Miksi historian ja uskonnon opetuksessa annetaan niin ruusuinen kuva uskonpuhdistuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Martti Luther ehkä vastusti Paavin valtaa, mutta oli toisaalta vankkumaton maallisten ruhtinaiden jumalallisen vallan puolustaja ja sitä mieltä, että kapinoivat talonpojat tuli teurastaa viimeiseen mieheen. Luther oli myös vakaumuksellinen antisemitisti.

Kyllä meille opetettiin että Luther kertoi, että jokainen joka tappaa juutalaisen tekee palveluksen jumalalle.

Myöskään uskon sotia tai Lutherin puolen vaihtoa talonpoikaiskapinan aikaan ei minun koulussa kaunisteltu, mutta kouluvuosistani on jo aikaa. Silloin ei edes suomenkielessä ollut sanaa holokausti, joten sellaisesta ei mainittu koulukirjoissakaan mitään.

Pakkoruotsi on pikkujuttu lapsille osoitetun uskonnon opettamisen vahingollisuuden rinnalla.

Ei noita asioita mitenkään erityisesti kaunistella, mutta tokihan se opettajasta riippuu mitä kertoo. Minä kysyisin enemmänkin että pitäisikö noita asioita korostaa? tuskinpa, koska ei Lutherin juutalaisvastaisuus ollut mitenkään erikoista ja euroopassa juutalaistavastaisuus on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus historian aikana.

Mitä maallisiin ruhtinaisiin tulee niin asiaa ei kyllä ole mitenkään vaiettu kouluopetuksessa vaan asia tulee selkeästi esille kun puhutaan vaikka Kustaa Vaasasta ja hänen motiiveistaan uskonpuhdistuksessa.

No, mitä tästä opimme? Emme mitään. Samalla tavalla elämäm koululaiset huutaa nykyäänkin tappotuomioita, mutta kohde on vaan vaihtunut...

Mitä sillä on merkitystä, koska Kristinuskon toimintamallit ovat nykyään täysin symboolisia jokatapauksessa?

Historiahan voi olla mitä tahansa ja yleensä onkin?

Ihmiset ovat 5000 vuotta sitten syöneet toisiaan yleisesti. Miksi siitä ei puhuta enempää, tai annetaan niin ruusuinen kuva?

Mikäli ymmärrän aloituksen pointin oikein, tulee huomata, että länsimaisessa sivistyksessä ihmisten arki ei ole erityisen riippuvainen vuosisatoja vanhoista tarinoista, toisinkuin lähi-itäläisissä "sivistyksissä" joissa jaetaan jopa oikeus, nojautuen ikivanhoihin tarinoihin ja nuo samat tarinat määrittävät ihmisten arkea tavalla, joka estää yhteiskuntien pysymisen kehityksen mukana.

Tästähän tässä taas oli kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä on merkitystä, koska Kristinuskon toimintamallit ovat nykyään täysin symboolisia jokatapauksessa?

Historiahan voi olla mitä tahansa ja yleensä onkin?

Ihmiset ovat 5000 vuotta sitten syöneet toisiaan yleisesti. Miksi siitä ei puhuta enempää, tai annetaan niin ruusuinen kuva?

Mikäli ymmärrän aloituksen pointin oikein, tulee huomata, että länsimaisessa sivistyksessä ihmisten arki ei ole erityisen riippuvainen vuosisatoja vanhoista tarinoista, toisinkuin lähi-itäläisissä "sivistyksissä" joissa jaetaan jopa oikeus, nojautuen ikivanhoihin tarinoihin ja nuo samat tarinat määrittävät ihmisten arkea tavalla, joka estää yhteiskuntien pysymisen kehityksen mukana.

Tästähän tässä taas oli kysymys?

Suomen historia on itseasiassa vieläkin aika kaukana tieteestä jolla olisi pyrkimys totuuteen Suomen historialla on ollut välinearvo, jolla on opetettu että sivistys saapui Suomeen Ruotsista ristiretkien myötä.

On opetettu että suomalaiset olivat joitain Volgan mutkan ugrilaisia, jotka tulivat tänne syömään oravia ja karkoittivat lappalaiset.

Ristiretkiin saakka suomalaiset asuivat maakuopissa jne...

Suomessa on ollut maanviljelystä yli 7000 vuotta sitten. Eli kauan ennen kuin Ruotsissa oli ruotsalaisia tai maanviljelystä.

Karjalasta löydetty kalaverkko on yli 10 000 vuotta vanha. Suomesta on löydetty enemmän ja upeampia "viikinkimiekkoja" kuin viikinkien maista. Viikingit valloitti Irlannin ja Englannin mutta saivat turpiinsa Raaseporissa.

Ja vanhimmista Ahvenanmaalta löydetystä ihmisjäänteistä on selvät merkit ihmissyönnistä.

Luther ei tosiaan ollut mikään lämminsydäminen Jeesuksen seuraaja. Naisenkin tehtävä oli hänen mukaansa pysyä kotona, olla hiljaa ja totella miestään. Miehen elämän ilona taas oli viini, laulu ja naiset.

Koko kristinuskon historia on verinen ja likainen, kuten muidenkin Abrahamilaisten uskontojen. Sen ymmärrän, että menneinä aikoina tuollainen roska on uponnut on yksinkertaisiin ja tietämättömiin ihmisiin, mutta mikä saa nykyaikaisen ihmisen uskomaan moiseen hölynpölyyn? Ketään uskovaista ihmistä ei voi kyllä ihan todesta ottaa, hänhän on kuin lapsi älylliseltä kehitykseltään. Miksei vaikka muinainen suomalainen usko kelpaa, siinä sentään palvotaan jotain oikeasti olemassa olevaa, eli luontoa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä on merkitystä, koska Kristinuskon toimintamallit ovat nykyään täysin symboolisia jokatapauksessa?

Historiahan voi olla mitä tahansa ja yleensä onkin?

Ihmiset ovat 5000 vuotta sitten syöneet toisiaan yleisesti. Miksi siitä ei puhuta enempää, tai annetaan niin ruusuinen kuva?

Mikäli ymmärrän aloituksen pointin oikein, tulee huomata, että länsimaisessa sivistyksessä ihmisten arki ei ole erityisen riippuvainen vuosisatoja vanhoista tarinoista, toisinkuin lähi-itäläisissä "sivistyksissä" joissa jaetaan jopa oikeus, nojautuen ikivanhoihin tarinoihin ja nuo samat tarinat määrittävät ihmisten arkea tavalla, joka estää yhteiskuntien pysymisen kehityksen mukana.

Tästähän tässä taas oli kysymys?

Mitä oikein yrität selittää? Tarkoitatko, että historiaa on täysin turhaa opiskella? Mielestäsi historian opetus pitäisi lopettaa kokonaan?

Ei meillä Lutherista ainakaan mitään puhtoisen sankarin kuvaa annettu, vaan kerrottiin hänen roolinsa ja vaikutuksensa kristinuskoon suhteessa katolisen kirkon sisälle vuosisatojen kuluessa kehkeytyneisiin ei-kristillisiin tapoihin ja uskomuksiin.

Lutherin ajattelu "evolvoitui" myöhemmin antisemitismin suuntaan https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_and_antisemitism, mutta siinä vaiheessa Lutherin uran ratkaiseva, meitä nykykristittyjä kiinnostava jakso oli jo päättynyt.

Jos Luther olisi tänä päivänä kanssamme täällä keskustelemassa, veikkaan, että hän tunnustaisi syntinsä, virheensä, joihin hän menneisyydessään syyllistyi. Toisaalta, mistäpä sitä varmuudella tietää.

Kävin huvin vuoksi (en kuulu kirkkoon) uskonnon historiasta kertovan kurssin, mitään negatiivista ei sanottu Lutherista koko kirjassa. Outoa.

Sana kirjoitti:

Ei meillä Lutherista ainakaan mitään puhtoisen sankarin kuvaa annettu, vaan kerrottiin hänen roolinsa ja vaikutuksensa kristinuskoon suhteessa katolisen kirkon sisälle vuosisatojen kuluessa kehkeytyneisiin ei-kristillisiin tapoihin ja uskomuksiin.

Lutherin ajattelu "evolvoitui" myöhemmin antisemitismin suuntaan https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_and_antisemitism, mutta siinä vaiheessa Lutherin uran ratkaiseva, meitä nykykristittyjä kiinnostava jakso oli jo päättynyt.

Jos Luther olisi tänä päivänä kanssamme täällä keskustelemassa, veikkaan, että hän tunnustaisi syntinsä, virheensä, joihin hän menneisyydessään syyllistyi. Toisaalta, mistäpä sitä varmuudella tietää.

Kauanko aiot Sana vältellä valeitasi William Lane Craigista: http://rationalwiki.org/wiki/William_Lane_Craig?

En kyllä paljon enää uskonnon tai historian opetuksesta muista, mutta kyllä minulle pn jäänyt hyvin väkivaltainen js ahdasmielinen kuva koko kristinuskosta. Siinä mielessä kehottaisin hakaraisia ja kiemunkeja tutustumaan omaan uskoonsa.

Uskonnon oppikirjojen kirjoittajat ovat harvoin ateisteja. Useimmiten kustantajanakin toimii jokin kirkollinen taho. Valitettavasti uskonnon oppikirjat harvoin ovat neutraaleja, joskin parempaan päin on menty. Mielestäni opettajan tehtävänä on jakaa kiihkotonta tietoa niin historiassa ja uskonnossa. Näkökulman vaihdos on myös oiva tapa opettaa.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, että koulut eivät uusi kirjasarjojaan riittävän usein. Vaan käytetään yhtä ja samaa oppikirjaa, vaikka sisältö on laadultaan liirumlaarumia. Tämä nimenomaan vaivaa uskonnon oppikirjoja. Etenkin peruskoulun 9.luokan oppisisältö on ikuista luonnonsuojelua ja "eettisiä pohdintoja".

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon oppikirjojen kirjoittajat ovat harvoin ateisteja. Useimmiten kustantajanakin toimii jokin kirkollinen taho. Valitettavasti uskonnon oppikirjat harvoin ovat neutraaleja, joskin parempaan päin on menty. Mielestäni opettajan tehtävänä on jakaa kiihkotonta tietoa niin historiassa ja uskonnossa. Näkökulman vaihdos on myös oiva tapa opettaa.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, että koulut eivät uusi kirjasarjojaan riittävän usein. Vaan käytetään yhtä ja samaa oppikirjaa, vaikka sisältö on laadultaan liirumlaarumia. Tämä nimenomaan vaivaa uskonnon oppikirjoja. Etenkin peruskoulun 9.luokan oppisisältö on ikuista luonnonsuojelua ja "eettisiä pohdintoja".

Mitäs vikaa etiikassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä on merkitystä, koska Kristinuskon toimintamallit ovat nykyään täysin symboolisia jokatapauksessa?

Historiahan voi olla mitä tahansa ja yleensä onkin?

Ihmiset ovat 5000 vuotta sitten syöneet toisiaan yleisesti. Miksi siitä ei puhuta enempää, tai annetaan niin ruusuinen kuva?

Mikäli ymmärrän aloituksen pointin oikein, tulee huomata, että länsimaisessa sivistyksessä ihmisten arki ei ole erityisen riippuvainen vuosisatoja vanhoista tarinoista, toisinkuin lähi-itäläisissä "sivistyksissä" joissa jaetaan jopa oikeus, nojautuen ikivanhoihin tarinoihin ja nuo samat tarinat määrittävät ihmisten arkea tavalla, joka estää yhteiskuntien pysymisen kehityksen mukana.

Tästähän tässä taas oli kysymys?

Suomen historia on itseasiassa vieläkin aika kaukana tieteestä jolla olisi pyrkimys totuuteen Suomen historialla on ollut välinearvo, jolla on opetettu että sivistys saapui Suomeen Ruotsista ristiretkien myötä.

On opetettu että suomalaiset olivat joitain Volgan mutkan ugrilaisia, jotka tulivat tänne syömään oravia ja karkoittivat lappalaiset.

Ristiretkiin saakka suomalaiset asuivat maakuopissa jne...

Suomessa on ollut maanviljelystä yli 7000 vuotta sitten. Eli kauan ennen kuin Ruotsissa oli ruotsalaisia tai maanviljelystä.

Karjalasta löydetty kalaverkko on yli 10 000 vuotta vanha. Suomesta on löydetty enemmän ja upeampia "viikinkimiekkoja" kuin viikinkien maista. Viikingit valloitti Irlannin ja Englannin mutta saivat turpiinsa Raaseporissa.

Ja vanhimmista Ahvenanmaalta löydetystä ihmisjäänteistä on selvät merkit ihmissyönnistä.

Ja ennen kuin Ruotsi tuli tänne rikkaat talonpojat piti muita orjana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä on merkitystä, koska Kristinuskon toimintamallit ovat nykyään täysin symboolisia jokatapauksessa?

Historiahan voi olla mitä tahansa ja yleensä onkin?

Ihmiset ovat 5000 vuotta sitten syöneet toisiaan yleisesti. Miksi siitä ei puhuta enempää, tai annetaan niin ruusuinen kuva?

Mikäli ymmärrän aloituksen pointin oikein, tulee huomata, että länsimaisessa sivistyksessä ihmisten arki ei ole erityisen riippuvainen vuosisatoja vanhoista tarinoista, toisinkuin lähi-itäläisissä "sivistyksissä" joissa jaetaan jopa oikeus, nojautuen ikivanhoihin tarinoihin ja nuo samat tarinat määrittävät ihmisten arkea tavalla, joka estää yhteiskuntien pysymisen kehityksen mukana.

Tästähän tässä taas oli kysymys?

Suomen historia on itseasiassa vieläkin aika kaukana tieteestä jolla olisi pyrkimys totuuteen Suomen historialla on ollut välinearvo, jolla on opetettu että sivistys saapui Suomeen Ruotsista ristiretkien myötä.

On opetettu että suomalaiset olivat joitain Volgan mutkan ugrilaisia, jotka tulivat tänne syömään oravia ja karkoittivat lappalaiset.

Ristiretkiin saakka suomalaiset asuivat maakuopissa jne...

Suomessa on ollut maanviljelystä yli 7000 vuotta sitten. Eli kauan ennen kuin Ruotsissa oli ruotsalaisia tai maanviljelystä.

Karjalasta löydetty kalaverkko on yli 10 000 vuotta vanha. Suomesta on löydetty enemmän ja upeampia "viikinkimiekkoja" kuin viikinkien maista. Viikingit valloitti Irlannin ja Englannin mutta saivat turpiinsa Raaseporissa.

Ja vanhimmista Ahvenanmaalta löydetystä ihmisjäänteistä on selvät merkit ihmissyönnistä.

Ja ennen kuin Ruotsi tuli tänne rikkaat talonpojat piti muita orjana

Saisiko näihin väitteisiin jotain lähteitä tueksi?  Viikinkien idänreittihän kulki myös Suomen lävitse. Straja Ladoga oli tärkeä kauppapaikka, jolla vaihtui turkikset, orjat yms. Saattaa siis olla,että esim. Karjalasta löydetty kalaverkko olisi viikinkien? Ei siis ole merkki, että Suomessa olisi ollut kiinteää asutusta tai minkäänlaista "sivistystä". Suomalaisia on pidetty ensimmäiseen ristiretkeen (joka on kiistanalainen) puolinomadisena "kansana", ja kyllä minä ainakin tähän tyydyn. Ruotsalaisten oli myös helppo alistaa suomalaiset, koska eihän täällä oikeastaan ollut edes mitään puolustettavaa. Verrattuna esim. Baltiaan , jossa maanviljely oli jo vakiintunutta. Siellähän saksalainen ritarikunta sai tehdä tosissaan töidä, käännyttääkseen pakanat. Mutta Suomessa mitään tämänkaltaista ei ollut. Easy cake, siis. 

Eikö antisemintismi ole hyvä asia?