Tekisi mieli auttaa sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä nuoria opiskelijoita, mutta

en ole varma, onko siihen olemassa riittäviä keinoja. Jotta apua voi tarjota, sitä tulisi myös haluta ottaa vastaan ja olla tavoitettavissa. Perusongelmahan tällaisella henkilöllä on, ettei hän uskalla ottaa mitään kontakteja ulkomaailmaan. Nämä ihmiset pitäisi ikään kuin löytää.

Olin itse aikoinaan ihan hilkulla, että asiat olisivat lähteneet menemään todella huonoon suuntaan, mutta onneksi minulta löytyi tukiverkostoa sen verran, että saivat pidettyä yhteiskunnassa jollain tapaa osallisena siihen saakka, kunnes aloin pystyä siihen itsekin. Tiedän kuitenkin miltä tuntuu, kun yksittäinen kauppareissukin on mahdotonta toteuttaa ihmiskontaktien pelossa, ainakaan selvinpäin, puhumattakaan koulun käymisestä. Ja tämä kierre voi lähteä täysin normaaleista lähtökohdista, ei vaadi mitään huonoja lapsuusoloja tmv.

Kenelläkään muulla ajatuksia aiheesta?