Olenko epänormaali, jos en halua asua poikaystäväni kanssa?

Kysyisin sinuna itseltäni mieluummin, onko suhde normaali jos et halua jakaa elämääni poikaystäväni kanssa.

Ei ja kyllä. Minä elän etäsuhteessa jo toista kymmentä vuotta. Asumme eri kaupungeissa 80 km toisistamme. Elämme viikonloput yhdessä. Viikolla tapaamme kun kaipaus iskee. Ruotsissa on hyvät termit, sambo ja särbo. Suomessa tuo etäsuhde kuullostaa kuin se olisi joku Skype-suhde.

Ei poikaystävän kanssa kuulukaan asua, hänen kanssaan seurustellaan. Jossain vaiheessa suhde tulee siihen vaiheeseen, että halutaan sitoutua vakavammin, ja silloin on aika keskustella avo- tai avioliitosta.

En ymmärrä ihmisten kiirettä muuttaa yhteen, kun seurusteluhan on suhteen parasta aikaa. Kyllä se arki ja riidat roskapussin viemisestä ehtii tulla sitten aikanaan.

Onko normaalia jos haluan asua poikaystäväni kanssa, mutta hän ei usko sitä.

Fiksu tyttö.

Itse miehenä epäröisin yhteenmuuttamista siksi, koska olen aika yksinäinen vähäisellä sosiaalisella elämällä ja pelkään että yhteenmuuttamisen jälkeen naiselta tulisi nopeasti pakit, koska silloin hän huomaisi miten vähän käyn missään töiden lisäksi. Jos ei asu yhdessä niin voi sentään valehdella käyvänsä eri paikoissa kavereiden kanssa..

Et. En minäkään halua, vaikka olemme seurustelleet viisi vuotta.