Lue keskustelun säännöt.
KIHOMADOT & hävityn taistelun luovuttaminen (en enää jaksa)? Mistä voimia?
Kädet ylhäällä
09.03.2017 |
Kymmenen koneellista pyykkiä, siivoamista ympäri vuorokauden ja lääkettä koko poppoolle - ja kohta TAAS niitä löytyy! En enää jaksa tätä, aivan selvästi päiväkodissa jonkun lapsen kotona kihomadoista ei välitetä.
Päätin tänään, että en enää jatka tätä turhaa taistelua kunnes lapsista nuorinkin on koulussa. En edes jaksa ajatella kuinka jaksamme vielä viisi vuotta näiden matojenkaan kanssa. Ehkä niihin tottuu.
Olisi kiva kuulla rohkaisevia kommentteja niille jotka ovat tottuneet elämään kihomatojen kanssa. Eihän ihmisellä ole mitään velvollisuutta hoitaa matoja pois enkä halua mitään moraalisaarnoja tai noita iänikuisia lasu-juttuja.
Kommentit (5)
Huh, kuulostaa kamalalta :( Itselläni ei ole oikein mitään sanottavaa tähän, mutta tsemppiä kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehokkainta on käyttää unihaalareita, jottei lapsi pääse raapimaan yöllä pyllyä. Haalareita voi ostaa tai tehdä vaikka itse venyvästä mekosta tai aikuisen topista ompelemalla niihin jaloille aukot :)
Ne voivat lopulta hävitä itsestään. Minulla oli niitä kerran ala-asteella, en tiennyt mitä ne olivat, enkä uskaltanut kertoa kellekään. Muutamassa viikossa ne sitten katosivat ilman mitään toimenpiteitä. Toivottavasti teille käy samoin!
Valkosipulia raakana joka päivä ja lapsille voi myös laittaa laastarilla kiinni kantapäähän yöksi. Tätä voi jatkaa niin pitkään, että häviävät. Tämä on vanha konsti. Madot eivät elä samassa kropassa valkosipulin kanssa.
Onko nämä niitä, jotka vaikuttaa lapsen takapuolessa? Nuo on aivan hirveitä, muistan kuinka itsellä oli ainakin 3 kertaa noita. Sain ne nimenomaan joko eskarista tai sitten koulusta. Öisin heräsin aina hirveään kutinaan. Onneksi äitini on farmaseutti niin tiesi sopivat lääkkeet.