Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmillasi on niin vähän/paljon lapsia? Oletko kysynyt heiltä?
Kommentit (44)
Äidillä on karmean huono miesmaku (on myöntänytkin). Ensin sotkuinen ja ahdistunut vetelys ja sitten egoistinen ja nirso vetelys.
Yksi lapsi kummastakin liitosta ennen kuin ymmärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on vain kaksi, koska se on luku, josta pääsivät yhteisymmärrykseen.
Tiedän kysymättäkin, ovat vanhoillislestadiolaisia. 15 lasta
Olisivat halunneet kolmannenkin, mutta kun sitä ei kuulunut siihen mennessä kun menin kouluun (ja siskoni oli 5), lopettivat yrittämisen ja totesivat että on hyvä näinkin.
Ei ole tullut kysyttyä. Isälläni oli kuusi lasta ja selityksenä varmaan se, että ensimmäinen vaimo kuoli ja toinenkin vaimo halusi lapsia. Molemmille vaimoille tuli siis kolme lasta. Äitini ensimmäinen lapsi oli vahinko, mutta meni sitten isäni kanssa naimisiin. Toinen lapsi (minä) oli varmaan jo ihan suunniteltu, mutta sitten epäilen että itseäni vain 11kk nuorempi pikkuveli oli taas vahinko. Kuka hullu nyt haluaa tulla raskaaksi 2kk synnytyksen jälkeen!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Ei.
60 -luvulla tarkistettiin koti ja oli liian pieni (kaksio alkovilla). Köyhyys oli vika myös, omia lapsia voi elättää sillä rahalla mutta ei toisen. Haastattelut ja syynääminen oli tosi loukkaavaa ja ahdistavaa. Vanhemmat oli raittiita, työtätekeviä, rehellisiä ja kunnollisia mutta eivät kelvanneet. Naimisissakin olivat 46 vuotta mun äitini kuolemaan saakka joten olisi saanut joku lapsi ihanan perusperheen itselleen serkkuineen kaikkineen.
Ihan kysymättä ovat kertoneet, että minä olin niin kauhee koliikkivauva, että meinasivat jättää yhteen, mutta uskalsivat 4 vuoden päästä kuitenkin tehdä pikkuveljeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Ei.
60 -luvulla tarkistettiin koti ja oli liian pieni (kaksio alkovilla). Köyhyys oli vika myös, omia lapsia voi elättää sillä rahalla mutta ei toisen. Haastattelut ja syynääminen oli tosi loukkaavaa ja ahdistavaa. Vanhemmat oli raittiita, työtätekeviä, rehellisiä ja kunnollisia mutta eivät kelvanneet. Naimisissakin olivat 46 vuotta mun äitini kuolemaan saakka joten olisi saanut joku lapsi ihanan perusperheen itselleen serkkuineen kaikkineen.
Sun vanhempasi on valehdelleet sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
En luule. Minun äitini on adoptoitu 40-luvulla, veljeni 80-luvulla ja omat lapseni 2000-luvulla.
Vanhempasi ei ole jostain syystä kelvanneet ja he ovat sinulle selittäneet syyksi asunoon koon, mutta totta se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
En luule. Minun äitini on adoptoitu 40-luvulla, veljeni 80-luvulla ja omat lapseni 2000-luvulla.
Vanhempasi ei ole jostain syystä kelvanneet ja he ovat sinulle selittäneet syyksi asunoon koon, mutta totta se ei ole.
Mun vanhempani ei ole edes yrittäneet adoptoida, mitä nyt sekoitat? Tuo sukulaiseni adoptoi siis kaksi. Ja nimenomaan tulot ja "status" oli se ratkaiseva tekijä tuolloin 70-luvulla. Adoptio oli muutenkin erilaista, käytännössä pelkästään kotimaisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
En luule. Minun äitini on adoptoitu 40-luvulla, veljeni 80-luvulla ja omat lapseni 2000-luvulla.
Vanhempasi ei ole jostain syystä kelvanneet ja he ovat sinulle selittäneet syyksi asunoon koon, mutta totta se ei ole.
Mun vanhempani ei ole edes yrittäneet adoptoida, mitä nyt sekoitat? Tuo sukulaiseni adoptoi siis kaksi. Ja nimenomaan tulot ja "status" oli se ratkaiseva tekijä tuolloin 70-luvulla. Adoptio oli muutenkin erilaista, käytännössä pelkästään kotimaisia lapsia.
En minä sekoita.
Aiemmin nimenomaan oli helppo saada adoptiolapsi. Nykyään se on vaikeaa.
Jos vanhempasi ovat selittäneet sinulle ettei saaneet adoptiolasta koska asunto oli liian pieni niin se nyt vaan on potaskaa. Jos heidät on hylätty, niin syy on ihan jokin muu.
Vanhin meistä oli vahinko, menivät silloin naimisiin. Sitten vähän reilu vuoden päästä tuli toinen vahingossa. Viimein, 6 vuotta myöhemmin, oli ainut harkittu lapsi.
Näin isäni joskus humalassa kertoi. Ei sillä ole väliä suunnitteleeko lapset vai ei. Meitä kaikkia on rakastettu todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
En luule. Minun äitini on adoptoitu 40-luvulla, veljeni 80-luvulla ja omat lapseni 2000-luvulla.
Vanhempasi ei ole jostain syystä kelvanneet ja he ovat sinulle selittäneet syyksi asunoon koon, mutta totta se ei ole.
Mun vanhempani ei ole edes yrittäneet adoptoida, mitä nyt sekoitat? Tuo sukulaiseni adoptoi siis kaksi. Ja nimenomaan tulot ja "status" oli se ratkaiseva tekijä tuolloin 70-luvulla. Adoptio oli muutenkin erilaista, käytännössä pelkästään kotimaisia lapsia.
En minä sekoita.
Aiemmin nimenomaan oli helppo saada adoptiolapsi. Nykyään se on vaikeaa.
Jos vanhempasi ovat selittäneet sinulle ettei saaneet adoptiolasta koska asunto oli liian pieni niin se nyt vaan on potaskaa. Jos heidät on hylätty, niin syy on ihan jokin muu.
Ei mun vanhemmat ole yrittäneet adoptoida, heillä oli monta biologista lasta! Huoh. Lääkärisukulaiseni joka adoptoi kertoi itse näistä käytännöistä, eli tulot syynättiin tarkkaan. Hän vähän säälikin pienituloisia jotka ei voineet lasta saada adoptoimalla. Toki on voinut olla paikkakuntakohtaisia eroja, tämä oli pikkukaupungissa. Paikalliset viranomaiset teki ne päätökset.
En ole kysynyt. Vastaus olisi jotain jumala- ja raamattujuttuja, joten ei kiinnosta. Meitä on 11 sisarusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olisivat halunneet paljon lapsia.
Saivat 8 km ja vain yhden lapsen eli minut. Yrittivät saada adoptiolastakin mutta olivat vain duunareita niin ei onnistunut, ei ollut antaa omaa huonetta ja viikkorahoja yms etuja mitä perheen oikeille lapsille ei tarvita. Vaikka olivat vakitöissä ja oli asunto Helsingin Kalliossa ja kesämökki Hämeessä. Sillä ei ole merkitystä että lapsi olisi saanut ihanan turvallisen ja rakastavan perheen....
Ei adoptiolapsille vaadita omaa huonetta, eikä viikkorahoista ole mitään puhetta.
Jos tulee hylky niin se johtuu vanhemmuuden heikkouksista, ei materiaata.
Luuletko että adoptiokriteerit ovat pysyneet täsmälleen samoina vuosikymmenien ajan?
Ainakin 70-luvulla sosiaalinen status oli iso tekijä siinä kuka sai adoptoida ja kuka ei, esim. lääkärisukulaiseni sai kaksikin adoptiolasta yksinään kun taas siivoja-talonmiespariskunnalle ei suotu yhtään.
En luule. Minun äitini on adoptoitu 40-luvulla, veljeni 80-luvulla ja omat lapseni 2000-luvulla.
Vanhempasi ei ole jostain syystä kelvanneet ja he ovat sinulle selittäneet syyksi asunoon koon, mutta totta se ei ole.
Mun vanhempani ei ole edes yrittäneet adoptoida, mitä nyt sekoitat? Tuo sukulaiseni adoptoi siis kaksi. Ja nimenomaan tulot ja "status" oli se ratkaiseva tekijä tuolloin 70-luvulla. Adoptio oli muutenkin erilaista, käytännössä pelkästään kotimaisia lapsia.
En minä sekoita.
Aiemmin nimenomaan oli helppo saada adoptiolapsi. Nykyään se on vaikeaa.
Jos vanhempasi ovat selittäneet sinulle ettei saaneet adoptiolasta koska asunto oli liian pieni niin se nyt vaan on potaskaa. Jos heidät on hylätty, niin syy on ihan jokin muu.
Ei mun vanhemmat ole yrittäneet adoptoida, heillä oli monta biologista lasta! Huoh. Lääkärisukulaiseni joka adoptoi kertoi itse näistä käytännöistä, eli tulot syynättiin tarkkaan. Hän vähän säälikin pienituloisia jotka ei voineet lasta saada adoptoimalla. Toki on voinut olla paikkakuntakohtaisia eroja, tämä oli pikkukaupungissa. Paikalliset viranomaiset teki ne päätökset.
No ihan sama. Joku sinulle/sille sisarusta vaille jääneelle on valehdellut. Sinulle se lääkäri sitten. Ja lainsäädäntö on ihan valtakunnallinen ollut aina.
Isälläni on paljon lapsia. Äidilläni vain minut. Syytä ei ole tarvinnut kysyä. Isäni on kaikkien hameiden perässä juokseva häntäheikki ja äitini ei ole kerinnyt enempää lisääntyä, kun isäni on koko ajan juossut panemassa muita naisia paksuksi.
Olen vanhin ja iloinen vahinko. Toista lasta tekivät useamman vuoden, meille tuli ikäeroa 6v. Tossa välissä isä alkoholisuitui ja erosivat ollessani 10v. Kumpikaan ei uusien siippojen kanssa lisää lapsia tehnyt, äiti harkitsi kyllä mutta jätti tekemättä kun minä tein siitä isoäidin 34vuotiaana.
Olen ainut lapsi ja minunkin tekemiseen meni 9 vuotta. Eivät halunneet ryhtyä uudestaan samaan rumbaan.
Alue: Aihe vapaa
On vain kaksi koska siinä oli jo tarpeeksi tekemistä äidille. Meillä oli perinteinen jako miesten ja naisten hommissa.