Pelkäätkö olla lastesi kanssa vesien lähellä?

Saishan sitä sit pelätä monia muitakin asioita, hyvänen aika.

Aika vauhko toisaalta oon viime aikojen juttujen jälkeen, mut silti pitää meidän jatkaa elämää. En pysty ajattelee mitä kaikkea joku toinen on joutunu kestää, mitä ois menettää lapsi, en varmaan ikinä selviäis. Mut ei kai sitä vois ku yrittää jaksaa jotenki?

kun muistaa vahata.

vilkkaan 3-vuotiaan kanssa aivan joen rannassa? Siinä siis se syvä alkaa heti eikä mitään aitoja? Mökillä kyllä ollaan rannalla, jossa hitaasti loiveneva ranta ja itse vahdin haukkana vieressä. Mutta mua on tosiaan alkanut pelottamaan nuo hukkumistapaukset ja syvän veden lähellä oleminen. En uskaltanut lähteä koskenylitysreissullekaan kesällä, koska sinne ei päässyt rattailla :( Meidän tuo lapsi on siis todella äkkinäinen käänteissään ja näen jo sieluni mustin silmin, kuinka menee kokeilemaan seisomista veden vieressä ja tipahtaa sinne eikä osaa yhtään vielä uida :(

itselläni on 2 ja 4v vilkkaat lapset. Olen ollut päivystyksessä töissä ja kurjaa on joutua elvyttämään hukkunutta, hupusta kuristunutta tai muutamaa muuta erilailla vammautunutta lasta. Itselle em. tapaukset ovat jättäneet aikamoiset traumat omien lasten vahtimisen suhteen.

Alkukesästä olin meidän 2 veen kanssa uimarannalla. Alku meni hyvin, mutta sitten tuli isompia lapsia jotka juoksivat uimaan. 2 vee juoksi perässä, kaatui ja hörppäsi vettä :(



Appivanhempien mökki on veden äärellä, mökistä noin 20 metriä rantaan. Oltiin siellä 4 h tänä kesänä, ja enempää en suostu olemaan. Appivanhemmat ei yhtään auttaneet kun 2 vee koko ajan olisi juossut laiturille ja rannalle. Oli aika raskas 4 tuntinen kun mieskin oli kalastamassa ja yksin raskausmahani kanssa sain juosta perässä koko ajan ja kantaa raivoavaa ja kirkuvaa lasta kun en veteen päästänyt.

En pelkää, mutta olen älyttömän tarkka! En päästä kumpaakaan hetkeksikään silmistäni ja vahdin kuin haukka. Kaikki käy niin äkkiä ja lapsi painuu veden alle ja sitten on todella vaikea löytää enää ja peli on melko varmasti menetetty. Olen hyvä uimari, mutta se ei auta tuossa tilanteessa. Lapset ovat erittäin vilkkaita. Toinen on vuoden ja toinen kaksi ja puoli.

Koko ikäni mökkeillyt saaressa - aina on lapsia vahdittu ja tullaan jatkossakin vahtimaan.



Uimaan on opetettu/opittu 3-vuotiaana, mutta se ei tietenkään poista valvomisen tärkeyttä. On kuitenkin tärkeää, että vesi elementtinä on pienestä asti tuttu eikä pelottava.



Jos ihan suoraan sanon, niin onnettomuusriski on kyllä suurempi niillä, jotka ylisuojelevat lapsiaan; vesi on sellaisille lapsille usein kielletty=kiehtova ja koska se on vieras, paniikki syntyy herkästi.



Kun lapsia vahtii huolella, ei veden äärellä tosiaankaan ole mitään syytä pelätä.

pitäisi pelätä monia muitakin asioita - vielä enemmän.



Pelkäättekö myös liikennettä? Ajatteko autolla/pyörällä, käytättekö bussia?



Jos vähänkään ymmärtää todennäköisyyslaskentaa, tajuaa, että hukkumisen riski kuitenkin on todella pieni moneen muuhun asiaan verrattuna.



Ja kuten joku totesi, on paljon parempi totuttaa ja opettaa lapset olemaan veden äärellä kuin pelätä ja vältellä sitä. Siitä ne ongelmat tulevat - ja monet aikuishukkumiset johtuvat myös siitä, että veden kanssa ei olla sinut.



Opettakaa lapset käyttäytymään turvallisesti veden äärellä: pelastusliivit, venekäyttäytyminen, missä saa uida jne jne. Se on heille elinikäinen henkivakuutus!

Itsekin olen kasvanut järven rannalla, enkä osaa pitää vettä pelottavana. Tietenkin vahdin lapsia kun vesien lähellä ollaan, enkä nyt välttämättä millekään jyrkälle rantatörmälle lapsia edes veisi, kyllähän vahinkoja voi sattua. Mutta noin yleensä kyllä nautitaan veden läheisyydestä.

kahvittelisi. Sama on satama-altaan luona.

Mökkiranta tai uimaranta, joka syvenee vähitellen on eri asia.

Seillä vahdin haukkana, mutta en pelkää kko ajan.

Lapsemme laittavat aina pelastusliivit rantaan mennessään. Tämä on meillä sääntö, josta ei ole poikkeusta!

Eilen 5-vuotias poikani onki laiturin nokassa, itse olin noin 10 metrin päässä mökkimme terasilla, kun poika oli mennyt liian reunalle ja tipahti veteen. Poika ei osaa uida. Näin tilanteen ja juoksin paikalle - onneksi pojalla oli liivit, koska jos lapsi olisi mennyt veden alle ja paniikissa vetänyt keuhkot täyteen vettä seuraukset voisivat olla kamalat - nyt säästyttiin vaan ongen menetyksellä!

Lapset ovat myös tolkuttomia sukeltajia. Viettävät enemmän aikaa pinnan alla kuin päällä ja minä lasken paniikissa sekuntteja. Muutaman kerran olen kiskonut hämmästyneen lapsen pinnalle.



Toisaalta kyllä pidän itseäni vähän ylivarovaisena ja annakin mielummin mieheni telmiä lasten kanssa uimarannalla. Ei vettä tarvitse hysteerisesti pelätäkään.



Pelkään toisaalta myös liikenteessä kolaria.

koska vaikka vahdin kuinka lasta, niin se häviää salamannopeasti. ei sellaiset ymmärrä, joilla ei ole vilkasta ja nopeasti juoksevaa lasta. vilkas lapsi on yleensä varomaton ja erittäin kokeilunhaluinen.

meillä 2 lasta ja esikoinen on aivan erillainen.

Ei toki tarvitse pelätä, sillä ei lapsi huku sillä hetkellä kun veteen putoaa, mutta aikuisen täytyy olla lähellä valmiudessa joka hetki. Jossain on sanottu, että niin monta vuotta kuin on niin niin monen metrin päässä tulee aikuisen olla lapsesta.



Itselläni 3-vuotias osaa uida, mutta en hetkeksikään irrottaisi hänestä katsettani rannalla. Toisaalta kun sen iskostaa mieleen niin voihan sitä hyvin nautiskella kahvikupposen. Kunhan ei silmiään irroita vilkkaasta lapsesta.

Olen itse viettänyt kesät merellä, enkä koskaan pelännyt vettä. Mutta uimataidottomien pikkulasten kanssa lapsen putoaminen veteen on ehdoton ykkönen kaikista peloista.



Kyllä me silti käydään rannalla ja lähdetään veneilemäänkin aina kun tilaisuus koittaa, mutta lapsia vahditaan todella hyvin ja pelastusliivejä käytetään.

joissa ei voi suoraan upota rannassa. Mutta kosket, joenrannat (joissa heti syvää), sillat, joissa vain matala kaide, saavat kyllä pelkäämään taaperon puolesta, joka juoksee joka paikkaan :/ Esikoinen ei ollut näin vauhdikas, joten tämän kuopuksen kanssa saa olla tosi tarkkana. Ei siis tulisi mieleenkään mennä kahvittelemaan joenrantaan, jossa jyrkkä pudotus suoraan syvään veteen, hui!