimaton olo.



Kaikkein kamalinta on tuo pikkuveljeen käsiksi käyminen. Tällä viikolla viimeksi repi ison tukun hiuksia pikkuveljen päästä ja puri, vaikka toinen ei tehnyt mitään pahaa. Tuo 6-vuotias vain joka päivä kitisee, että se ja se asia ärsyttää ja pikkuvelikin ärsyttää vain pelkällä olemassaololla. Poika lähtee nyt syksyllä kouluun. Toivottavasti alkaa käytös parantua.

Eli jokaisesta kerrasta sama rangaistus. Joko arestipenkkiä, omaan huoneeseen tai muuta vastaavaa.



MUTTA älä ikinä opeta " väkivalloin" lastasi olemaan lyömättä. (Onneksi itsekin olet huomannut, että tukasta vetäminen on väärin, oli se sitten vähän tai paljon vetäisty) Voi vain kukin itse miettiä, että mitä lapsi miettii kun satuttaa häntä ja samalla kieltää satuttamasta muita.



Kyllä ne käskyt menee perille jossain vaiheessa, jos olet systemaattinen. Ennemmin tai myöhemmin...

meillä on aika hyväksi koettu keino tuo, tiukasti kädestä kiinni ja saatetaan poika rauhoittumaaan omaan huoneeseen, kun tilanne menee ohi niin jutellaaan ja halataan.



ja meillä tosiaan on vielä tosi tärkeä tuon arjen rytmi, onneksi eskari siis alkaa pian ja pääsemme omaan rytmiin mikä toivottavasti helpottaa sitten elämää.



ap