Lue keskustelun säännöt.
Miten antaa anteeksi, jos toinen ei edes pahoittele?
08.03.2017 |
En ala nyt tarinoimaan, mut "perus kuvio".
Joku naispuolinen työkaveri laittanut miehelleni viestejä ja naisen osalta vähä liian innokasta. Mies tosiaa salannu nää viestit ja valehdellut niistä... Jne. Sitten löysin viestit ja mies jäi kiinni. Kertoi naiselle, että eivät voi olla väleis ja hän ei voi laitella hänelle enää viestejä. Ja mies ollut rehellinen ja näyttäny jos jotai nainen laittanut.
Mutta miksi anteeksiantaminen on siis vaikea? En ole kertaakaan kuullut hänen pyytävän anteeksi, koska hän kokee että ei ole tehny mitää väärä. Jutellut vain työkaverin kanssa, (josta kyllä näki kilometrin päähän että nainen oli ihastunut).
Hän on siis muuttanut käyttäytymistä oikeesti ja on rehellinen, mutta miks en vaa pääse yli. Kaikki asiat/viestit vaan tulee mieleen koko ajan. Onko sillä anteeksi sanomisella mitää väliä? Auttaako se jos mies sanoo olevansa pahoillaan? Miks en voi hyväksyä anteeksipyytönä näitä hänen muutoksiaan?
Kommentit (23)
Mies olisi varmaan halunnut jatkaa viestittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et vain halua. Koet, että olet niin pahasti loukattu, ettei edes miehen muutos käyttäytymiseen riitä sulle.
Mä olen antanut mielessäni anteeksi kusipäiselle kaverin faijalla, joka käytti mua teininä hyväksi ja kauan.
Tahdosta on kyse. En minäkään ihan heti tähän pystynyt.
Oon todella pahoillani kokemastasi :-(
Niinpä, tahtoa tässä tarvittais, mut mistä sitä sais. On hyviä päiviä ja kaikki hyvin, ajattelee ns selkeästi. Mut sit aina ryminällä takas.
-ap
Mun mies petti mua, ei koskaan ole pyytänyt anteeksi. Toisaalta, en tiedä pystyisinkö edes antamaan.
Minulle luottamani "ystävä" valehteli, eksytti vieraassa kaupungissa yöaikaan ja valehteli miehelleni minun pettävän häntä. Ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka olen pitkään odottanut. En odota enää.
Lähtökohtaisesti anteeksianto on kuitenkin omasta tahdosta kiinni, vaikkei toinen olisi pahoillaan. Kerro, että hän on loukannut sinua; se olisi jo syy anteeksipyynnölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle luottamani "ystävä" valehteli, eksytti vieraassa kaupungissa yöaikaan ja valehteli miehelleni minun pettävän häntä. Ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka olen pitkään odottanut. En odota enää.
Lähtökohtaisesti anteeksianto on kuitenkin omasta tahdosta kiinni, vaikkei toinen olisi pahoillaan. Kerro, että hän on loukannut sinua; se olisi jo syy anteeksipyynnölle.
Kerroitko sä ikinä sun ystävälle? Tai yrittikö hän paikkailla jotenkin?
Nyt viime aikoina oon kysynyt, että miks ei pyydä anteeksi. Hänen mielestään ei tehnyt mitää "väärää", koska omalta puolelta oli vaa tavallista chattailua. Ja sitten hän on kysynyt, että eikö kaikki muutokset kerro mitää "pahoillaan" olosta ja kuulemma pitäisi kertoakki enemmän ku pelkkä "anteeksi"-sanana.
-ap
Kerrotko vielä, mitä ihan tarkkaan ottaen miehesi pitäisi pyytää anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, pyytää anteeksi, että joku on hänelle kirjoitellut?
Pyytää anteeksi, ettei kertonut sinulle kirjoittelusta?
Pyytää anteeksi sitä, että jäi kiinni? Oliko mies vastaillut naiselle?
Pyytää anteeksi sitä, että se nainen on häneen ihastunut?
Hyväpäinen mies toki tekee selväksi ihastujille, että on varattu ja että ei kannata eikä hänelle saa jatkaa viesteilyä. Ilmaisee selkeästi, että 'kiitos ei'.
Pahoillaan mies kertoo olevansa. Näin käsitän. Tapojen muutos on selkeä merkki. Kai?
Ehkäpä teidän pitää vielä jutella. Kerro, että koet itsesi loukatuksi ja ilmeisesti arvottomaksi...kun on ollut yhteyttä. Olisiko ollut paras kertoa asiasta sinulle? Ja miten jatkossa tai vastaavissa tilanteissa toimitte.
Kerro sekin, että olet herkkä ja tarvitset tukea tässä ja välittämisen osoittamista.
Hämmentävä tilanne varmaan. Pistä itsesi miehen asemaan. Miten toimisit tai olisit toiminut? Saat kokea juuri niin kuin koet. Se on oikein. Uskalla selvittää yhdessä ja myös yksin, sitä itsetutkiskelua.
Onko miehesi siis ollut uskoton (henkisesti) vai ei?
Tietenkin on vaikeaa antaa anteeksi, jos toinen ei tunnusta tehneensä mitään väärää, varsinkin avioliitossa, ja varsinkin, jos tunnustamaton vääryys liittyy suoraan avioliittoon.
Jos sanot miehellesi: "Olen muuten antanut sinulle anteeksi sen, että olit henkisesti uskoton sen naisen kanssa", niin mikä mahtaisi olla miehesi reaktio? Sanoisiko hän: "En tarvitse anteeksiantoasi, koska en ole tehnyt mitään väärää"?
Yleisellä tasolla, vastauksena otsikon kysymykseen, ihminen itse valitsee antaa anteeksi riippumatta siitä, tunnustaako vääryydentekijä tekonsa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos pitkistä viesteistä! Hyvä saada uusia ideoita ja tapoja ajatella.
Olen eniten pettynyt, että mies valehteli ja ei pistänyt rajoja tälle naiselle ja tämän jokapäiväiselle viestittelylle. Samaan aikaan kun hän viestitteli naisen kanssa ja minä epäilin jotain, niin hän suuttui ja kutsui minua vainoharhaiseksi ja epäilen häntä asioista mitä hän ei ikinä tekisi. Jos hän siis kirjoitteli jonkun kanssa ja kysyin, niin aina vastaus oli että "Pekan kanssa"/"Veljen kanssa" ym. Ja sitten hän laittoi myös salasanan omaan puhelimeen. Ja myös joihinkin hän sanavalintoihin olen todella pettynyt. Tietyllä tapaa ne ovat kaverillisia, mut jos toinen on siinä itseään tyrkyttämässä päivittäin, niin ei siinä tarvitse alkaa "rohkaisemaan" kehuilla. "Olet hyvä ihminen" "höpöhöpö, olet todella laiha"(nainen haukkui itseään läskiksi), ja myös nainen pyysi miestäni hänen luokseen joku viikonloppu "pelaamaan plekkaa", ja mies oli vaan että "miksei :-)". ei siis suoraan suostunu ja omien sanojen mukaan ei olisi ikinä mennyt, mutta miksi edes rohkaista?
-ap
Hei Ap,
Minä ymmärrän sinua.
Olen samassa tilanteessa sillä erotuksella, että minun mieheni oli aktiivinen osapuoli ja se ihastuja, joka yritti järjestää työkaverinsa kanssa tapaamisia. Nainen oli halunnut olla "vain kaveri".
Mies ei ole katkaissut yhteyttä työkaveriin. Ja ihmettelee, miksi olen vihainen ja loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelimet pois.
Minun mieheni antaisi mieluummin leikata pippelinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap,
Minä ymmärrän sinua.
Olen samassa tilanteessa sillä erotuksella, että minun mieheni oli aktiivinen osapuoli ja se ihastuja, joka yritti järjestää työkaverinsa kanssa tapaamisia. Nainen oli halunnut olla "vain kaveri".
Mies ei ole katkaissut yhteyttä työkaveriin. Ja ihmettelee, miksi olen vihainen ja loukkaantunut.
No tämähän on ihan eri asia!!
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap,
Minä ymmärrän sinua.
Olen samassa tilanteessa sillä erotuksella, että minun mieheni oli aktiivinen osapuoli ja se ihastuja, joka yritti järjestää työkaverinsa kanssa tapaamisia. Nainen oli halunnut olla "vain kaveri".
Mies ei ole katkaissut yhteyttä työkaveriin. Ja ihmettelee, miksi olen vihainen ja loukkaantunut.
Etkö jauhanut tätä jo omassa ketjussa tarpeeksi?? Tämä on ihan eri asia.
Oletko ap. ihan tosissasi, että anteeksi antaminen edellyttää anteeksi pyytämistä? Siinä tapauksessa et koskaan pysty esim. kuolleelle anteeksi pyytämättömälle antamaan anteeksi. Silti ihmiset sellaista pystyvät tekemään. Mieti sitä.
Ai, laittoi puhelimeen salasanan ja syytti vainoharhaisuudesta?
Paradoksi.
Enpä tiedä luottaisinko tuollaiseen. Minun mieheni pitää olla selkeä. Arvostan sitä tosi paljon. Hän on pistänyt heti alkuun selkeät merkit...on varattu. Ei ole kiinnostunut muista. Haluaa olla lojaali omalle valinnalleen.
Olen kertonut ja ilmaissut omalle miehelleni omista herkkyyksistäni.
Selvitettävää teillä varmaan tuossa kuitenkin vielä on?
Itseasiassa paljon sekin vaikuttaa, että haluatko sinä jatkaa tällaisen tyypin kanssa?
Miten arvotat tuon tapahtuneen? Mitä se merkkaa sinulle ja hänelle ja teille?
Ottakaa taukoa. Jos miestä kiinnostaa enemmän vastailla työkaverille kuin olla kanssasi.
Et vain halua. Koet, että olet niin pahasti loukattu, ettei edes miehen muutos käyttäytymiseen riitä sulle.
Mä olen antanut mielessäni anteeksi kusipäiselle kaverin faijalla, joka käytti mua teininä hyväksi ja kauan.
Tahdosta on kyse. En minäkään ihan heti tähän pystynyt.