Ärsyttääkö muita, miten introverttiys usein kuvaillaan?

Joo toisinaan. Sanoin kerran naiselle treffeillä että olen introvertti niin hänen vastaus siihen oli että "mutta sähän kuitenkin puhut!?"

Ihan kuin introvertti tarkottaisi jotain mykkää täysin epäsosiaalista tyyppiä..

Ei ärsytä. Kuulostaa ihan hyvältä.

Ei. Enemmän ärsyttää se , että introverttiydestä on joka päivä sata aloitusta.

Kaikki on nyt introverttejä, en jaksaisi enää kuunnella uniikkeilua aiheesta. Noloa ku mikä...

Jep. Luen paljon sarjakuvia, ja nyt on joku perkeleen trendi meneillään, että parikymppiset ahdistuneet super-introvertit tekevät arjestaan strippejä ja niissä se menee aina niin että nauttivat siitä kun ei esim. tarvitse puhua kenenkään kanssa koko päivänä. Olen itsekin introvertti, mutta rasittaa tuollainen yleistäminen! Normaali ihminen kaipaa kuitenkin edes vähän seuraa tai keskustelua päivän aikana.

Mua ärsyttää se, miten ekstroverttejä kuvataan. Yleensä tyhjänpäiväisiksi hölöttäjä egoisteiksi. Nice. Introverttien kuvaus tuntuu puolestaan enemmän vaihtelevan laidasta laitaan.

Tiedä häntä.

Introverttejä on tosin eri asteisia, joskus luin jotain artikkelia jossa yritettiin maalata kuvaa kaikista introverteistä sellaisina jotka eivät kykene käymään töissä tai ulkona 

Mä en ole ujo enkä hiljainen, tykkään vaan että kanssakäyminen olisi melko laadukasta silloin kun sitä tapahtuu. Small talk on myös paikallaan, onneksi sitä ei vaan tarvitse niin paljon tehdä. Mun mielestä introvertin ja ekstrovertin tunnistaa kyllä aika nopeasti huolimatta siitä, onko introvertillä sosiaalinen vaihe päällä. Introvertin saa helposti siirrettyä syvällisempään aiheeseen, jos tekee aloitteen, ekstrovertti saattaa oikeasti viihtyä pinnallisessa juttelussa pitkään.

Itse olen jostain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta ja kummankin stereotypinen kuvailu ärsyttää :D Introvertti voi nauttia isommistakin porukoista sopivassa määrin eikä ekstrovertti välttämättä ole mikään tyhjäpäinen ja keskittymiskyvytön suunapäänähölöttäjä.

Ärsyttää ihmisten pakkolokerointi intro- ja ekstrovertteihin. Useimmat sijoittuvat siihen keskivaiheille, ja kaipaavat vaihtelevasti sekä seuraa että yksinoloa.

Mikä ihmisten pitäisi tajuta on se, että introvertin ja ekstrovertin ainoa ero on se, mistä henkilö saa energiaa. Ihminen on sosiaalinen eläin ja suurin osa introverteista kaipaa sosiaalisia kontakteja ihan yhtä lailla kuin ekstroverttikin, mutta introvertti menettää energiaa/jaksamista/misksikä sitä nyt tahtookaan kutsua ja tarvitsee latautuakseen aikaa itsekseen. Siinä missä ekstrovertti saa energiaa ihmisten kanssa olemisesta ja kokee liian yksinolon kuluttavana.

Ihmisiä lokeroidaan, koska se auttaa hahmottamaan sitä kuinka ja miksi itse ja kanssaeläjät todennäköisimmin toimivat. Minua ainakin auttaa se,  jos tiedän ystäväni olevan taipuvainen ekstroversioon. Voin todeta, että meillä on erilaiset tarpeet ja erilaiset lähtökohdat toimimiselle, jolloin esimerkiksi introversion ja ekstroversion yhteentörmäyksissä on helpompi toimia ja ymmärtää toisen reaktioita. Kumpaankin lokeroon mahtuu ihmisiä laidasta laitaan ja se ei kerro heistä suht varmasti mitään muuta kuin tuo yhden asian.

Juu kyllä ja vanhat ihmiset vielä kehtaa haukkua ujoksi kun ei vain ole pakottava tarve lätistä paskaa ja täyttää hiljaisia hetkiä

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisten pitäisi tajuta on se, että introvertin ja ekstrovertin ainoa ero on se, mistä henkilö saa energiaa. Ihminen on sosiaalinen eläin ja suurin osa introverteista kaipaa sosiaalisia kontakteja ihan yhtä lailla kuin ekstroverttikin, mutta introvertti menettää energiaa/jaksamista/misksikä sitä nyt tahtookaan kutsua ja tarvitsee latautuakseen aikaa itsekseen. Siinä missä ekstrovertti saa energiaa ihmisten kanssa olemisesta ja kokee liian yksinolon kuluttavana.

Ihmisiä lokeroidaan, koska se auttaa hahmottamaan sitä kuinka ja miksi itse ja kanssaeläjät todennäköisimmin toimivat. Minua ainakin auttaa se,  jos tiedän ystäväni olevan taipuvainen ekstroversioon. Voin todeta, että meillä on erilaiset tarpeet ja erilaiset lähtökohdat toimimiselle, jolloin esimerkiksi introversion ja ekstroversion yhteentörmäyksissä on helpompi toimia ja ymmärtää toisen reaktioita. Kumpaankin lokeroon mahtuu ihmisiä laidasta laitaan ja se ei kerro heistä suht varmasti mitään muuta kuin tuo yhden asian.

Beautiful!

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä ja vanhat ihmiset vielä kehtaa haukkua ujoksi kun ei vain ole pakottava tarve lätistä paskaa ja täyttää hiljaisia hetkiä

Tätä sitten taas ekstroverttina saa kuulla. Itse en ole äänekäs, päinvastoin joissain tilanteissa jopa ujo.

Usein ihmiset ovat pinnallisessa kanssakäymisessä keskenään, erityisesti töissä, asioidessa jossain jne. Small talk on sellaista sosiaalista hyväntahdon osoitusta, vähän kuin esi-isämme apinat rapsuttavat toistensa selkää. Syvälliselle keskustelulle on mielestäni oma paikkansa ja yleensä ne on ainakin omasta mielestäni hyvä käydä vähän paremman tutun kanssa, sillä kun mennään syviin vesiin, on olemassa myös mahdollisuus loukata toista (arvomaailmaa, mielipiteitä jne). Lisäksi syvä keskustelu vaatii usein myös aikaa, että asioihin päästään pureutumaan syvemmälle. Tämä on tällainen lyhyt perustelu sille "lätinälle". Itse koen sen hyväntahtoisena, "hauska tässä rupatella ja ehkä jopa nauraa kanssasi" - vuorovaikutuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä ja vanhat ihmiset vielä kehtaa haukkua ujoksi kun ei vain ole pakottava tarve lätistä paskaa ja täyttää hiljaisia hetkiä

Tätä sitten taas ekstroverttina saa kuulla. Itse en ole äänekäs, päinvastoin joissain tilanteissa jopa ujo.

Usein ihmiset ovat pinnallisessa kanssakäymisessä keskenään, erityisesti töissä, asioidessa jossain jne. Small talk on sellaista sosiaalista hyväntahdon osoitusta, vähän kuin esi-isämme apinat rapsuttavat toistensa selkää. Syvälliselle keskustelulle on mielestäni oma paikkansa ja yleensä ne on ainakin omasta mielestäni hyvä käydä vähän paremman tutun kanssa, sillä kun mennään syviin vesiin, on olemassa myös mahdollisuus loukata toista (arvomaailmaa, mielipiteitä jne). Lisäksi syvä keskustelu vaatii usein myös aikaa, että asioihin päästään pureutumaan syvemmälle. Tämä on tällainen lyhyt perustelu sille "lätinälle". Itse koen sen hyväntahtoisena, "hauska tässä rupatella ja ehkä jopa nauraa kanssasi" - vuorovaikutuksena.

Minä en rupea selkiä rapsuttelemaan ja puhun yleensä sen minkä on tarvis, en roiku small talkissa kynsin hampain tai rupea puhumaan säästä, yleensä tykkään olla omissa oloissani ja omissa ajatuksissani enkä rupea turhanpäiten järjestämään mitään keskustelua aiheetta. Kyllä minä vastailen jos puhutaan, mutta silloin kun ei tee mieli puhua niin en mitään hätäpäistä keskustelua säästä rupea kyhäämään. Ja tämä on taas minun näkemys siitä millainen introvertti minä olen.

Ei minua ärsytä. Olen itse introvertti, mutta ei vaan kiinnosta kenenkään mielipiteet tästä aiheesta. 

Meitä introja tosiaan on hyvin erilaisia. Itseäni eniten ärsyttää yleistys että introvertti on aina ujo ja arka. 

Esim. itse olen siinä mielessä hyvin klassinen ääri-introvertti, että en halua sosiaalisia suhteita käytännössä yhtään. Olen valinnut lapsettomuuden ja yksin asumisen, en halua ystäviä enkä kavereita, teen etätyötä jne. Mutta kun joku asia pitää hoitaa ihmisten kanssa, niin ujoa ja hiljaista minusta ei saa tekemälläkään. Minä olen se päällepuhuva äänekäs räpätäti, joka runnoo ne asiat läpi joita muut ei uskalla, kun pelkäävät että toiset loukkaantuu. Olen myös erinomainen esiintyjä enkä jännitä esiintymistä yhtään. 

Sama - se, että luokitellaan heti ujoksi, jos ei ole aina äänessä. En ole perkele ujo, mutta ei vaan huvita jakaa omaa elämää yksityiskohtia myöten kaikien kanssa.

Ei se taida määritelmänkään mukaan olla mikään erottelu ujon ja ei ujon välillä.

Todellisuudessahan tuo on ihan huuhaatiedettä kuten persoonallisuustyypitkin.

En sanoisi että ärsyttää, mun mielestä introverttiutta kuvaillaan myönteisesti. "Negatiiset" kuvailut on pikemminkin jotain itseironiatyylistä  huumoria tms. Joskus vaikuttaa olevan jopa ihannointia.

Se kyllä voisi mietityttää, että kun tuosta on niin paljon viime aikoina puhuttu, että luuleeko ihmiset mun olevan vain joku "muoti-introvertti". Jos se joku ilmiö on, johtunee vain siitä, että kun tuollainen sana on tullut ihmisille tutuksi, niin sitä aletaan myös käyttää. Ihmiset ovat törmänneet sanaan, jolla voi kuvailla itseään, on kai miellyttää luokitella itsensä joksikin.

Tai ehkä olen kuvitellut tämän, että tuo sana on vasta viime aikoina (vuosina) tullut esiin?