KIINTYMYSSUHDETEORIA: Oletko kiintynyt turvallisesti

Tämä avasi silmäni näkemään, millainen mieheni on pohjimmiltaan. Kuten tekstin mukaan suurin osa suomalaisista miehistä, mieheni on välttelevä. Itse olen turvallinen ja tästähän tietysti seuraa ikuinen hellyyden- ja rakkaudenkaipuu minun puoleltani.



Ilmeisesti mieheni ei koskaan kykene tyydyttämään tarpeitani... Surullista.

Mies ehkä vähän enemmän turvallisen kuin minä.

Mies hellii ja rakastaa minua, mä en vaan pysty samaan vaan pakenen. Sama on toistunut kautta aikojen ystävyys- ja seurustelusuhteessa. Alkuun on kivaa ja olen ihana ja empaattinen, sit kun välit tiivistyy ja pitäisi uskoutua toiselle, alan vältellä. En vaan pysty läheisyyteen enkä kestä kuulla toisen murheita. Kaiken pitäisi olla aina hyvin. Minulla on hyvä suoritusitsetunto ja luotan omiin kykyihini sataprosenttisesti. Muuten en itseä arvostakaan enkä usko että olen kiintymyksen ja välittämisen arvoinen. Mieheni on ensimmäinen, jonka olen päästänyt melko lähelle. Aiemmat kumppanit olen hyljännyt varhaisessa vaiheessa koska olen ollut varma että he hylkäävät pian minut. Enkä ole kestänyt torjunnan pelkoa.



Lapseni läheisyyskin ahdistaa välistä ja tarvin paljon omaa aikaa. En ole saanut lapsena paljon syliä enkä kehuja ja rakkautta, ainoastaan suorituksista on kehuttu. Mies on tasapainoinen, vahva ja luotettava. Mä olen ylikiltti ja pelkään torjutuksi tulemista, jos ilmaisen tarpeitani ja negatiivisia tunteita. Siksi välttelen ihmisten seuraa, koska en jaksa olla aina niin mukavana ja muunlaisena en uskalla näyttäytyä, koska eihän kukaan minua muuten rakasta.

välimaastossa. Mieheni selkeästi turvallisesti kiinnittynyt. Tyttäremme vaikuttaa myös turvallisesti kiinnittyneeltä, mutta pojassamme selvästi noita välttelevän piirteitä (ei esim. kestä omia epäonnistumisia ollenkaan jne.).

Voikohan sitä oppia vähemmän vältteleväksi?

Vanhampani eivät edes häissäni osanneet halata minua kun taas puolianoppi ja appiukko oli koko ajan kaulassa.



Olemme viileissä mutta asiallisissa väleissä, lämpöä meillä ei lapset kotona saaneet. Vaan pelkoa.

Mottoni on: asiat järjestyvät aina parhain päin!

siellä turvallisen ja välttelevän välimaastossa taidan olla :)