Suhdepulma...

Olen tässä tekemisissä kahden miehen kanssa...



Ensimmäisen olen tuntenut teinivuosista saakka. Hän on minulle hyvä ystävä. Nyt meillä on ollut puolisen vuotta tavallaan suhde, joka ei ole seurustelua, mutta seksiä, yhdessäoloa, hellyyttä... Olemme kumpikin eronneita, hän vielä käy henkisesti prosessia läpi ja minäkin vielä totuttelen. Hän ei ole valmis " oikeaan suhteeseen" , mutta viihtyy seurassani ja pitää minusta. Ja minä taisin rakastua häneen... Mutta teenkö minä tässä itsestäni pellen? Pelkään tulevan päivän, jolloin sydän särkyy.



Toinen mies on minulle oikeastaan tuntematon. Toistaiseksi hän vaikuttaa täydelliseltä, vaikka tiedänhän minä ettei täydellisiä ole ;) Ja selvästi erittäinkin kiinnostunut minusta. Minulla ei ole mitään estettä tapailla häntä, eihän tässä mihinkään kiire ole. Mutta... huijaanko minä häntä? Itseäni? Molempia?



Ei kai tämä ole oikein edes pulma... Kunhan " mietin ääneen" .