Suomen kieli - merkityksetön asia?

Oliko viestisi pilaa?

Kirjoituksesi oli vaikeaselkoista ja huonosti rytmitettyä suomea.

Voiko enää vaikeammin asioita ilmaista?

Yläkoulussa ja lukiossa äikän tunnit painottuvat kirjallisuuteen ja kirjallisuuden analysointiin ja kaikkeen muuhun kuin itse äidinkieleen. En väheksy kirjallisuuttakaan ja sen opetusta, mutta miksi ihmeessä se on nykyään pääasia? Kielenhuoltoa ja kielioppia ei taida olla ollenkaan. Kysyin juuri tänä vuonna kirjoittaneelta abilta, että tietääkö hän, mikä on astevaihtelu. Ei kuulemma tiennyt. Ei ole koulussa opetettu niinkään tärkeää suomen kieleen kuuluvaa asiaa, eikä monia muitakaan tärkeitä asioita.

Paljon pahempaakin täällä on saanut lukea.

Miksikö oikeakielisyys voi olla toisarvoinen ja merkityksetön asia?



Itse en piittaa oikeakielisyydestä seuraavissa tapauksissa:



- kun haluan sopeutua ryhmään tai tavoittaa kuulijan käyttämällä " hänen kieltään" . On turha puhua nuorille tai mummoille kirjakieltä, paremmin tulee ymmärretyksi yleispuhekielellä. TÄmä on yleensä puhekielen asia, mutta internetin keskustelupalstojen ja www-kurssien aikana siitä on tullut myös kirjoitetun kommunikaation osa.



-kun haluan kuvata jonkun sellaisen hahmon ajatuksia eläytyen, joka ei voisi uskottavasti puhua kirjakieltä.



- kun luen toisen ihmisen tekstiä jossa selvästi pääasia on jokin muu kuin oikeakielisyys. Itse asiassa, oikeakielisyys ei ole minkään järjellisen tekstin pääasia - paitsi oikolukijalle.



Lisäksi sallin itselleni huomattavan määrän typoja koska on nopeampaa korjata ne jälkikäteen kuin miettiä mille näppäimelle sormi kohta osuu. Millään av-palstalla en tosin viitsi nähdä niiden korjaamisen vaivaa myöhemmin, koska tekstin elinikä on niin lyhyt.

En minäkään tiedä tai muista, mitä se astevaihtelu on, mutta minusta se ei ole tärkeää. Osaan silti kirjoittaa kirjakieltä paremmin kuin useimmat. Tarkoitan tällä sitä, että teoria on aina eri kuin käytäntö, eikä ihminen, joka tietää, mitä astevaihtelu tarkoittaa, välttämättä osaa kirjoittaa oikein. Sen sijaan lukeminen auttaa oppimaan oikeaoppista kirjoittamistakin. Kirjallisuus on siinä mielessä ihan tärkeää myös.

Itsekin vähät välitän kieliopillisesta terminologiasta, mutta osaan kyllä kirjoittaa äidinkieltäni. (Ja muutamaa muuta ;-)

On nimittäin ihmisiä, jotka halauvat tietää, miksi joku asia sanotaan niin kuin se sanotaan. Ja jos ei koulussa edes opeteta noin tärkeää asiaa ja termiä, niin mistä hän sen voi sitten tietää. Onhan täälläkin kysytty, että sanotko " kakalle vai kakkalle" .

Mielestäni tuo, että noin moni oli ketjuun kommentoinut ja oikein oli jonkinlaista väittelyäkin saatu aikaiseksi, kertoo kielioppiasioiden kuitenkin olevan melko lailla kiinnostavia...

Meillä yliopistossakin oli monilla seminaarityöt ja jopa gradut kirjoitettu niin huonolla suomen kielellä, että ei tahtonut saada lainkaan selvää, mistä kirjotettiin ja mitä yritettiin sanoa. Valitettavaa :(

Karkeasti ottaen yläkoulun äikän oppimäärä on 1/3 kirjallisuutta, 1/3 mediaa / viestintää (harjoitellaan kriittistä lukemista, työhakemuksen kirjoittamista ym. ja 1/3 kielioppia.

Suhde on minusta varsin hyvä. Kielioppia oppii myös kirjallisuudesta, ei vain pänttäämällä. Kirjallisuutta lukiessa " kielikorvakin" kehittyy.

Samaa olen pohtinut minäkin. Mutta ei siitä ainakaan koululaitostamme voi syyttää. Äidinkielen opetus on mielestäni Suomessa monipuolista ja kattavaa. Mutta jostakin syystä lapset/nuoret eivät lue. Oma vuosikertani (seiskyt-jotakin :)) kuuluu vielä niihin kirjaston läpi lukeneisiin. Kymmenen vuotta nuorempi sisareni taas ei lukenut juuri lainkaan.



Osoitan syyttävän sormeni myös televisioon ja journalismiin. Ns. " vanhan koulun" toimittajat huolehtivat vielä oikeinkirjoittamisesta, mutta nuorempi polvi on mielestään " kehittämässä" kieltä, eli kirjoittelee puolihuolimattomasti.



Seuratkaapa muuten, miten paljon virheitä vilisee esim. MTV3:n uutisten tekstipätkissä.



Eli kyllä vaan, kielestä on pidettävä huolta, vaikka se tietysti myös kehittyy ja muuttuu uudenlaisten medioiden mukana. Tekstarikieli on asia erikseen. Ehkä myös AV-kieli, mutta tietyt perusasiat, kuten sanojen taivuttaminen, ovat absoluuttisia.

Ajattelen kuitenkin sen oikeakielisyyden olevan pääasiallisesti niin selkärangassa olevaa olemusta, että kirjoittajan ei tarvitse erikseen pinnistellä tuottaakseen oikeakielistä tekstiä.

Yhdyssanat, " enään" , " sydämmen" , " morsiammen" , tekstin rakenne, välimerkit, isot/pienet alkukirjaimet... Iso osa näistä tuntuu olevan ihan hukassa.

Ilta-Sanomissakin kerta toisensa jälkeen on niin hirveää kieltä, ettei jutusta saa mitään tolkkua. Toisinaan syynä lienee se, että toimittajanplanttu " suomentaa" sana sanalta kv uutistoimistojen tiedotteita, toisinaan näyttää siltä, että kiire on niin kamala, ettei jo kirjoitettuja lauseita viitsitä lukea uudelleen.



Toimittajan nyt kuitenkin toivoisi osoittavan jonkinlaista mielenkiintoa työvälinettään - suomen kieltä - kohtaan...

ansioitunut sillä alalla, koska minulla on kaksi äidinkieltä ja näin ollen eivät kumpikaan aivan täydellisiä.



Hyvä kieli on tärkeää. Tekstiviestejä saatan silti kirjoittaa kuten muutkin, mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa?

Mutta keskuudessamme on aina ollut ja tulee olemaan ns. sivistymätön sakki, jota ei kiinosta sen enempää kieli kuin kulttuurikaan.

Ja tykkään suomen kieleen liittyvistä keskusteluista.

Tänä aamuna lapsosemme päätti herätä tuttuun tapaan klo6, hänen siinä leikkiessä makoilin väsyneenä sohvalla ja laitoin tv:n päälle.

Kolmoselta tuli joku chatti. Olin aivan tyrmistynyt niistä viesteistä. Suuri osa oli kirjoitettu niin sekavalla kielellä ja sanamuodoilla, ettei viestin pointti tahtonut tulla selväksi alkuunkaan.... Tuntui uskomattomalta ajatella, että niidenkin kirjoittajien on kuitenkin kaiken järjen mukaan täytynyt saada suomalaisessa peruskoulussa aika perusteellinen äidinkielen opetus.... miksei se näy missään??!!

Vierailija:

Tekstiviestejä saatan silti kirjoittaa kuten muutkin, mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa?

Meikäläisenkin tekstareissa ei tosiaan suomen kieli ole kukkeimillaan. Enkä missään nimessä väitä muutenkaan kirjoittavani täydellisen hienoa ja korrektia suomea. Etenkään keskustelufoorumeilla.

Mutta kieleemme liittyvä asenne huolestuttaa.

Muistan, kun eräälle seiskaluokkalaiselle pojalle sanoin, että " älä kirjoita aineeseen puhekieltä, kuten tämä ' mutsi' -sana" . Poika oli äimänä. Mikä mutsi on kirjakielellä? Ihmetystä herätti myös se, että ' eskari' on puhekieltä, samoin ' bussi' /' dösä' ...