Mulla on niin paha olo, huusin eilen eskarilaiselle
" pentu vihaan sinua" . Pyysin kyllä anteeksi myöhemmin ja vakuutin että rakastan aina häntä. Miten minä voin olla näin kamala äiti? Nytkin itkettää.
Kommentit (9)
huuda lapselleni " vihaan sinua" . Vaikka olisin kuinka raivoissani, niin suodatin pelaa sen verran. SEN ON PAKKO PELATA.
Ei sympatiaa täältäkään
Täällä on nyt vaan näitä täydellisiä, jotka eivät koskaan tee virheitä :(
ja nyt lapsi oppi sen, että joku voi sanoa joskus todella rumasti raivopäissään oikeasti tarkoittamatta sitä. Ei hassumpi opetus!
Ihminen on erehtyväinen. Mä pahoitan itse mieleni jos komennan lapsiani liian tiukasti tai luoja paratkoon- karjun heille. Mutta seuraavalla kerralla kun hihat palaa niin taashan minä huudan. Rakastan ipanoitani yli kaiken ja olen todella pahoillani ja pyydän anteeksi jos menetän malttini. Uskon silti olevani ihan hyvä äiti.
Mä olen, ja sekin tietää mun olevan vain hemmetin vihainen. Ei se mihinkään psykologille joudu, ellet kasvata siitä ansarinkukkaa... Tuolla tyylillä siitä tulee ihan hyvä lapsi, jos nyt et joka päivä kilju sille.
Ei niitä lapsia pumpulissa kannata kasvattaa, niistä tulee aikuisina ihmisiä, jotka pelkää riitoja ja ristiriitoja.
Olen itse ainoa lapsi ja meillä ei juuri riidelty - äidillä ja isällä oli vain pari kertaa ikinä sanaharkkaa. Se tuntui ihan kauhealta ja vielä aikuisena säpsähtelin joka kerta, kun joku käytti kovempaa ääntä tms.
Kandee pitää mielessä tuo kun seuraavan kerran päästät suustasi tuollaista sontaa!
Meillä huudettiin, raivottiin, paiskottiin ovia ja korotettiin ääntä jos oli tarvetta. Ja pienestä asti opetettiin, että riidellä saa, mutta asiat pitää AINA selvittää, pyytää anteeksi ja rakastaa yhtä kovasti kun on riideltykin.
Mä en ole koskaan pelännyt ristiriitoja. Nyt esimiehenä, en pelkää ristiriitoja ja olen saanut siitä kiitosta monta kertaa.
Mulla oli joskus poikaystävä, jolle raivostuin kunnolla ja annoin palaa. Se meni ihan shokkiin, alkoi itkemään ja jätin sen siihen paikkaan. En kestä miehiä, jotka pelästyy pienestä ja juoksee mamman esiliinan alle!
Olen vieläkin sitä mieltä, että mieluummin reipas riita kuin viikkojen vittuilu tai vähättely, joka syö itsetuntoa.
tota lausetta puratte vielä psykologin läsnäollessa...
Ootko muuten ihan ok, kun tuollaista pystyt, vaikkakin vihaisena huutamaan. Entä jos sulle huudettais noin.
Tsori et saa sympatioitani-