Naisystävän kanssa keskustelu on yksipuolista

Aviomies samanlainen, ei auta sanominen. Nykyään en enää kuuntele.

Kannattaa sanoa asiasta, naisystäväsi ei ehkä itse huomaa tekevänsä näin.

Harmillista. Puheeksi tuo varmaan pitäisi osata ottaa, en muuta neuvoa osaa antaa.

Mutta siitä sinulle kymmenen pistettä, että kerrankin tältä palstalta voi lukea avauksen, jossa mies kertoo yhden tietyn naisen käytöksestä ja kysyy neuvoja siihen. Yleensä kun avaukset ovat laatua" Miksi naisten kanssa keskustelu on aina yksipuolista?"

Oletko jaarittelija? Ärsyttää tyypit, jotka aloittaa jonkun jutun kertomisen vuodesta 2568 e.Kr. Monien mutkien kauttakaan ei päästä siihen pointtiin vaan harhaillaan sinne tänne. Rasittavaa kuunneltavaa ja yritän saada pisteen hölötykselle keinolla millä hyvänsä.

Vaihda hiukan vanhempaan mimmiin, joka ei käy enää koulua.

Joo itsellänikin on välillä ajautua tahtomattani keskusteluissa aina muihin ajatuksiin ja se ärsyttää itseänikin, mutta minulla todettiinkin aikuisiässä ADHD ja se selittikin paljon

Tiedän tuommoisia tyyppejä enemmänkin.

En enää juurikaan pidä yhteyttä, sillä minusta ystävyyttä ei ole se, että tavattaessa toisen niskaan kaadetaan kaikki oma ahdistus ja muu painolasti. Itse en tee näin, pidän mölyt mahassani.

Jokainen voisi miettiä tykönään: lisääkö Sinun tapaamisesi toisen iloa ja elinvoimaa vai vähentääkö sitä?

Omaa puolisoaan tulisi viimeksi käyttää likasankona. Opetelkaa ihmiset prosessoimaan asioita omassa mielessä. Eri asia tietysti silloin, jos ongelma on ihmis-/parisuhteessa. Siitä on hyvä keskustella keskenään. Huom. Ei ulkopuolisen kanssa.

On aina aika huono juttu, jos kokee, ettei tule parisuhteessa kuulluksi. Ihan samantekevää, johtuuko se sinun huonosta kertomistaidostasi (johon nelonen viittasi), silti oman rakkaan kokemuksia ja tunteita pitäisi jaksaa kuunnella ja ymmärtää.

Sinuna ottaisin asian naisystävän kanssa puheeksi, kun hän seuraavan kerran katkaisee puheesi tylysti. Mieti etukäteen, miten kommentoit, niin et mene sanattomaksi. Vaikka voisit aloittaa suoraan asiasta: "Huomaatko itse ollenkaan, että katkaiset aina minun puheeni, kun yritän kertoa jotakin OMASTA päivästäni, vaikka juuri äsken puhuimme pitkään sinun päiväsi tapahtumista. Minusta tuo tuntuu kamalalta, että et ikäänkuin ole lainkaan kiinnostunut minusta ja siitä, mitä minulle kuuluu."

Varaudu siihen, että hän kiistää asian suoralta kädeltä tai yrittää nelosen tapaam etsiä syytä sinusta. Älä ala huutaa, vaan palaa perusasiaan: on epäkohteliasta ja väärin, että et tule kuulluksi ja hyvöksytyksi suhteessanne, et saa henkistä tukea häenltä, vaikka itse pyrit sitä antamaan.

Toden sanoakseni en usko, että sanominen auttaa selkeään muutokseen. Itsekeskeiset ihmiset ovat sitä niin syvältä persoonastaan, että VAIKKA hän tunnustaisikin toimivansa väärin (mitä ei todennäköisesti tee), muuttuminen on hyvin vaikeaa.

Mutta noinkaan tuskin jaksat hänen kanssaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuommoisia tyyppejä enemmänkin.

En enää juurikaan pidä yhteyttä, sillä minusta ystävyyttä ei ole se, että tavattaessa toisen niskaan kaadetaan kaikki oma ahdistus ja muu painolasti. Itse en tee näin, pidän mölyt mahassani.

Jokainen voisi miettiä tykönään: lisääkö Sinun tapaamisesi toisen iloa ja elinvoimaa vai vähentääkö sitä?

Omaa puolisoaan tulisi viimeksi käyttää likasankona. Opetelkaa ihmiset prosessoimaan asioita omassa mielessä. Eri asia tietysti silloin, jos ongelma on ihmis-/parisuhteessa. Siitä on hyvä keskustella keskenään. Huom. Ei ulkopuolisen kanssa.

Olen erittäin vankasti eri mieltä.

Kenen kanssa tunteita ja vastoinkäymisiä sitten saa purkaa, jos ei oman puolison!!!

Olisin itse asiassa hiton pettynyt mieheeni, jos saisin selville, että hän ei halua tai uskalla kertoa minulle tunteistaan ja murheistaan. Kyllä niistä pitää voida jutella puolisolle.

Eri asia tietysti se, että JATKUVA valittaminen ei ole kivaa. Puolison kanssa pitää jakaa myös ilot, ei pelkkiä suruja.

Minulla on elämässäni kaksi ihmistä, joiden juttuja välillä en jaksa kuunnella. Toinen on rakas aviomieheni ja toinen ystäväni. Molemmat kertovat pitkiä polveilevia juttuja päivätolkulla ja molemmilla ääni kohoaa ja kiihtyy tarinan edetessä. Lopulta korvat ihan humisevat, kun kuuntelen heitä, tekisi mieli sanoa "älä huuda". Yritän parhaani mukaan olla läsnä, mutta joskus tulee ihan aistiyliherkkyys ja kuuntelun sijaan sanon vain "mm-m". Aina näin ei ole, mutta välillä.

Kiitos hyvistä kommenteista. Katsotaan tapahtuuko muutosta. En vain valita, vaan kerron myös mistä olen innostunut ja kerron yleisesti kokemuksistani. Harmittaa siksikin, kun naisystäväni on sanonut että pitää siitä että olen puhelias. Hän ei kumminkaan jaksa minua kuunnella.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on elämässäni kaksi ihmistä, joiden juttuja välillä en jaksa kuunnella. Toinen on rakas aviomieheni ja toinen ystäväni. Molemmat kertovat pitkiä polveilevia juttuja päivätolkulla ja molemmilla ääni kohoaa ja kiihtyy tarinan edetessä. Lopulta korvat ihan humisevat, kun kuuntelen heitä, tekisi mieli sanoa "älä huuda". Yritän parhaani mukaan olla läsnä, mutta joskus tulee ihan aistiyliherkkyys ja kuuntelun sijaan sanon vain "mm-m". Aina näin ei ole, mutta välillä.

Tuossa näkee hienosti, että ne läheiset ilmeisesti valitaan ihan muilla kriteereillä.