Mies pettänyt 3 vuotta sitten -miten suhtautuisit?

Vierailija kirjoitti:

Niin miten suhtautuisit/miltä tuntuisit, jos saisit kuulla että mies on pettänyt sinua 3 vuotta sitten (mennyt sänkyyn toisen naisen kanssa)? Olisitte siis vielä yhdessä ja olet pitänyt häntä luotettavana puolisona tähän asti. Olisiko se helpompi hyväksyä, kun pettämisestä on aikaa?

Riippuu siitä miten kuulisin. Jos mies itse kertoisi voisi asian käsitelläkin mahd. yhdessä mutta jos kuulisin muualta niin enpä jatkaisi miehen kanssa..

Olisin ihan vitun vihainen ja ero olisi edessä. Tuohan olisi vielä pahempaa, että on voinut hyvillä mielin salata sen noin kauan! Ja laskelmoinut, että saa helpommin anteeksi jos pettämisestä on aikaa.

Minusta sillä ei ole väliä, milloin pettäminen on tapahtunut, vaan sillä, että miehesi on a) kyennyt tuollaiseen tekoon b) valehdellut sinulle jo pitemmän aikaa/pystynyt elämää ko. teko omatunnollaan. Ei siis mielstäni ole mikään ns. lieventävä asianhaara, että tapahtuneesta on jo aikaa. 

En tiedä mitä itse tilanteessa tekisin, sen verran satuttava teko. Tsemppiä sinulle, AP!

Jaa että helpompi hyväksyä? Hänhän on valehdellut sitten kolmen vuoden ajan ja teeskennellyt uskollista. Ei todellakaan olisi helpompi hyväksyä.

Suhde olisi sillä siisti, ei jatkuisi enää minuuttiakaan vaikka toinen mitä lirkuttelisi. En todellakaan hyväksyisi asiaa ja pitkähkö aika tapauksesta ei asian todellisuutta ainakaan vähentäisi, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että helpompi hyväksyä? Hänhän on valehdellut sitten kolmen vuoden ajan ja teeskennellyt uskollista. Ei todellakaan olisi helpompi hyväksyä.

Entä jos hän on ollutkin uskollinen tuon hairahduksen jälkeen? Halunnut unohtaa tapahtuneen ja unohtanutkin sen. Eihän hän silloin ole mitään teeskennellyt. En sano, että se olisi helpompaa hyväksyä, mutta ei välttämättä vaikeampaakaan.

Lentäisi kuin leppäkeihäs.

Miksi kertoa nytkään?

Melko kauan olet ollut hiljaa asiasta.

Itse joko kertoisin asiasta tuoreeltaan tai jäisi kertomatta. Vaikka olisi 20 vuotta aikaa panosta niin miksi se olisi vähemmän merkityksellistä? Sä panit jotain toista ja olit siitä hiljaa vuosia. Ei se ole vähemmän paha.

Kiva jos kaduttaa. Kiva jos olet valmis sitoutumaan mutta jos eukkosi ei olisi pitänyt tempustasi silloin, niin tuskin sitä arvostaa nytkään kun olet salannut vuosia sen.

Iso riski ettei sun sanoilla ja teoilla ole enää luottamusarvoa.

Mutta mun lähtökohta toimivaan parisuhteeseen on se että asiat tunnustetaan, niistä puhutaan ja YHDESSÄ päätetään voidaanko suhteessa olla. Kun sä petät kumppanin, jätät kertomatta niin sää elät valheessa ja sun ehdon mukaan olette yhdessä. Sun vaimo ei tiedä kaikkea, eikä kenties tahdo elää kanssasi pettämisen jälkeen. Sää tiedät sen, päätät panna ja sen lisäksi valitset ettet puhu. Toi alkaa olla mun kirjoissa jo hävytöntä.

Mutta juu, kiva jos kaduttaa. Sun pitää kertoa panostasi ja jättää lopputulos yhteiseen harkintaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin miten suhtautuisit/miltä tuntuisit, jos saisit kuulla että mies on pettänyt sinua 3 vuotta sitten (mennyt sänkyyn toisen naisen kanssa)? Olisitte siis vielä yhdessä ja olet pitänyt häntä luotettavana puolisona tähän asti. Olisiko se helpompi hyväksyä, kun pettämisestä on aikaa?

Luottamuksen kannalta pahempi asia un ei ole aikaisemmin itse sitä uskaltanut/halunnut kertoa. Luottamus säilyisi paremmin jos heti voisi myöntää tehneensä virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että helpompi hyväksyä? Hänhän on valehdellut sitten kolmen vuoden ajan ja teeskennellyt uskollista. Ei todellakaan olisi helpompi hyväksyä.

Entä jos hän on ollutkin uskollinen tuon hairahduksen jälkeen? Halunnut unohtaa tapahtuneen ja unohtanutkin sen. Eihän hän silloin ole mitään teeskennellyt. En sano, että se olisi helpompaa hyväksyä, mutta ei välttämättä vaikeampaakaan.

Parisuhteen jatkuminen on yhteinen päätös. Se on päivittäinen tahto ja valinta.

Et sinä sitä yksin päätä!

Nyt annat arvon sun naiselle ja hän saa itse päättää elääkö sun kanssa ja kestääkö hän sinun paitsi pettämisen myös vuosien asian kanssa petoksessa elämisen.

Aika ei merkitsisi ollenkaan niin, kuin mies ehkä toivoisi, eli "No mutta rakas kulta, se ei merkinnyt mitään ja siitähän on useampi vuosi, eikö voida unohtaa koko asia, kun oli ihan älytön "kännipano" vaan"? (Vtt, että voin sitten inhota tuota "vaan kännipano" sanaakin !!#%2!!AAARGGH!!!)

Aika sika, kun salailee ja ihan normaalisti elää elämäänsä oman kumppanin kanssa. Ja se miten asia paljastuu, on se tärkein pointti. Jos itkien ja oikeasti katuen kertoo itse, että ei voi elää asian kanssa ja pyytää anteeksiantoa, voi olla joillekin syy jatkaa, mutta naapurin tai sen toisen osapuolen paljastus onkin jo ihan toinen juttu.

Voisin antaa anteeksi, ihminen erehtyy, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Ja yhteiset lapset merkitsisivät kuitenkin myös paljon. Homma pitäisi selvittää perinpohjin. Pitempää suhdetta esim. työkaverin kanssa en antaisi anteeksi. Se on jo harkittu temppu. Mutta riippuu niin tilanteesta.