Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on niin paha olo, huusin eilen eskarilaiselle

Vierailija
17.08.2007 |

" pentu vihaan sinua" . Pyysin kyllä anteeksi myöhemmin ja vakuutin että rakastan aina häntä. Miten minä voin olla näin kamala äiti? Nytkin itkettää.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tota lausetta puratte vielä psykologin läsnäollessa...

Ootko muuten ihan ok, kun tuollaista pystyt, vaikkakin vihaisena huutamaan. Entä jos sulle huudettais noin.

Tsori et saa sympatioitani-

Vierailija
2/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

huuda lapselleni " vihaan sinua" . Vaikka olisin kuinka raivoissani, niin suodatin pelaa sen verran. SEN ON PAKKO PELATA.



Ei sympatiaa täältäkään

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on nyt vaan näitä täydellisiä, jotka eivät koskaan tee virheitä :(

Vierailija
4/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja nyt lapsi oppi sen, että joku voi sanoa joskus todella rumasti raivopäissään oikeasti tarkoittamatta sitä. Ei hassumpi opetus!

Vierailija
5/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihminen on erehtyväinen. Mä pahoitan itse mieleni jos komennan lapsiani liian tiukasti tai luoja paratkoon- karjun heille. Mutta seuraavalla kerralla kun hihat palaa niin taashan minä huudan. Rakastan ipanoitani yli kaiken ja olen todella pahoillani ja pyydän anteeksi jos menetän malttini. Uskon silti olevani ihan hyvä äiti.

Vierailija
6/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen, ja sekin tietää mun olevan vain hemmetin vihainen. Ei se mihinkään psykologille joudu, ellet kasvata siitä ansarinkukkaa... Tuolla tyylillä siitä tulee ihan hyvä lapsi, jos nyt et joka päivä kilju sille.



Ei niitä lapsia pumpulissa kannata kasvattaa, niistä tulee aikuisina ihmisiä, jotka pelkää riitoja ja ristiriitoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse ainoa lapsi ja meillä ei juuri riidelty - äidillä ja isällä oli vain pari kertaa ikinä sanaharkkaa. Se tuntui ihan kauhealta ja vielä aikuisena säpsähtelin joka kerta, kun joku käytti kovempaa ääntä tms.

Vierailija
8/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kandee pitää mielessä tuo kun seuraavan kerran päästät suustasi tuollaista sontaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä huudettiin, raivottiin, paiskottiin ovia ja korotettiin ääntä jos oli tarvetta. Ja pienestä asti opetettiin, että riidellä saa, mutta asiat pitää AINA selvittää, pyytää anteeksi ja rakastaa yhtä kovasti kun on riideltykin.



Mä en ole koskaan pelännyt ristiriitoja. Nyt esimiehenä, en pelkää ristiriitoja ja olen saanut siitä kiitosta monta kertaa.



Mulla oli joskus poikaystävä, jolle raivostuin kunnolla ja annoin palaa. Se meni ihan shokkiin, alkoi itkemään ja jätin sen siihen paikkaan. En kestä miehiä, jotka pelästyy pienestä ja juoksee mamman esiliinan alle!



Olen vieläkin sitä mieltä, että mieluummin reipas riita kuin viikkojen vittuilu tai vähättely, joka syö itsetuntoa.