Miten saada järkeä omaan päähän???
Tai oikeammin: miten saada itsensä innostumaan omasta aviomiehestä niin että voisi unohtaa rakastajan?
Mieheni on ulkopuolisen silmin täydellinen. Hyvä työ, osallistuva aviomies, huolehtiva ja 50% vastuista jakava isä. Ei petä, ei ryyppää (enempää kuin minä :-), ei vietä liikaa aikaa kavereiden kanssa jne. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja meillä on neljä lasta.
Mutta... olen rakastunut toiseen, jonka kanssa ei kuitenkaan tule koskaan olemaan yhteistä tulevaisuutta. Päivittäistä jatkuvaa viesteilyä ja "rakkautta" siinä mielessä kuin voi olla ilman todellista suhdetta.
En pysty lopettamaan salasuhdetta, koska saan siitä niin paljon. Omaa miestäni en ole halunnut intohimoisesti vuosiin ja kärsin todella siitä. Elämä olisi helppoa jos joku voisi taikoa tämän halun ja kaipuun kohdistumaan mieheeni, jonka kanssa elämä on rakennettu ja oleminen muuten helppoa. Seksuaalisuus on vaan (omalta puoleltani) täysin nollassa.
Miten tilanteen voi muuttaa? Auttakaa... tiedän että olen täysi paska, mutta en pysty luopumaan tästä nauttivastaa, seksuaalisesta naisesta kun olen viimein sellaisen itsestäni löytänyt.
Ihan hyvin tiedät mikä on oikein ja mikä väärin