Lue keskustelun säännöt.
Onkohan lapsellani asperger piirteitä, ongelmia isoissa ryhmissä, yhden kaverin kanssa menee ok, ikää 9v
19.03.2017 |
Olen vuosikaudet miettinyt, onko lapsella aspergertaipumusta. Jos leikkii yhden kaverin kanssa, on ok, osaa joustaa, ei tule riitoja. Sitten jos on isommassa porukassa JOKA KERTA tulee jokin ongelma, jonka on itse aiheuttanut. Harvemmin on isoissa porukoissa, mutta silliin kun on. Ei ole päällimmäisenä puhumassa ja juttelemassa, mutta on iloinen ja empatiaa löytyy. Silti AINA tapahtuu jotain, että joku sanoo tai tekee jotain, mikä saa lapsen hermostumaan ja sitten tekee jotain hölmöä. Sitten asioita selvitellään muiden vanhempien ja lasten kanssa. Tilanteet on aina lähtöisin jostain, mitä joku toinen on tehnyt tai sanonut, eikä lapseni kestä sitä, ei anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vasn aina reagoi.
Ongelmat alkoi, kun aloitti koulun ja alkoi liikkua ilman valvontaa kaveteiden kanssa.
Olen joskus pitänyt taukoa, etten ole päästänyt lasta puoleen vuoteen ilman valvontaa kaveteiden kanssa, en edes pihalle. Sitten kun taas päästin, taas tuli kotiin jonkun konfliktin tapahduttua.
Nykyisin häntä ei edes haeta ulos, kukaan ei käy ovella. Joskus sattumalta menee leikkimään jonkun kanssa.
Olen vuosikaudet jankuttanut ja opettanut, miten muiden kanssa ollaan. Olen selittänyt tuhansia kertoja, että ei saa hermostua kavereille. Mitään tuloksia ei ole näkynyt.
Olen ihan loppu tämän asian kanssa. Säälittää ja raivostuttaa ja itkettää nytkin.
Ja ihan jatkuvasti saa kuulla huonoa palautetta ja valitusta lapsesta muilta vanhemmilta. Usein tuntuu, että muut vanhemmat eivät näe, mistä tilanteet ovat kehittyneet, kun heudän lapsensa ovat tahallaan alkaneet ärsyttää lastani, kun tietävät tämän hermostuvan helposti.
Nyt toistaiseksi en päästä lasta kavereuden kanssa ulos. Koulussa toetenkin pakko nähdä muita lapsia, mutta muuten ei. En vaan jaksa sitä asioiden selvittelyä, kuka teki mitä ja kuka sanoi siihen niin ja sitten se vastasi niin ja sitten se tönäisi ja se toinen tönäisi takaisin, jne...
Onko muilla tällaista, etenkin aspergereilla?
Muilla elämänalueilla, oppimisessa jne. lapsella ei mitään ongelmia, vain omanikäisten muiden lasten kanssa.
Kommentit (5)
Tiedän tämän tyyliset lapset ja olen myös seurannut sitä, että miten muu ryhmä tekee siinä. Eli hän hakee huomiota ja pelleilee, laulaa ehkä tuhmaa laulunpätkää. Toiset eivät ota täysin mukaan porukkaan ja joku alkaa soittaa suutaan. Sitten kyseinen sälli hermostuu ja käy käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin lapsi toimii, kuten 2. kirjoitti. Hakee huomioa ja ystäviä pelleilyllä. Muut eivät ota tosissaan. Tästäkin olen puhunut, että pitää lopettaa tuollainen. Tuhansia keskusteluja. Ilmeisesti pahimman pelleilyn on lopettanut. Muut yrittää yllyttää pelleilemään, viimeksi kuulemma yritti yllyttää juomaan likaista vettä ojasta, lapsi kertoi. Ei ollut juonut ja ei ollut huomaavinaan asiaa, joten oli tilanne mennyt sillä kertaa ohi.
On ollut koulussa pyynnöstäni kuraatorin arvioinnissa useamnan käynnin ajan. Ei kuulemma mitään vikaa, normaali lapsi, joka vielä harjoittelee yhdessäoloa muiden kanssa ja ymmärtää että hölmöily ei tuo kavereita.
Nyt, vaikka olisi kunnolla, ilmeisesti muut lapset pitävät hölmönä ja yllyttävät ja kiusaavat, vaikka lapsi ei ole vuoteen tehnyt enää niitä hölmöilyjä.
Ap
Itse muistan olleeni 9-vuotiaana aika pellemäinen, kiroilin ja yritin olla hauska, siitä alkoi kiusaamista ja nimittelyä, eikä musta taidettu pitää muutenkaan.
Olin muutenkin vähän poikamainen tytöksi, johtuen siitä että olin enemmän veljien kanssa kotona ja kilpailtiin siitä kuka oli hauskin, mutta kerhoissa tämä ei toiminut. Ja kyllä pojatkin aika kypsiä mun touhuun olivat, vaikka luulin että edes he ymmärtäisivät.
En heti tajunnut että käyttäydyin huonosti. Vasta parin vuoden päästä ymmärsin, että mun on lopetettava, jotta en olisi muiden mielestä kamala.
Nykyäänkin saatan yrittää olla hauska, mutta vain tilanteen mukaan.
Tästä on nyt kymmenen vuotta, sain diagnoosin vuosi sitten. Olin vetäytyvä ja hiljainen, joten ajateltiin että ehkä voisi olla se. Mua tosiaan alkoi hävettää kaikki pelleilyni, ja aloin olemaan täysin päinvastainen kuin 9-vuotiaana. Nyt uskallan uudelleen olla oma itseni, koulussa ja kotona. Unohtamatta huomioida muut ympärillä.
Eli itselläni se vaikutti sekä positiivisesti että negatiivisesti, että joku mainitsi mulle että en ole hirveän asiallinen, mutta toisaalta teki mulle vähän huonon itsetunnon. Elämä kuitenkin opetti mulle ihmisten tavat ja uskon, että tulen vielä kehittymään, ja paremmin hyväksymään sen mitä olen.
En tiedä vastasinko kysymykseen, mutta aspergereita on miljoona sorttia, olen tavannut monia, ja vaihtelee tosi paljon se mitä tulee vastaan.Mutta voi olla hyvä keskustella jonkun kanssa koululla jotta saisit joltain vahvistuksen siihen, mikä askarruttaa :)
Oletko kysynyt koulupsykologilta tai kuraattorilta neuvoa? Entä opettajalta, että miten menee niiden muiden kanssa? Ehkä lapsi ei vain osaa toimia ryhmässä, ehkä hän voi saada siihen jotain apua ja tukea. Sinuna lähtisin kysymään koulupsykologilta tms. apua, sillä lapsesi saattaa muuten jäädä aivan yksin.