Miksi keskustelut kärjistyvät todella nopeasti Facebookin pienissä ryhmissä?

Osa keskustelijoista suhtautuu keskustelun aiheeseen joko uskonnollisella tai militanttisella hartaudella. Esimerkiksi kasvisruokaryhmässä sain isot haukut joltain naiselta kun kerroin lakto-ovokasvisruoan syömisen olevan ilmoitusasia yläkoulussa. Hän alkoi rähjäämään minulle, että koulun pitäisi opettaa vegatarismin ja veganismin aatehistoriaa. En jaksanut alkaa vänkäämään että jokainen voi opiskella sitä itsenäisestikin.

Toinen tapaus samassa ryhmässä oli kun pohdittiin, voivatko muut kuin vihervasemmiston edustajat olla oikeita kasvissyöjiä? Minun mielestäni voivat koska ruoka on ruokaa ja poliittiset mielipiteet ovat asia erikseen. En pidä mitenkään epäloogisena sitä, että maitotilallinen olisi lakto-ovo-vegataristi sekä kepun äänestäjä.

Usein kasvissyöntiryhmässä egotrippaillaan ja makustellaan sitä omaa hyvyyttä sekasyöjiin verrattuna. En suoraan sanottuna edes pidä kuvista, joissa kaupan vegehylly on tyhjennetty ja tuotteet aseteltu keittiön pöydälle. Normaalissa neljän hengen perheessä kun ei edes ehtisi syömään kaikkia kuvien tuotteita niiden tuoreusaikana. Kaikkia ryhmän ulkopuolisia pidetään juntimpina ja rajoittuneimpina vaikka he olisivat maailmaa kiertäneitä ja lukeneita sekä harvoin lihaa tai kalaa syöviä. Pelastusta ja sielun autuutta ei tuossa kuppikunnassa luvata kuin oikeaoppisille kasvissyöjille. Olen miettinyt tekeekö kasvissyönti ihmisen lyhytpinnaiseksi ja huumorintajuttomaksi?