Itkin tänään aamupäivällä niin paljon, että pääni kipeytyi niin paljon, että luulin kuolevani
Olen masentunut, myönnän sen, ja ollut jo kauan.
En jaksa enää käydä päivittäisellä ulkoilulenkilläkään, en itse asiassa ole viime aikoina käynyt kuin kerran viikossa ulkona.
Kävin viime vuoden kesällä terapiassa, mutta terapeutti jätti hoitoni ns. puolivälin baariin, en ehtinyt tämän päivän ongelmiini pureutumaan lainkaan. Sanoi vaan, että olen mukamas psyykeltäni terve; ja niin ehkä olenkin, koska en mikään skitso ole, enkä psykoottinen, mutta ehkäpä jokin masispilleri voisi auttaakin tästä alhosta ylös tai sitten jokin päiväystävä arjessa. Olen kyllä parisuhteessa, mutta mieheni on työelämässä ja mä pitkäaikaistyötön, ja viimeiset kymmenen vuotta ollut yhtä helvettiä muiden fyysisten oireiden myötä. Miten tästä enää nousen?
Kommentit (6)
Ap. kysyy, että miten mä tästä enää pääsen jatkoon? Tuntuu joka päivä aina vaan työläämmältä elää tätä apaattista elämääni.
Ehdotuksia, että jaksaisin jotain alkaa tekemään oloni paranemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei kyseessä ollut migreenikohtaus?
Henkinen stressi altistaa kohtaukselle jos on migreeniin taipuvainen vaikka itse sairaus on fyysinen.
Ap. No, kun ei mulla ole ikinä ollut migreeniä, eikä päätä ylipäätänsä särkenyt kuin itkemisen yhteydessä tai sitten kuumeisessa taudissa esim. flunssan yhteydessä.
Sitä paitsi minähän itkin ja lujaa monta tuntia aamupäivällä, joka johtui eräästä asiasta, joista en nyt ala tässä avaamaan sen kummoisemmin. Olen taasen viime aikoina itkenyt melkoisen usein, koska olen masentunut.
No ei kai tuossa muu auta kuin yrittää saada ammattiauttajan apua. Ota yhteyttä terveydenhuoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Ala yrittäjäksi!
Ap. Jaahas, ja miltei kuusikymppisenä ja tässä fyysisessä kunnossakin aloittaisin yrityksen pidon - ootko tosissasi?
Oletko varma ettei kyseessä ollut migreenikohtaus?
Henkinen stressi altistaa kohtaukselle jos on migreeniin taipuvainen vaikka itse sairaus on fyysinen.