Joogamammoja paikalla?
Olen käynyt jonkun aikaa joogassa pari kertaa viikossa ja diggaan siitä. Joskus, etenkin sellaisten tuntien jälkeen joissa ollaan pitkään staattisissa voimakkaasti venyttävistä asennoissa, tulen kuitenkin illalla tavattoman surulliseksi vaikka heti tunnin jälkeen olo on hyvä ja energinen. Liikun paljon ja monipuolisesti mutta muiden treenien jälkeen samaa ei tapahdu.
Onko kellään selitystä sille että mistä tässä voisi olla kysymys?
Kommentit (20)
En kyllä ole huomannut vastaavaa. Ehkä olen alkeellisemmalla tasolla? :D
Jooga avaa ja purkaa tunnelukkoja, tiedostamattomia pelkoja ja suruja ja nostaa pintaan syvälle piilotettuja tunteita. Mitä pidemmälle joogassa etenee, sitä henkisemmäksi se käy. Kaikki eivät tätä halua, ja se on ihan ok - joogaa voi harrastaa vain kuntoilumuotona.
Itse olen vuosia harrastanut kundaliinijoogaa, ja saanut purettua rakkaudettoman ja väkivaltaisen lapsuuteni traumaa enemmän ja paremmin kuin missään terapiassa. Välillä itkettää, välillä naurattaa, mutta matka sisälle omaan itseensä on hieno löytöretki jossa oppii jatkuvasti uutta.
Kehitys joogassa ei ole aina tasaista, eli joskjs otetaan askel eteen, joskus taakse, mutta yhtäkaikki oppimista tapahtuu koko ajan.
Joogan asanat eivät venytä vain lihaksia, vaan hierovat sisäelimiä, lymfakiertoa, tevistavat hormonitoimintaa ja purkavat kehon tunnemuistia (eli traumoja ja suruja joita ihminen kehossaan kantaa).
Ap, ole tyytyväinen siis tilanteeseesi, se on merkki siitä että jooga 'toimii' kohdallasi.
Vierailija kirjoitti:
Jooga avaa ja purkaa tunnelukkoja, tiedostamattomia pelkoja ja suruja ja nostaa pintaan syvälle piilotettuja tunteita. Mitä pidemmälle joogassa etenee, sitä henkisemmäksi se käy. Kaikki eivät tätä halua, ja se on ihan ok - joogaa voi harrastaa vain kuntoilumuotona.
Itse olen vuosia harrastanut kundaliinijoogaa, ja saanut purettua rakkaudettoman ja väkivaltaisen lapsuuteni traumaa enemmän ja paremmin kuin missään terapiassa. Välillä itkettää, välillä naurattaa, mutta matka sisälle omaan itseensä on hieno löytöretki jossa oppii jatkuvasti uutta.
Kehitys joogassa ei ole aina tasaista, eli joskjs otetaan askel eteen, joskus taakse, mutta yhtäkaikki oppimista tapahtuu koko ajan.
Joogan asanat eivät venytä vain lihaksia, vaan hierovat sisäelimiä, lymfakiertoa, tevistavat hormonitoimintaa ja purkavat kehon tunnemuistia (eli traumoja ja suruja joita ihminen kehossaan kantaa).
Ap, ole tyytyväinen siis tilanteeseesi, se on merkki siitä että jooga 'toimii' kohdallasi.
Ei kai se omasta haluamisesta ole kiinni, kuinka jooga vaikuttaa, vai onko. Itse olen sitä mieltä, että kyse on tehtyjen harjoitteiden laadusta, millä tavoin vaikuttaa.
ohis
Mä joogaan vain kotona. En varmaan tee liikkeitä oikein, kun ei mitään tuollaista ole ollut havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga avaa ja purkaa tunnelukkoja, tiedostamattomia pelkoja ja suruja ja nostaa pintaan syvälle piilotettuja tunteita. Mitä pidemmälle joogassa etenee, sitä henkisemmäksi se käy. Kaikki eivät tätä halua, ja se on ihan ok - joogaa voi harrastaa vain kuntoilumuotona.
Itse olen vuosia harrastanut kundaliinijoogaa, ja saanut purettua rakkaudettoman ja väkivaltaisen lapsuuteni traumaa enemmän ja paremmin kuin missään terapiassa. Välillä itkettää, välillä naurattaa, mutta matka sisälle omaan itseensä on hieno löytöretki jossa oppii jatkuvasti uutta.
Kehitys joogassa ei ole aina tasaista, eli joskjs otetaan askel eteen, joskus taakse, mutta yhtäkaikki oppimista tapahtuu koko ajan.
Joogan asanat eivät venytä vain lihaksia, vaan hierovat sisäelimiä, lymfakiertoa, tevistavat hormonitoimintaa ja purkavat kehon tunnemuistia (eli traumoja ja suruja joita ihminen kehossaan kantaa).
Ap, ole tyytyväinen siis tilanteeseesi, se on merkki siitä että jooga 'toimii' kohdallasi.Ei kai se omasta haluamisesta ole kiinni, kuinka jooga vaikuttaa, vai onko. Itse olen sitä mieltä, että kyse on tehtyjen harjoitteiden laadusta, millä tavoin vaikuttaa.
ohis
En ole tuo kenen viestiä kommentoit mutta vastaan omasta puolestani, että onhan se sikäli omasta halusta kiinni, että miten ja millaisia harjoitteita haluaa tehdä. Minä olen harrastanut joogaa jo vuosia, mutta edelleenkin pidän sitä lähinnä fyysisenä juttuna, en niinkään minään meditaatiomuotona. Toki vaikutukset on myös psyykkisiä, mutta päätavoite on kuitenkin aina kehon tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooga avaa ja purkaa tunnelukkoja, tiedostamattomia pelkoja ja suruja ja nostaa pintaan syvälle piilotettuja tunteita. Mitä pidemmälle joogassa etenee, sitä henkisemmäksi se käy. Kaikki eivät tätä halua, ja se on ihan ok - joogaa voi harrastaa vain kuntoilumuotona.
Itse olen vuosia harrastanut kundaliinijoogaa, ja saanut purettua rakkaudettoman ja väkivaltaisen lapsuuteni traumaa enemmän ja paremmin kuin missään terapiassa. Välillä itkettää, välillä naurattaa, mutta matka sisälle omaan itseensä on hieno löytöretki jossa oppii jatkuvasti uutta.
Kehitys joogassa ei ole aina tasaista, eli joskjs otetaan askel eteen, joskus taakse, mutta yhtäkaikki oppimista tapahtuu koko ajan.
Joogan asanat eivät venytä vain lihaksia, vaan hierovat sisäelimiä, lymfakiertoa, tevistavat hormonitoimintaa ja purkavat kehon tunnemuistia (eli traumoja ja suruja joita ihminen kehossaan kantaa).
Ap, ole tyytyväinen siis tilanteeseesi, se on merkki siitä että jooga 'toimii' kohdallasi.Ei kai se omasta haluamisesta ole kiinni, kuinka jooga vaikuttaa, vai onko. Itse olen sitä mieltä, että kyse on tehtyjen harjoitteiden laadusta, millä tavoin vaikuttaa.
ohis
En ole tuo kenen viestiä kommentoit mutta vastaan omasta puolestani, että onhan se sikäli omasta halusta kiinni, että miten ja millaisia harjoitteita haluaa tehdä. Minä olen harrastanut joogaa jo vuosia, mutta edelleenkin pidän sitä lähinnä fyysisenä juttuna, en niinkään minään meditaatiomuotona. Toki vaikutukset on myös psyykkisiä, mutta päätavoite on kuitenkin aina kehon tasapainossa.
Joo, tuota tarkoitinkin, että vaikutukset riippuvat harjoitteista eikä psyykkisiä vaikutuksia voi omalla tahdolla estää, ainakaan täysin.
Harjoituksen voi valita oman halun mukaan, vaikutuksia ei. Sen halusin kommentoida tuohon lainausketjun ensimmäiseen viestiin tarkennuksena.
Vierailija kirjoitti:
Mä joogaan vain kotona. En varmaan tee liikkeitä oikein, kun ei mitään tuollaista ole ollut havaittavissa.
Vaikutukset ovat yksilöllisiä, vaikka tekisi oikein. Toki eri tekniikat stimuloivat hiukan eri tavalla tai ainakin eri painotuksin.
Harjoittelen astangaa ja yiniä säännöllisesti. Joskus kun joku asana tuntuu vaikealta tai etenkin yinissä joku erittäin jäykkä kohta saa venytystä, herää voimakkaita tunteita ja joskus jopa kyyneleet tulee silmiin vaikkei kyse ole kivusta. Harjoituksen jälkeen on kuitenkin aina hyvä olo. Ystävä itki kerran joogatunnilla kun omat vaikeat kokemukset nousi jostain mieleen.
Kiitos vastaajille. Googletin aihetta ja tämä ei tunnu olevan erityisen harvinaista. En ole kyllä nähnyt kenenkään itkevän joogatunneilla, tai raivostuvan, mutta ilmeisesti kaikenlaista tapahtuu kun erilaiset fyysiset ja psyykkiset jumit alkavat aueta.
En ole erityisen kokenut joogaaja ja liikkuvuudessani ja notkeudessani on paljon petraamista mutta erilaisilla palikoilla ja sen sellaisilla saan perustason asanat suhteellisen hyviksi. Ehkä tämä sitten on merkki siitä että homma toimii enemmänkin kuin fyysisellä tasolla. Katsotaan mihin tämä johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelen astangaa ja yiniä säännöllisesti. Joskus kun joku asana tuntuu vaikealta tai etenkin yinissä joku erittäin jäykkä kohta saa venytystä, herää voimakkaita tunteita ja joskus jopa kyyneleet tulee silmiin vaikkei kyse ole kivusta. Harjoituksen jälkeen on kuitenkin aina hyvä olo. Ystävä itki kerran joogatunnilla kun omat vaikeat kokemukset nousi jostain mieleen.
Tällä tunnilla oltiin paljon pigeon posessa (sorry, opettaja ei ole suomenkielinen) joka on allekirjoittaneelle erityisen vaikea. Mutta kun sain itseni siihen erilaisten palikoiden avulla niin että lantio oli suht oikein ja polvet eivät kirkuneet tuskasta niin tuntui kuin olisin voinut jäädä siihen loppuelämäkseni.
En ole mikään suuri asiantuntija, ihan vain muutaman vuoden joogannut. Mutta olen aina ajatellut, että asanaharjoituksen tarkoituksena on nimenomaan pitää mieli tyhjänä ja nykyhetkessä, ja juuri tähän perustuu joogan rauhoittava vaikutus. Kun oppii kontrolloimaan mieltään, niin toki se sitten heijastuu muillakin elämänalueilla, ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat pitää vain ottaa sellaisenaan. Mutta asanaharjoitus ei ole mikään terapiaistunto mun nähdäkseni.
Okei, voihan joku tunne tulla mieleen, mutta se otetaan vain vastaan, tyhjennetään lempeästi mieli ja mennä posotetaan eteenpäin. Eli periaatteessa ihan päinvastaista toimintaa verrattuna länsimaiseen terapiakäsitykseen kuuluvalle "asioiden käsittelylle".
Tämä nyt menee vähän aiheen sivusta, mutta tuli mieleeni tuosta pigeon posen vaikeudesta, että itselleni yksi vaikea asento on alaspäin katsova koira. Ja jokaisella tunnilla opettaja sanoo että ollaan asennossa oikein pitkään ja se on välirentoutus, mutta minulle siinä ei ole mitään rentoa. Yläkroppaa en saa rennoksi mitenkään siinä, ja pohkeet on niin tiukat että jos jalkapohjat on lattiassa niin tuntuu vain kipua. Joten kun muut hengittelee siinä rauhallisesti, niin minä yritän vain etsiä sopivaa asentoa ja odotan että milloin siirrytään eteenpäin. Jos paikalla on joku joogaguru niin saa antaa vinkkejä että mitä teen mahdollisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt menee vähän aiheen sivusta, mutta tuli mieleeni tuosta pigeon posen vaikeudesta, että itselleni yksi vaikea asento on alaspäin katsova koira. Ja jokaisella tunnilla opettaja sanoo että ollaan asennossa oikein pitkään ja se on välirentoutus, mutta minulle siinä ei ole mitään rentoa. Yläkroppaa en saa rennoksi mitenkään siinä, ja pohkeet on niin tiukat että jos jalkapohjat on lattiassa niin tuntuu vain kipua. Joten kun muut hengittelee siinä rauhallisesti, niin minä yritän vain etsiä sopivaa asentoa ja odotan että milloin siirrytään eteenpäin. Jos paikalla on joku joogaguru niin saa antaa vinkkejä että mitä teen mahdollisesti väärin.
En ole edelleenkään guru, mutta alaspäin katsova koira on oikeasti hankala, varsinkin jos on takareisissä jäykkyyttä. Kantapäiden ei tarvitse olla kiinni lattiassa, päinvastoin se ainakin itselläni johtaa polvien ylisuoristukseen ja jalkojen jäkitykseen. Parempi nostaa reilusti kantapäitä ja keskittyä mukavaan, jäntevään, tasapainoiseen selkään ja pyllyyn. T. 12.
Mä venytän kullia joogamaisesti, tuntuu hyvältä, ei sureta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt menee vähän aiheen sivusta, mutta tuli mieleeni tuosta pigeon posen vaikeudesta, että itselleni yksi vaikea asento on alaspäin katsova koira. Ja jokaisella tunnilla opettaja sanoo että ollaan asennossa oikein pitkään ja se on välirentoutus, mutta minulle siinä ei ole mitään rentoa. Yläkroppaa en saa rennoksi mitenkään siinä, ja pohkeet on niin tiukat että jos jalkapohjat on lattiassa niin tuntuu vain kipua. Joten kun muut hengittelee siinä rauhallisesti, niin minä yritän vain etsiä sopivaa asentoa ja odotan että milloin siirrytään eteenpäin. Jos paikalla on joku joogaguru niin saa antaa vinkkejä että mitä teen mahdollisesti väärin.
En ole edelleenkään guru, mutta alaspäin katsova koira on oikeasti hankala, varsinkin jos on takareisissä jäykkyyttä. Kantapäiden ei tarvitse olla kiinni lattiassa, päinvastoin se ainakin itselläni johtaa polvien ylisuoristukseen ja jalkojen jäkitykseen. Parempi nostaa reilusti kantapäitä ja keskittyä mukavaan, jäntevään, tasapainoiseen selkään ja pyllyyn. T. 12.
Kiitos, tämän takia kysyinkin täällä, kun opettajan mielestä tärkeintä on se että kantapäät on lattiassa, ja asentoa pitäisi muuten sitten muuttaa jotenkin kunhan vain saa kantapäät alas, joten olen ajatellut että minulla on jotenkin omituinen vartalo kun en siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt menee vähän aiheen sivusta, mutta tuli mieleeni tuosta pigeon posen vaikeudesta, että itselleni yksi vaikea asento on alaspäin katsova koira. Ja jokaisella tunnilla opettaja sanoo että ollaan asennossa oikein pitkään ja se on välirentoutus, mutta minulle siinä ei ole mitään rentoa. Yläkroppaa en saa rennoksi mitenkään siinä, ja pohkeet on niin tiukat että jos jalkapohjat on lattiassa niin tuntuu vain kipua. Joten kun muut hengittelee siinä rauhallisesti, niin minä yritän vain etsiä sopivaa asentoa ja odotan että milloin siirrytään eteenpäin. Jos paikalla on joku joogaguru niin saa antaa vinkkejä että mitä teen mahdollisesti väärin.
En ole edelleenkään guru, mutta alaspäin katsova koira on oikeasti hankala, varsinkin jos on takareisissä jäykkyyttä. Kantapäiden ei tarvitse olla kiinni lattiassa, päinvastoin se ainakin itselläni johtaa polvien ylisuoristukseen ja jalkojen jäkitykseen. Parempi nostaa reilusti kantapäitä ja keskittyä mukavaan, jäntevään, tasapainoiseen selkään ja pyllyyn. T. 12.
Kiitos, tämän takia kysyinkin täällä, kun opettajan mielestä tärkeintä on se että kantapäät on lattiassa, ja asentoa pitäisi muuten sitten muuttaa jotenkin kunhan vain saa kantapäät alas, joten olen ajatellut että minulla on jotenkin omituinen vartalo kun en siihen pysty.
Ei kuulosta kovin ammattitaitoiselta opettajalta. Joogassahan on nimenomaan tarkoitus edetä omaan tahtiin, eikä suorittaa asanoita hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt menee vähän aiheen sivusta, mutta tuli mieleeni tuosta pigeon posen vaikeudesta, että itselleni yksi vaikea asento on alaspäin katsova koira. Ja jokaisella tunnilla opettaja sanoo että ollaan asennossa oikein pitkään ja se on välirentoutus, mutta minulle siinä ei ole mitään rentoa. Yläkroppaa en saa rennoksi mitenkään siinä, ja pohkeet on niin tiukat että jos jalkapohjat on lattiassa niin tuntuu vain kipua. Joten kun muut hengittelee siinä rauhallisesti, niin minä yritän vain etsiä sopivaa asentoa ja odotan että milloin siirrytään eteenpäin. Jos paikalla on joku joogaguru niin saa antaa vinkkejä että mitä teen mahdollisesti väärin.
En ole edelleenkään guru, mutta alaspäin katsova koira on oikeasti hankala, varsinkin jos on takareisissä jäykkyyttä. Kantapäiden ei tarvitse olla kiinni lattiassa, päinvastoin se ainakin itselläni johtaa polvien ylisuoristukseen ja jalkojen jäkitykseen. Parempi nostaa reilusti kantapäitä ja keskittyä mukavaan, jäntevään, tasapainoiseen selkään ja pyllyyn. T. 12.
Kiitos, tämän takia kysyinkin täällä, kun opettajan mielestä tärkeintä on se että kantapäät on lattiassa, ja asentoa pitäisi muuten sitten muuttaa jotenkin kunhan vain saa kantapäät alas, joten olen ajatellut että minulla on jotenkin omituinen vartalo kun en siihen pysty.
Olen kuullut muidenkin sanovan, että opettaja käskee pitämään ehdottomasti kantapäät maassa. Oma opettajani taas aina on tähdentänyt, että pitää katsoa sitä asanan suurta muotoa ja etsiä sopiva tasapaino, kantapäiden vuoro on, kun notkeus lisääntyy. Kehon mittasuhteet tuohon varmasti vaikuttavat. T. 12.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään suuri asiantuntija, ihan vain muutaman vuoden joogannut. Mutta olen aina ajatellut, että asanaharjoituksen tarkoituksena on nimenomaan pitää mieli tyhjänä ja nykyhetkessä, ja juuri tähän perustuu joogan rauhoittava vaikutus. Kun oppii kontrolloimaan mieltään, niin toki se sitten heijastuu muillakin elämänalueilla, ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat pitää vain ottaa sellaisenaan. Mutta asanaharjoitus ei ole mikään terapiaistunto mun nähdäkseni.
Okei, voihan joku tunne tulla mieleen, mutta se otetaan vain vastaan, tyhjennetään lempeästi mieli ja mennä posotetaan eteenpäin. Eli periaatteessa ihan päinvastaista toimintaa verrattuna länsimaiseen terapiakäsitykseen kuuluvalle "asioiden käsittelylle".
"Jooga on liikettä mielen liikettä vastaan" En nyt muista kuka, mutta joku ammoinen opettaja on asian tuolla tavalla luonnehtinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään suuri asiantuntija, ihan vain muutaman vuoden joogannut. Mutta olen aina ajatellut, että asanaharjoituksen tarkoituksena on nimenomaan pitää mieli tyhjänä ja nykyhetkessä, ja juuri tähän perustuu joogan rauhoittava vaikutus. Kun oppii kontrolloimaan mieltään, niin toki se sitten heijastuu muillakin elämänalueilla, ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat pitää vain ottaa sellaisenaan. Mutta asanaharjoitus ei ole mikään terapiaistunto mun nähdäkseni.
Okei, voihan joku tunne tulla mieleen, mutta se otetaan vain vastaan, tyhjennetään lempeästi mieli ja mennä posotetaan eteenpäin. Eli periaatteessa ihan päinvastaista toimintaa verrattuna länsimaiseen terapiakäsitykseen kuuluvalle "asioiden käsittelylle".
"Jooga on liikettä mielen liikettä vastaan" En nyt muista kuka, mutta joku ammoinen opettaja on asian tuolla tavalla luonnehtinut.
Juuri tuota yritin kömpelösti tarkoittaa! Totta kai pitää muistaa, että joogaa on ziljoonaa erilaista, ja jooga voi olla jollekulle aika suoranaistakin uskonnon harjoittamista. Itse sidon joogan mielessäni jonkinlaiseen maallistuneeseen buddhalaisuuteen: ajattelen, että jos kykenee hetkeksi vapautumaan menneisyyden muistelemisesta ja tulevaisuuden odottamisesta, on jo saanut asanaharjoitukselta henkisesti aika paljon. T. 12.
www.jooga.meditaatio.fi
Viime aikoina kovin hiljentynyt foorumi, mutta paljon asiaa aiheesta.