Onko sinulle käynyt teininä samankaltaista kuin tuo Kampin tapaus?
Itselle kävi niin, että koulun pahin häirikkö jostain syystä ihastui minuun ja kun en lämmenntyt, alkoi uhkailemaan että tappaa. Joka päivä pelkäsin mennä kouluun, mutta ei minua ei sentään koskaan hakattu.
Kommentit (6)
On. Tyttöporukka uhkaili tappaa ja hakata yms. 4 vuotta kesti ja välillä kävivät ihan käsiksi. Kadun kun en ilmottanut poliisille, pelkäsin että se pahentaa asioita. Kun kävelivät yksin vastaan eivät sanoneet mitään, mutta porukassa se huutelu ja tappouhkaukset taas alkoi.. pelossa elin 4 vuotta, enkä uskaltanut liikkua kotoa mihinkään. Jäljet ja katkeruuden jätti..
Hengasin Kampissa ja ryypiskeltiin Ruttiksessa, mutta ei missään kaveriporukassani kyllä tappeluita ollut.
En kyllä pyörinytkään missöään uhoavassa pissislaumassa.
No tavallaan joo. "Kaveri" töni peruskoulun ajan, milloin ojaan koulumatkalla, milloin koulussa niin että sain melkoisen kipeän tärskyn koulun metallipylväästä.
Sitten oli laumoittain niitä täysin itselleni vieraita penskoja jotka uhkailivat hakkaamisella ja sillä että oli koulukodissa olevia tuttavia jotka tämän suorittaisivat heti kun näkevät. Pelossa elin siis nuoruuteni, niin kotona (isä oli väkivaltainen) kuin koulussa ja sen ulkopuolella.
On, ihan ennalta tuntemattomien taholta. Olin niiden poikareviirillä tai jotain.
No on! Taustalla oli isä, joka oli heikko raukka, koki pienen lapsen oman tahdon kehittymisenkin uhkaksi itselleen. Jonka vuoksi alisti hyväksikäyttämällä sellaiseksi jolla ei ollut omaa tahtoa, tuskin edes omaa persoonaa. Kiusaajat huomaavat helposti kenet saa nujerrettua.
Olin kuin luotu houkkain pilkaksi. Minua on aina kiusattu, nyt ennenaikaisella eläkkeellä. Paras lahja mitä voi kotoaan saada, on opettaa lapselle että tämä on arvokas ihminen jota ei kukaan saa kiusata. Jos osaa pitää puolensa ja pitää rajansa, selviää mistä vaan.