Lue keskustelun säännöt.
Ystävä mitätöi saavutukseni
24.02.2017 |
Kaiken mitä olen elämässä saanut, olen saanut kovalla työllä. Ystäväni olen tuntenut lapsesta asti ja hänen kanssaan haaveilimme unelma-ammateistamme. Uurastuksella minä olen saavuttanut omani, ystäväni ei valitettavasti koskaan uskaltanut edes lähteä tavoittelemaan omaansa.
Ongelmana on se, että viime vuosien aikana ystäväni on alkanut mitätöimään kaikkea tekemääni ja hän jopa ilostui, kun sairastuin vakavasti ja hetken aikaa vaikutti siltä että en pystyisi koskaan omaa unelmatyötäni tekemään.
Hän jokaisesta saavutuksestaan täytyy puhua tuntikaupalla ja niitä täytyy juhlistaa. Minun saavutuksistani en saa edes kommenttia tai sitten se mitätöidään. Yleensä siten, että saavutuksestani kaivamalla kaivetaan negatiiviset puolet. Vaikka uusi projektini alkaa, hän etsii siitä huonoja puolia - palkka taitaa olla huono, varmaan kamalat työajat yms. Suunnitelmilleni hän saattaa nauraa.
Uskomatonta kyllä, pidän muuten todella paljon ystävästäni, mutta jatkuva vähättely ja mitätöinti alkaa uuvuttaa. Asiasta sanominen ei tunnu tuottavan tulosta. Onko ystävyydellämme mitään mahdollisuutta?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Miksi ei? Olisiko mitään, mitä voisi tehdä ?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tutustuin muutama vuosi sitten ihmiseen joka tuntuu olevan iloinen kaikista vastoinkäymisistäni.. Olet ottanut tähän "ystävään" etäisyyttä. En kaipaa inhottavia ihmisiä lähipiiriini. Kannattaa tehdä samoin.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ihmisiin jotka ovat ilkeitä, aikasyöppöjä tai katkeria. Et voita mitään sillä että annat tuollaisen ihmisen kiusata itseäsi ja aiheuttaa sinulle mielipahaa.
Kannattaa raivata negatiiviset tyypit pois elämästä. Työpaikoilla niitä joutuu sietämään, mutta vapaalla niihin on turha tuhlata aikaa ja vaivaa. Ei niistä saa muuta kuin paskat fiilikset.
Eli jääkaappimagneettiviisauksia: sukulaiset saamme, ystävät valitsemme.
Mullakin oli tollanen ystävä. Eipä ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaakakupissa painaa myös se, että toisaalta ystäväni on todella hauskaa seuraa, tiukan paikan tullen hän on ollut tukenani moneen otteeseen ja jopa henkeni olen voinut luottaa hänen käsiinsä. Meillä on pitkä historia. Huumorintajumme osuvat täysin yksiin.
Näiden syiden takia olisin aika haluton panemaan poikki tai etääntymään hänestä täysin. Toisaalta en halua myöskään tulla huonosti kohdelluksi.
Kuulostan ihan joltain parisuhdeväkivallassa elävältä naiselta, joka puolustelee miestään... Tarkoitan vain, että olisin halukas tekemään töitä tämän ihmissuhteen eteen, nostamaan kissan pöydälle yms. Tietenkin toivon, että ystäväni muuttuisi, kun hänen elämäntilanteensa muuttuu, mutta se taitaa olla turha toivo?
Ap
Oletko koskaan ottanut tätä puheeksi hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu hänen kanssaan saavutuksistasi, miksi hänen tulisi niistä tietää? Näin ollen häntä ei kaiva sinun menestys etkä sinä joudu kuuntelemaan mitätöintiä.
Tehkää ja jutelkaa muusta. Ja jaa omistumisesi ihmisten kanssa jotka iloitsevat saavutuksistasi.
Tai ala käyttäytymään samalla tavoin hänen saavutuksiaan kohtaan.
Ei mitään toivoa. Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu hänen kanssaan saavutuksistasi, miksi hänen tulisi niistä tietää? Näin ollen häntä ei kaiva sinun menestys etkä sinä joudu kuuntelemaan mitätöintiä.
Tehkää ja jutelkaa muusta. Ja jaa omistumisesi ihmisten kanssa jotka iloitsevat saavutuksistasi.Tai ala käyttäytymään samalla tavoin hänen saavutuksiaan kohtaan.
Öö minusta on ihan normaalia jakaa ystävien kanssa surun lisäksi myös ilot? Kumma ystävyys, jossa voi ottaa puheeksi vain epäonnistumiset.
Jos sun ystävät on tuollaisia, niin millaisia vihamiehiä sulla mahtaakaan olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää minkä ikäisiä olette. Mikä on elämäntilanteenne esim. parisuhdestatuksen, asumismuodon ja lisääntymisen kohdalla, viihtyykö ystäväsi omassa työssään (joka, kuten sanoit, ei ollut hänen lapsuuden unelmansa) ja viihdytkö itse omassasi (joka, kertomasi mukaan, on sinun lapsuuden unelmasi). Onko teillä harrastuksia, oletteko muuttaneet vai jääneet lapsuuspaikkakunnallenne pyörimään. Miten taustaperheenne voivat. Ilmeisesti olette molemmat naisia?
Tämä kaikki vaikuttaa. (Miehillä vissiin eniten vaikuttaa kulkupeli...)
Kolmenkympin kieppeillä naisten fallinen kilpailu saavuttaa merkittäviä mittasuhteita. Kilpaillaan kaikessa. Ei siitä oikein yli pääse kuin kasvamalla vähän lisää. Tietysti voisitte aloittaa jonkun liikuntalajin, jossa oikeasti voitte kilpailla, vaikka sulkapallon. Monella naisella vaan on se ikävä ominaisuus, että häviämisen pelossa ei uskalleta edes avoimesti kilpailla.
Ja itse olen nainen. Nyt jo 55, menneitä muistellen.
Ystäväsi pitää elämää kilpailuna. Mulla oli myös tälläinen ystävä.
Hauskaa seuraa joo jos ollaan kahdestaan mutta esim baarissa jos miehet tuli juttelemaan alkoi taas joku kilpailu. Ihan oikeasti kysyi monilta kumpi meistä on kauniimpi. Itseäni ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, arvostan itseäni riippumatta muista ja siksi kai jaksoin kuunnella sitä mitätöimistä niin pitkään.
Lopulta tapasin miehen ja olin onnellinen. Sitähän tämä kaveri ei kestänyt, mies kuitenkin manipuloi ja alistaa minua kotona. Lastakaan en olisi saanut tehdä, mies kuulemma pakotti siihen.
Tässä vaiheessa alkoi mennä hermot ja riidan jälkeen katkesi välit.
Ymmärsin miten paljon kevyempi on olla niiden kanssa jotka iloitsevat onnestani, heidän kanssaan haluaa jakaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää minkä ikäisiä olette. Mikä on elämäntilanteenne esim. parisuhdestatuksen, asumismuodon ja lisääntymisen kohdalla, viihtyykö ystäväsi omassa työssään (joka, kuten sanoit, ei ollut hänen lapsuuden unelmansa) ja viihdytkö itse omassasi (joka, kertomasi mukaan, on sinun lapsuuden unelmasi). Onko teillä harrastuksia, oletteko muuttaneet vai jääneet lapsuuspaikkakunnallenne pyörimään. Miten taustaperheenne voivat. Ilmeisesti olette molemmat naisia?
Tämä kaikki vaikuttaa. (Miehillä vissiin eniten vaikuttaa kulkupeli...)
Kolmenkympin kieppeillä naisten fallinen kilpailu saavuttaa merkittäviä mittasuhteita. Kilpaillaan kaikessa. Ei siitä oikein yli pääse kuin kasvamalla vähän lisää. Tietysti voisitte aloittaa jonkun liikuntalajin, jossa oikeasti voitte kilpailla, vaikka sulkapallon. Monella naisella vaan on se ikävä ominaisuus, että häviämisen pelossa ei uskalleta edes avoimesti kilpailla.
Ja itse olen nainen. Nyt jo 55, menneitä muistellen.
Kolmenkympin kieppeillä, pääkaupunkiseudulle lähdettiin molemmat. Parisuhdetilanne aika sama, lapsia ei kummallakaan. Ystävä ei ole saanut oman alan töitä, minä taas olen, niin kuin laitoin, unelmatyössäni. Harrastuksia molemmilla, tosin eri lajeja harrastetaan.
Fallinen kilpailu... Sinänsä voisin allekirjoittaa. Tosin minä en halua hänen kanssaan kilpailla. Kykenen olemaan aidosti iloinen ystävieni onnistumisista ja jos olen kateellinen, voin sen sanoa ääneen, sillä se kateellisuuskin helpottaa.
Mielenkiintoista pohdintaa oli muutenkin tuossa.
Ap
Haluan vielä laittaa, että en mitenkään leuhki asioillani, mutta jos jotain merkittävää elämässäni sattuu, sanon siitä kyllä. Tosin nykyään en enää tälle kaverille sano oikein mitään positiivista elämästäni, koska pelkään vähän että mitä sieltä nyt tulee.
Ap
Miten pelkät sanat voi mitätöidä mitään. Jollet ole täysin riippuvainen hänen mielipiteestään saavutuksistasi. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Katselisin tuon vaiheen yli. Hankkisin muita ystäviä, joiden kanssa voisin pohtia toisenlaisia asioita. Ehkä jos ystävä olisi mun mielestä tosi ystävä, ottaisin asian joskus puheeksi, jos ei meinaa muuten laantua. Että miksi noin sanot, kun olin iloinen juuri tästä mun jutusta, ei tuntunut kivalta kun odotin onnitteluja enkä piruja seinille.
Tosiystävät on harvassa, ja varsinkin sellaiset jotka on tuntenut lapsesta asti, ne on jossain kohtaa elämää kultaakin kalliimpia. Jos ei ihan vittuiluksi asti menisi niin sietäisin, kunnes menee ohi, kunnes helpottaa. Koska yleensä helpottaa, joskus.
Vierailija kirjoitti:
Miten pelkät sanat voi mitätöidä mitään. Jollet ole täysin riippuvainen hänen mielipiteestään saavutuksistasi. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
"Kynä on miekkaa mahtavampi"
Kyllä sanoissa on ihan julmetusti voimaa.
Miten pelkät sanat voi mitätöidä mitään. Jollet ole täysin riippuvainen hänen mielipiteestään saavutuksistasi. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tavallisesti ystävien sanomisille annetaan merkitystä.
Ei ole.