Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kaivataan - nelivuotias ei huomaa/suostu käydä vessassa ja lähes päivittäin on livahtanut alkkareihin..
14.03.2017 |
Eli 4-vuotias, melkein 5 (täyttää kesällä) on jostain syystä lopettanut omatoimisen vessassa käynnin lähestulkoon kokonaan. Useita kertoja päivässä on lirahtanut sinäkin tippa housuihin, ja tytölle saa käytännössä koko ajan olla hakemassa "onko hätä?" "Mennään vessaan" yms. Tietää ja tunnistaa siis kyllä että tarvetta on, mutta ei halua mennä, ei kerkeä, ei tarvitse (vaikka "tanssii" ympäriinsä että pystyisi pidättelemään). Myös koulussa on käynyt "vahinkoja" (on siis koulun aloittanut, ei asuta Suomessa), ja välillä tulee vaihtovaatteissa kotiin.
Vaipoista pääsi eroon kertaheitolla (myös yövaipoista) jonkin verran ennen kolmansia synttäreitä, ja satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta kaikki meni hyvin lähes pari vuotta. Yökastelua ei esiinny paitsi ihan tosi harvoin.
Ollaan yritetty jutella ja tyttö pyytää anteeksi ja sanoo ettei tee enää uudestaan (ei siis syyttävästi olla sanottu) mutta silti sama jatkuu, ja tuntui että pahenee ennemmin kuin helpottuu.
Jos kysyy syytä, yleensä ei tule muuta kuin joko tuo anteeksipyyntö (joka tuntuu pahalta kuulla, mutta on todnäk opittu reaktio) tai että "leikin liikaa enkä huomannut". Joskus sanoo että masu tai pylly on kipeä.
Käytiin pari kuukautta sitten lääkärissä ja saatiin antibiootit virtsatietulehdukseen, josta ei suuremmin apua (plus ei ikinä saatu niitä tuloksia).
Voiko olla jotain suuremmin vikana, ja mitä, jos mitään, voidaan tehdä että tilanne helpottuu? Kiitos vastauksista jo etukäteen..
Kommentit (7)
Voisiko tyttöä käyttää kellon mukaan vessassa? Onko ummetusta? Voiko olla psyykkistä taustaa, muutoksia perheessä tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samantapainen ongelma 5v:n kanssa ja psyykkinen ongelmahan tuo oli. Pelkäsi olla yksin vessassa ja mielikuvitus lähti laukkaamaan. Auttoi kun asiasta puhuttiin hoitajien kanssa ja parin viikon ajan käytiin mukana vessassa kotonakin. Nyt taas ihan normaali oma itsensä.
Jonkinaikaa muistuttaa tietyin väliajoin.
Ei tee asiasta liian suurta numeroa jottei tule kierre. No sattuuhan tuota tyyliin, mutta muistuttaa itse.
Voi myös yrittää olla erityisen kannustava jossakin muussa asiassa ja kehua jossakin muussa asiassa kun osaa hyvin.
Tälläinen, mutta ei sitä toisten tilannetta näin voi tietää joten ihan vain ajatuksena nämä.
Meilläki oli välillä tuota. Ei vaan malttanut mennä vessaan varsinkin kovien pakkasten aikaan kun sai katsoa elokuvia yms tai pelata tietsikalla. Kauan tuota on kestänyt?
Tee siitä vessassakäymisestä taas kivaa, nyt on jäänyt pissatulehduksesta ikävät muistot. Laulakaa ja tanssikaa samalla, lukekaa kirjaa tai keksikää hassu vessalaulu. Pyydä myös tyttöä mukaan kun itse käyt pissalla ja tee siitä silloin tosi hauskaa. Anna tytön vaikka omaa pissaa odotellessa puhaltaa saippuakuplia. Jos käy vahinko, niin käykää silti "turhaan" istumassa pöntöllä, joten ei pääse luistamaan siitä, vaikka kävisi vahinko. Eli kaikki kiellot, lupaukset, anteeksipyynnöt heti veks ja tehkää pissaamisesta taas kiva juttu. Jos käy vahinko niin olet kuin ei haittaisi lainkaan ja sanot vaikka että: "oho, no ei se haittaa. Käydään vielä pöntöllä kokeilemassa tuleeko lisää pissaa. Ensi kerralla sitten mennäänkin suoraan tänne pöntölle, koska olet niin reipas ja iso tyttö, että osaat tulla tänne pissalle, eikö vaan? Isot reippaat tytöt osaa pissata tänne pönttöön". Tajuat varmaan idean. Pelkkiä kehuja, ei mitään syyllistämistä tai kieltoja. Tämä on kaikista paras tapa opettaa pöntölle, kunhan kyse on normaaleista vahingoista. Kyllä sitten esimerkiksi tahallisesta pelleilystä saa kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee isoa numeroa! Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei ihan itse oppisi vessatarpeet aikanaan, osalla menee vain kauemmin.
Oma poikani jännitti vessakäyntiä koulun tiloissa vielä ekaluokkalaisena, mutta oppi sitten ihan normaaliksi. Sai noi vessatraumat päiväkodista aikoinaan.
Nelivuotiaana muistan, että ainoa tapa, miten suostui kakkaamaan oli vaippaan ja olohuoneen sohvan takana piilossa.
Parempi että ei tee numeroa vaan annat lapsen tuntea olevansa hyväksytty, ettei tule traumoja. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, poikkeuksetta ja ihan kaikki!
No höh, nyt kun luin aloituksen niin olipa puhelimella tullut paljon autocorrect-virheitä, toiv asia tuli silti ymmärrettävästi esille.
-ap