Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmillasi on niin vähän/paljon lapsia? Oletko kysynyt heiltä?
Kommentit (44)
Olen kysynyt, mutta ei tullut mitään kunnon syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kysynyt, mutta äiti on avautunut.
Äidillä oli hormoniongelmia ja pahoja allergioita, joiden takia mikään ehkäisy ei sopinut. Lapsia tuli siis juuri sen verran kuin tuli. Tosin meitä on vain kolme ja pienillä ikäeroilla. Hormonihäiriöt varmaan estivät tehokkaasti lisälapsien syntymisen samalla kun toivat muita ongelmia, esim. painon kanssa.
En ole kysynyt, mutta tiedän silti. Kaikkihan sen tietävät.
Arvelen että elämän kalleus, mm. päivähoitomaksut. Lapsena monet koulukaverit oli lestadiolaisia joilla oli todella paljon sisaruksia, silloin olin iloinen että ei tarvinnut jakaa kotia lapsilauman kanssa.
Olen tietoinen syistä. Molemmat vanhempani kasvoivat suurperheessä, eli lapsia oli toisen perheessä 7 ja toisen 9. Lapset syntyivät abaut vuoden välein ja perheet kärsivät surkeasta köyhyydestä. Vanhempani halusivat omille lapsilleen paremmat lähtökohdat, siksi minulla ei ole sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä kolme sisarusta, neljättä kovasti yritetty, mutta ei ole enää sitten tärpännyt.
Vierailija kirjoitti:
En ole kysynyt, mutta tiedän silti. Kaikkihan sen tietävät.
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kysynyt, mutta tiedän silti. Kaikkihan sen tietävät.
Miten niin?
En ole kysynyt, kun en ylipäätään halua kuulla mistään vanhempiini tai lapsuuteeni liittyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, esikoiselle pitkittynyt koliikki 8-10kk ikään asti, kuopuksella 5kk iästä alkanut korvatulehduskierre, ikäero 1,8kk, mies viikot reissutöissä & ei tukiverkkoa. Ja tätä loppuosaa ei kerrottu, näin koliikkilapsen äitinä pystyy päättelemään sen vaikutuksen. Joskus mainittu, että 3 oli haaveissa.
No en todellakaan ole kysynys, koska en haluaisi omien vanhempienikaan tivaavan sellaista minulta! Yksityisasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi ja olen kysynyt. Äitini oli jo melko vanha saadessaan minut, on avoimesti kertonut että olivat isäni kanssani miettineet että eivät hankkisi ollenkaan lapsia. No, mieli muuttui siinä 37-vuotiaana ja saivat minut. Eivät viittineet enää "vanhoilla päivillä" tekemään enempää. Äitini on sanonut minulle aina että: "Ei se määrä, vaan se laatu". :)
Luulisi myös senkin osaltaan vaikuttavan että synnyin pahimman laman keskelle ja juuri valmistuneesta omakotitalosta maksettiin yli 15 %:n asuntolainakorkoa ja velkaa otettiin että saatiin maksettua edellisiä velkoja. Jotenkin selvisivät mutta en usko että itsellänikään olisi tullut siinä vaiheessa mieleen tehdä tuollaiseen kuvioon lisää lapsia.
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainut lapsi ja äitini ei halunnut isäni kanssa enää lisää lapsia. Isästäni paljastui aito narsku naimisiin menon jälkeen.
Vanhemmat olisivat halunneet vielä kolmannenkin lapsen mutta ei tärpännyt vuosien yrittämisestä huolimatta. Isä sairasti sikotaudin samaan aikaan kuin me kaksi lasta, mahdollisesti se vei hedelmällisyyden.
Vanhemmillani oli vaikeuksia saada lapsia, saivat minut ja kaksosveljeni lopulta hedelmöityshoitojen avulla. En tiedä, olisivatko alunperin halunneet enemmän lapsia, mutta kaksosten hoitaminen oli sen verran rankkaa, että sai riittää... :) En kyllä usko että mitään suurperhettä olisivat perustaneet, vaikka lapsia olisikin tullut helposti.
En ole kysynyt.
Olen minä joskus miettinyt olenko ehkä ollut jonkinasteinen vahinko - olen kolmelapsisen perheen nuorin, vanhin lapsi on 4½ vuotta minua vanhempi ja keskimmäinen 1v7kk vanhempi. Mutta en ole koskaan kysynyt miten on, ihan toivottuja olemme olleet kaikki, oltiin sitten suunniteltuja tai ei. Sen tiiän että esikoista joutuivat jonkin aikaa yrittämään, heti ei onnistunut.
Toisaalta, isäni on nelilapsisesta perheestä joten monta lasta on varmaan ollut aivan luontevaa. Tiiä vaikka olisivat enemmänkin halunneet. Tai ehkäpä kolme on tuntunut juuri sopivalta määrältä - ainakin mahtuu yhteen autoon kaikki x)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Mä olin kuulema nii kauhee, etteivät halunneet enempää..:(
Alue: Aihe vapaa
En ole kysynyt koska ei kiinnosta.